Kuinkahan yleisiä on pitemmät, avioliiton ulkopuoliset suhteet?
Miten ne kehittyvät, elävät?
Mikä niihin ajaa?
Mikä ne saa kestämään vuosikausia?
Miten ne kehittyvät, elävät?
Mikä niihin ajaa?
Mikä ne saa kestämään vuosikausia?
Avioliiton ulkopuoliset suhteet
Marika
4710026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ilman avioliiton ulkopuolella ollutta ystävyys/rakkaussuhdetta en olisi jaksanut kasvattaa lapsiani aikuisiksi rakkaudettomassa avioliitossa, joka muilta osin toimii hyvin.
Minulla se on kestänyt toistakymmentä vuotta.
Nainen 48 v
Miksi et eroa?
Tota on mietitty kautta historian ja aina se vaan on pinnalla.
Kai se on tämä ihmismieli, mikä tuollaiset jutut aiheuttaa. Jokaisen oma asia.
Miksei sitten pähkäillä miksi mennään avioon.
Sama juttu. Rakkaus on kyseessä kummassakin.
Jos sivusuhteet kestävät vuosia, on se varmaan rakkautta. Sitten on tietysti niitä pelkkiä panoja, yhden yön juttuja. Ne ovat luku erikseen.
"Sellainen on ihmisen mieli"
Minulla on ulkopuolinen suhde kestänyt melkein 10 vuotta ja jatkuu edelleen. Sen lisäksi on muutamia satunnaisia suhteita silloin-tällöin. Kaikkiin olen rakastunut. Aika hullua, mutta niin se vain on. No ehkä ne lyhyemmät suhteet ovat enemmän ihastumisia. Kyllä ne antavat minulle hyvää mielenkiintoa elämään, enkä ole koskaan tuntenut masentuneisuutta. Alkuun oli joskus huono omatunto. Nyt olen jo paatunut mies. Hyi minua, vai?
Olet huono esimerkki miehestä!
Oletko miettinyt miltä vaimostasi tuntuu, jos olet jatkanut ja jatkanut suhdettasi/suhteitasi? Eikö se ole toisen aliarvioimista, jos ei välitä hänen tunteista? Vai onko vaimosi niin rakastunut sinuun, ettei välitä? kunhan vaan saa jakaa elämänsä kanssasi.
Siinä vaiheessa, kun rakkaus kuolee, ei ole enää mitään syytä jatkaa, ellei kyseessä ole vain tunteiden viileneminen. Edes lasten takia ei kannata jatkaa rakkaudettomassa liitossa. Sitä kasvattaa sillä tavoin lapsistaan vain kylmiä, tunteettomia ja itsekkäitä tai huonolla itsetunnolla varustettuja aikuisia, jotka tekevät kenties itse samat virheet.
Jokatapauksessa pettäminen on väärin, oli syyt sitten mitkä tahansa. Intohimossa tulee tehtyä ehkä vääriä tekoja, joita myöhemmin katuu. Jos liiton aikana KOHTAA toisen, niin omaan puolisoon tulee suhtautua rehellisesti ja ottaa ero. Vaikka nykyään kyllä erotaan vähän turhankin helposti, mutta perheneuvolat ym. asiantuntijat auttavat elämän kriisit yli tai sitten ei. Kaikki on niin suhteellista ja yksilöllistä.
Ymmärrän vielä sen, että avioliiton aikana rakastuu toiseen ihmiseen, ja syntyy sivusuhde.
On vaikea purkaa kaikkea mitä on rakentanut, vaikea särkeä lasten koti. Ehkä se sivusuhde on kuitenkin inhimillisempi vaihtoehto kuin ero.
Mutta en ymmärrä, jos koukitaan sängystä sänkyyn, vaikka ollaan naimisissa, ihan huvin ja vaihtelun vuoksi vaan.
Maailma on täynnä sopivia kumppaneita, näin viisaat väittävät. Jos meinaa elää parisuhteessa, on valinta tehtävä joskus eikä jatkettava koko elämäänsä tyyliin "olisiko tuo sittenkin parempi". Miehelläni oli suhde toiseen naiseen, saivat yhteisen lapsenkin. Se todella satutttaa naista. Miksei myös miestä. Ajatelkaapa. Ihminen voi olla peto toiselle.
