Jou... jou

qqqqqqquuusta kirjoitti:

tänä aamuna, en voi olla tuntematta iloa sydämessäni... makasin aamulla valveilla, kuunnellen ulkona puhaltavaa tuulta, mutta pääasiassa ajatellen, sitä kuinka me kaikki tässä maailmassa olemme, ja miksi meidän pitäisi olla jotakin muuta kuin mitä olemme... en ole keskushenkilönä edes omassa elämässäni enää, mutta jollakin tavalla aina koen kummallisia surun hetkiä, ja jopa vihan häivähdyksiä ajatellessani niitä ihmisiä jotka meidät ovat tänne tuoneet ja joiden vuoksi olemme tässä missä nyt olemme...kuin vanhan testamentin kansa, joka odottaa tietä ulos Egyptistä, kuin odottaen Moosesta joka tekisi tien meren yli ennen kuin faaraon vaunut ja sotajoukot meidät saavuttavat...surullista, mutta kuitenkin niin totta, ja näitä päiviä, näitä menneitä hetkiä, kun ne ihmiset joita eniten rakastamme ovat saaneet kärsiä.. kuin pakolaiset, kuin omasta maastaan omiensa toimesta karkoitetut, kuin lapsena heinähäkkiin työnnetyt paarioiden lapset, joita kuljetetaan talvella kohti tuntematonta, kohti asemaa jota ei enää edes ole olemassa jos sitä nyt lähdettäisiin kaikki katsomaan... kuin ne, jotka tunnistavat nämä sanat, ja kuin minä, jonka ei ole tarvinnut koskaan murehtia tai kärsiä, jota siskot pienenä kantoivat kauppaan ja takaisin kun se ei itse jaksanut... kuinka se hetki voikaan olla niin moninainen, ja kun nouset ylös, vilkaiset saniaista pöydälläsi, ja juot kupin kahvia, kuin kuvittelisit että olet joku muu, kuinka kummassa tämän voisi ilmaista?

https://www.youtube.com/watch?v=dGhEFpjAWgU

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä