Moi, Olen maanviljelijä/Yrittäjän poika syntyjään Pohjois-pohjanmaalta, suvulla kasvitila. Olin isälläni töissä jo pienestä naperosta mutta perheolot ja kiusaaminen romuttivat psyykettäni, ja sain ensimmäisen hermoromahdukseni jo ylä-asteikäisenä. Vanhemmat ja sisarukset ovat sanoneet että minä olisin hyvä jatkaja tilalle, mutta kukaan ei taida ymmärtää millaista on olla mielenterveysongelmainen. Minulla on kyllä diagnooseja, mm.sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, keskivaikea masennus,ahdistuneisuushäiriö, traumaperäistä stressihäiriötä ym. Etenkään isäni 81.v vanha joka viljelee tilalla, sulkee asialta korvansa, jankuttaa vain,että ei kukaan muu osaa näitä juttuja niin kuin sinä. Ehkä osaisinkin, mutta psyyke ei kestä, olen ehdottanut että tilan toimintoja sopeutettaisiin lasten ehdoilla, koska meillä on hyvin erilaiset elämän tilanteet,ei vaan mee jakeluun. Mulla ois omia rojekteja jopa ehkä pienimuotoista yritystoimintaa, joihin tilalla ois hyvät puitteet, mutta mut jyrätään mennen tullen, eikä sisaruksiltakaan saa tukea. Kyllähän se iskälle tulee toppi jossain vaiheessa, mutta meikäläinenkin jo lähenee viittä kymppiä, jotta haluais jotain omaakin toteuttaa. Onko muilla vastaavia elämäntilanteita tai kokemuksia?
Sukupolvenvaihdos
renki-ville
4169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sullon paljon yhteistä kannuksen pizzafacen kanssa
MYELlin vaa hoijatta kunttoon, nii eipä siinä muuta ennää kannata ruveta alottammaan.
Ajukoppaa on vaikeampi hoitaa kuntoon
Jopas trollaillaa