Minäkin kehottaisin enemmän häpeämään kuin kehumaan
moisilla sivusuhteilla. Siinä vasta sankareita, jotka jaksavat rakastaa myötä ja vastamäessä läpi elämän. Sitäkin kuitenkin näkee, onneksi.
Varmasti tosi ikävää kokea tuollainen pettymys avioliitossa. Itsekin koin samanlaisen, miehelläni on lapsi toisen naisen kanssa.
Mutta näin kymmenen vuoden kuluttua se ei olekaan pelkkää tragediaa. Usko tai älä, se aika opetti minulle paljon:
Minun oli noustava omille jaloilleni "pikku vaimon roolista"
Oli tultava vahvaksi ja itsenäiseksi.
Oli opittava, että rakkaus on vuoria siirtävä voima.
Oli opittava elämää yleensä.
Kummallista, miten tuskan voi kääntää voitokseen. Sellainen on ihmisen mieli lopulta.
Ei kannata päästää itseään luisumaan kuiluun, on oltava ylpeä itsestään ja aloitettava elämä vaikeuksien jälkeen aina uudestaan.
Sillä tavalla selviää...
viestistäsi miten teille kävi. Jatkuiko/jatkuuko liitto tämän "pettäjän" kanssa.
Minulla ei tule jatkumaan. Olet oikeassa. Minunkin oli pakko nousta jaloilleni, itsenäistyä, kasvaa. Vaikka viime vuodet ovatkin olleet melkoista vuoristorataa, tiedän nyt että olen vahva, uusi ihminen ja minunkin tragediani kääntyi lopulta voitokseni. Selviän, ja olen ylpeä siitä.
suhteen kauniitten ja rohkeiden tyyliin vaihda veljeä siis onneksi juttu ei mennyt..loppuun asti. Vaan arvatkaa hävettääkö yhteisiää juhlissa yms. kun pitää naama edelleen nähdä.
Rakkaus voi joskus kuolla. Se on kuolevainen niinkuin kaikki muukin.
Kun rakkaus kuolee, tulee suhde jonkin toisen ihmisen kanssa - todennäköisesti. Ihminenhän etsii rakkautta, jos sen menettää, se on ihan varmaa.
Joskus vain on niin, ettei sitä kotia voi rikkoa omien tunteidensa takia.
Onko silloin parempi riutua vuosikausia, kuin rakastaa avioliiton ulkopuolella?
Minulla on rakkaussuhde avioliiton ulkopuolella.
Tunnen lisäkseni yhden naisen, joilla sellainen on.
Kehittyvät ja elävät kuin muutkin ihmissuhteet.
Kai niihin ajaa se, jos avioliitossa kaikki ei ole hyvin. Tai rakastuminen.
Minun kohdallani salainen rakkaus on kestänyt yli viisi vuotta.
Ystävättäreni kohdalla yli 10 vuotta.
Miten joku pystyy tuohon. Miten sitä voi hyvällä omalla tunnolla olla sitten vielä yhdessä sen oikean aviopuolisonsa kanssa. Sitä en oikein tajua. Kaksoiselämää.... en ymmärrä sitä naisten enkä miesten taholta. Mikä pitää sitten huonossa liitossa. Materia? Kulissit? "Näyttää hyvältä" ? Uskomatonta. Mutta kait sitä pitää onnitella ken tuohon pystyy. Minä en.
Pariterapiaahan on,jos ei suhde kuitenkaan enää toimi on parempi erota!
Nämä suhteeseen "jännitystä" muualta hakevat ovat sairaita ja egoisteja,vähän sama kuin kleptomania,se kiinnijoutuminen ja salailu kutittaa enemmän kuin itse suhde!
Perheen/partnerin (lasten?) pitäisi aina olla etusijalla jos on parisuhteessa,jos ei se sovi elämänkuvioihin eläkää sinkkuina!
itselläni pitkä, yli 20-vuotta kestänyt liitto.
Seksiä on kyllä tarjolla, vaan ei hellyyttä, eikä "henkistä läsnäoloa". Kaipaan niitä kosketuksia, syliä ja sitä, että minua rakastetaan ja kanssani halutaan viettää aikaa kahdenkesken.
Puhuminen ei ole tuottanut muutosta, yritetty on.
Tv ja urheilu, nukkuminenkin ajavat sen yhdessäolemisen ohitse.
Tähänkö on tyytyminen, rakkaudenpuutteeseen ja siihen, että käytän suurimman valveillaoloni hetket työllä, kodinhoidolla, harrastamisella, sillä pysähtyessäni pelkään joutuvani muistamaan ja haluan unohtaa pahanoloni. Kynnys pettämiseen kasvaa päivä päivältä.
Kaipaan niin vietävästi syliä, että sisälleni sattuu!!!
En tajua!
Daalia
Luulen että juuri tuo on syy useimpiin avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.
Eivät sellaiset ihmiset ymmärrä, joilla on avioliitto kunnossa. Eivät he millään voi ymmärtää.
Olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.
Minäkin olen yrittänyt puhua. Olen yrittänyt pyyhkiä pölyt avioliitostamme, että se olisi jälleen kirkas ja ihana. Mutta ei siihen yksin pysty.
sinun nimimerkkisi sopii sulle *nauraa* (Elä suutu!!) :)
Hyvä kysymys?
Elämäntilanne usein ajaa ulkopuoliseen vaihteluun,
kielletyn maku, kokeilunhalu. Ei monestikkaan ole tarkoitus pidempiaikaiseen suhteeseen,jokin vain kolahtaa, jää liian hyvä maku suuhun ja haluaa kokeilla uudestaan ja taas ja taas. Siitä tulee sitten tapa, ystävä, paineen purkaja.
Kertomuksien perusteella oma seksielämä maistuu paremmalta, kun on salarakas.
Viestit, soitot,mailit kulkevat aina kun on mahdollisuus tavata.
Ei siinä niin ihmeellisiä tarvita. Ihminen on heikko lihalle.
Ettekö te tosiaan tajua, että rakastuakin voi!
Kummallista kun puhutaan vaan seksistä ja seikkailusta ja salaamisen jännityksestä.
Ne sivusuhteethan ovat ihmissuhteita, ei ne mitään pilvilinnoja todellakaan ole.
Miten niin salarakas parantaa seksielämää avioliitossa?
Mihin tuollainen väite perustuu?
Miten muka...salarakas on yleensä haluttava, seksikäs, himoittava. ja kun niitä tilaisuuksia ei olekkaan riittävästi ja himot jyllää, keneenkäs muuhunkaan sitä himonsa purkaa, kuin omaan puolisoon. Yksinkertaista. Toisen ajatteleminen ei ole kiellettyä siinä tilanteessa.
Ja seksihän yleisesti parantaa asioita. Eikä tässä tilanteessa seksinpuute erota puolisoita toisistaan, päinvastoin.
Hyvin loogista.
lainauksia edellisistä ->
"Elämäntilanne usein ajaa ulkopuoliseen vaihteluun,
kielletyn maku, kokeilunhalu."
"Kertomuksien perusteella oma seksielämä maistuu paremmalta, kun on salarakas."
"Ihminen on heikko lihalle"
??????????????????????????
Voi vitun ääliöt, kirjaimellisesti!
Tee huorin, tee hyvin?
Tässä on sivistyksemme taso, elämän sisältö - tämän ikäisillä ihmisillä? "Himot jyllää" - ja silloin "sen" perässä mennään kuin pässi narussa. Aika säälittävää, "ihan aikuisten oikeesti" !!!
HUOM! Tsemppiä niille, joilla on vielä moraalia ja aivot :) Elämän arvoja voi etsiä muualtakin kuin haarojen välistä...
terv. viriili nelikymppinen mies
mies etsii vaan itse elämänarvojaan ja jättää toiset rauhaan.
Olen samaa mieltä taikajuomattaren kanssa, oma avioelämäni parani,kun tutustuin työni merkeissä erääseen mieheen ja välillemme syttyi kipinä.
Se johti "suhteeseen" jota ajatukset vei eteenpäin omassa mielikuvituksessa. Halusin seksiä enemmän ja mieheni oli innoissaan.
Ken ei tätä ymmärrä ei tarvitsekkaan.
Ja viriili mies voi pysyä omassa karsinassaan.
on, että asia on noin. Se ei tarkoita etteikö rakastaisi omaa puolisoa. Hänellä on omat juttunsa myös. Vapaana rakastaa eniten.
..sinä kiteyttäjä!
Oletko uskovainen..mene pois täältä hengenheimolaistesi pariin.
Jos olet onnellinen omassa suhteessasi, mitä vauhkoat. Vai onko käynytkin niin, että naisesi onkin hankkinut salarakkaan ja hyljännyt sinut.
Suhteita voi olla monenlaisia avioliiton ulkopuolella..ei pelkästään fyysisiä.
Ja aivan..luit aivan oikein elämäntilanne tuo eteen monenlaisia tilanteita, joissa sattumalta törmäät ihmiseen ja *poks* se kolahtaa.
Se ei tarkoita seurustelua.
Väitätkö, että kukaan muu nainen ei pyöri mielessäsi, kuin omasi...hah hah silloin olet sairas!
Kiitos palautteesta. Ette toisin tainneet kumpikaan ihan ymmärtää pointtia. Ettekä malttaneet olla menemättä henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä kommentoin yleisellä tasolla.
Arvostan mitä suurimmin naisen ja miehen YSTÄVYYTTÄ, jonka ei todellakaan tarvitse perustua himon tai pussintyhjennysten varaan.
Juuri tämä "ala(pää)kulttuuri" vaikeuttaa naisten ja miesten oikeaa ystävystymistä. Kun aina luullaan, että ollaan vaan sen nussimisen perässä.
Kiteytetään vielä:
"Ihminen on heikko lihalle"
Näinhän voidaan puolustella mitä tahansa, ja silloinhan homma menee (jälleen kirjaimellisesti) päin vittua... :(
P.s. en ole uskovainen, humanismia en voi kieltää. Taustat vaikuttavat ehkä keskimääräistä vähemmän, pystyn melko objektiiviseen kommentointiin.
peace, human?
Luulin että merkki uskottomuudesta on mieluummin se, että ei halua seksiä puolisonsa kanssa, kun ajattelee sitä toista..
Minulla on pitkä ja vaihteleva, kirpeä ja suloinen avioliitto takana, ja toivottavasti se jatkuu vielä kauan.
Mieheni on pettänyt minua paljon...Tai mikähän olisi parempi sana kuin tuo "pettää"?
No, joka tapauksessa, aina kun hänellä on ollut toinen nainen, hän on lopettanut seksin kanssani.
Siitä olen tilanteen aina tunnistanut. Miiru, sinulla samanlaisia kokemuksia?
Minä elän sellaisessa avioliitossa, jossa en jaksaisi elää ilman että minulla olisi rakkaussuhde avioliiton ulkopuolella.
Erota en voi, koska mieheni tarvitsee minua, on sairas, enkä voi häntä jättää selviämään yksin.
Sairautensa vuoksi hän on välillä aggressiivinen ja vaikea hoidettava, välillä taas leppoisa ja kiltti.
Sivusuhde on erittäin tärkeä minulle, syli ja ymmärtäminen jota tarvitsen, rakkaus.
Sivusuhde voi olla myös mitä suurimmassa määrin rakkaussuhde, joten ei pitäisi tuomita, ei yleistää.
Jokaisen ihmisen elämän on erilainen, elämän tilanteet erilaisia.
Kuule Liisi, noin se on!
Ihmisellä on oikeus onneen, että tätä elämää jaksaa.
sivusuhteesi toinen osapuoli?Riittääkö hänelle se,että on vain aviomiehesi korvike?Ja jos haluat hoitaa myös miestäsi,niin silloin rakastat myös häntä.
sairasta miestäni, mutta se on erilaista rakkautta. Rakkaus muuttuu vuosien myötä. Mutta tarvitsen elämääni myös toisenlaista rakkautta. Ilman sitä en jaksaisi.
Kyllä ne miehet sitten on hirveitä kun pettävät ja ovat uskottomia.
Tämä viestilista todistaa tasa-arvon toteutuneen.
Pitääpä ruveta hieman tarkemmin selvittämään vaimon tekemisiä.
*huokaus*
40 keskusteluissa on näköjään taas sellainen vaihe menossa, että mun henk. koht. usko rehelliseen ja ystävyyden pohjalle rakentuvaan parisuhteeseen on kovilla.
Pitää varmaan lähteä lomille täältä, kun olen niin hyväuskoinen. Raadollisuus tuppaa joskus masentamaan :(
No mutta tuolla ulkona näyttääkin aurinko paistavan... hakekaamme kukin onnemme pienistä asioista, läheltä. Tasapaino lienee tärkeintä, tosin keinoja balanssin saavuttamiseen kannattaa miettiä toisenkin kerran, ja myös läheisten kannalta.
terv. platoniseen rakkauteen uskova teoreetikko
Oikeassa olet, raadollisuus on joskus niin masentavaa;(
Onneksi kukaan ei pysty "raadollisuudellaan" viemään uskoani rehelliseen ja ystävyyden pohjalle rakentuvaan parisuhteeseen ja rakkauteen;) Nyt olen lomalla, rentoudun nauttien alkaneesta keväästä, ystävistäni ja läheisistäni olen onnellinen!
Rakkauteen ja tunteisiin uskova;)
Mitä se uskollisuus oikein on?
Onko uskollisuutta pidättyä sukupuoliyhteydestä muiden kuin aviopuolison kanssa?
Vai onko uskollisuutta olla pitämättä ystävänään ketään muuta kuin aviopuolisoa?
Onko uskollisuutta olla ajattelematta muita?
Onko uskollisuutta ajatella: Kaiken se kestää, kaiken se kärsii? Vaikka koko maailma kaatuisi päälle, eikö saa etsiä omaa onneaan?
Onko uskollisuutta olla marttyyri?
Kyllä minä uskon, että rehellistä rakkautta on.
Uskon että teidän kirjoitukset, jotka elätte onnellisina, ovat juuri näitä kaiken tuomitsevia.
Minä itse olen aika ajoin ollut niin hemmetin onneton avioliitossani, että olen suorastaan huutanut tuskaani.
Sitten löysin ihmisen, onnen ja sylin.
Olkoonkin, että kumpikin olemme naimisissa.
Tarvitsemme toisiamme. TARVITSEMME.
Tasa-arvo kunniaan!
Miehet ovat jo tarpeeksi käyttäneet meitä hyväkseen,nyt on meidän vuoro.
Naiset ovat kautta aikain hoitaneet kodin,lapset
pesseet pyykit, siivonneet,laittaneet ruuan ja siinä sivussa käyneet töissä.
Ja miehelle he ovat olleet vaimo, rakastajatar ja huora.
Kun lapset ovat maailmalla on naisella vihdoinkin aikaa itselleen.
Ja mitä hän tekee..nauttii elämästään. Siihen kuuluu kaikki se,mistä hän on jäänyt paitsi ja jota ukkokulta on harrastanut koko ajan.
Että Hyvät Aikuiset Naiset ottakaa elämä omiin käsiinne ja nauttikaa.
Uskaltakaa elää!
..ymmärrän sinua. Minäkin tarvitsisin toista lähelleni, minäkin haluaisin antaa ja saada rakkautta. Olkoonkin, että ne olisivat vain pieniä varastettuja onnenhetkiä.
Olisi edes jotakin, mitä muistella.
se tasa-arvo tarkoita, että pitää heittäytyä yhtä tyhmäksi... Varsinkaan koston merkeissä, sitten on miehen vuoro kostaa sinulle jne. Never ending story :)
vaan omasta elämästä ja siitä kuinka sen loppuajan viettää, kun ukko kuitenkin viidenkympin villityksessä huitelee parikymppisten perässä.
Että menkäähän naiset huorailemaan=vieraisiin,ni johan on tasa-arvoa? Välit poikki, jos muita tarviaa!! En jaa itseäni, mutten kumppaniani toisten kanssa.REHELLISYYS ja LUOTTAMUS-se antaa hyvän pohjan elämälle,ei selän takana haaroittelu!!
Nyt 21 vuotta saman miehen kanssa, eikä vieläkään tunnu kutinaa muihin!! Ja ikää on vielä alle 40,eli vielähän sitä ehtis,niinkö?........
kautta aikain naiset ovat olleet hellan ja nyrkin välissä
ei toisten ihmisten elämään ole syytä mennä sorkkimaan.
Jokainen tekee niinkuin tekee, jokainen tietää mikä omalle elämälle on parasta.
Jokainen kantaa myös vastuun tekemisistään.
kuin sinun. Ei ihmisten sydämen asioita pitäisi mennä törkkimään. Jokainenhan itse tietää mitä elämäänsä tarvitsee. Ja jokainen aikuinen ihminen kantaa vastuun.
Voi kun toivoisin, että ihmiset AINA muistaisivat kuunnella sydäntään.
Että toisia ihmisiä ei tuomittaisi, ei syyllistettäisi omilla mielipiteillään.
Mielipiteitä saa olla, mutta se syyllistäminen...
Kun koskaan et voi toisen ihmisen sydämeen porautua, et voi tietää mitä on kokenut, miksi käyttäytyy jollakin tavalla.
Ymmärrystä elämään!