Epävakaa persoonallisuus on loukkaava diagnoosi

Ei ihminen ole mikään kone. Menneisyyden kokemukset kummittelevat valinnoissa, käytöksessä, päätöksissä ja tunteissa. Nykyinen hoitomalli ei tiedosta traumojen vaikutuksia ihmisen psyykkeessä, vaan pyrkii vaan diagnosoimaan ihmisiä viallisiksi ja tekee lyhyistäkin ihmisen elämän kärsimyksistä pitkäaikaisia kirjoittelemalla diagnooseja, jotka useinkaan ei häivy papereista. Epävakaa diagnoosi ei useinkaan johda hyvään ymmärtäväiseen hoitoon jossa pureudutaan taustoihin vaan ihmisen vikojen ja viallisuuksien erittelyyn.

BPDtrauma kirjoitti:

Ei ihminen ole mikään kone. Menneisyyden kokemukset kummittelevat valinnoissa, käytöksessä, päätöksissä ja tunteissa. Nykyinen hoitomalli ei tiedosta traumojen vaikutuksia ihmisen psyykkeessä, vaan pyrkii vaan diagnosoimaan ihmisiä viallisiksi ja tekee lyhyistäkin ihmisen elämän kärsimyksistä pitkäaikaisia kirjoittelemalla diagnooseja, jotka useinkaan ei häivy papereista. Epävakaa diagnoosi ei useinkaan johda hyvään ymmärtäväiseen hoitoon jossa pureudutaan taustoihin vaan ihmisen vikojen ja viallisuuksien erittelyyn.

Olenko minä koneeksi väittänytkään? On olemassa mahdollisuus antaa anteeksi traumoillensa ja vapautua niiden aiheuttamista ajatuksista . On minulle lääkäri sanonut ihan suoraan tuon että diagnosoiminen on väärin ja hoitaja muinoin sanoi että älä syö lääkkeitäsi jos vain mahdollista. Henkinen tie on ratkaisu .

BPDtrauma kirjoitti:

Ei ihminen ole mikään kone. Menneisyyden kokemukset kummittelevat valinnoissa, käytöksessä, päätöksissä ja tunteissa. Nykyinen hoitomalli ei tiedosta traumojen vaikutuksia ihmisen psyykkeessä, vaan pyrkii vaan diagnosoimaan ihmisiä viallisiksi ja tekee lyhyistäkin ihmisen elämän kärsimyksistä pitkäaikaisia kirjoittelemalla diagnooseja, jotka useinkaan ei häivy papereista. Epävakaa diagnoosi ei useinkaan johda hyvään ymmärtäväiseen hoitoon jossa pureudutaan taustoihin vaan ihmisen vikojen ja viallisuuksien erittelyyn.

Uskopa huviksesi, että se kevenee iän myötä, vaatii työstämistä, asioihin perehtymistä, jäsentelyä itsestä. Tosiaan henkinen kirjallisuus auttaa ja paljon, luin itse n. alle 30 -vuotiaana juuri niitä asioita, mitä sanotaan häiriöksi, sairaudeksi ja viaksi. Aika monet niistä pystyy lukemisen jälkeen sulkemaan omista ongelmista pois. Ne omien ongelmien rajaamiset ovat kaiken a ja o.
Käy kirjastossa sellaisessä hyllyssä lukemassa, jossa on näiden psykolgien kirjoja, Niin tein itse ja meni taas aikaa siihen. Se on kummasti auttanut, en edes huomannut, että sain apua. Nykyään vanhana ei tarvitse enää lukea häiriöistä, ne rajasin suureksi osaksi nuoruudessa pois, auttoi vielä kun kuulin, että jollain oli jotain vähän hankalampaakin oiretta kuin luonne.

Joillakin on näkyjä ja ääniä, kiitos, jos niitä ei ole. Ne ovat tylsiä, skitsoilun puolella hieman, on riskiä sairastua enemmän.

Ihana kuulla, että olet löytänyt tällaisen lääkärin, jolla on näin vahva ymmärrys. Hienoa myöskin, että olet päässyt traumojen otteesta ja löytänyt oman tiesi. Kaikkea hyvää elämääsi!

BPDtrauma kirjoitti:

Ihana kuulla, että olet löytänyt tällaisen lääkärin, jolla on näin vahva ymmärrys. Hienoa myöskin, että olet päässyt traumojen otteesta ja löytänyt oman tiesi. Kaikkea hyvää elämääsi!

Ei ole minun lääkärini vaan ystäväni . Ensimmäinen kommentti oli sinua varten , ei itseäni ;) Samoin sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti rauha saapuu sisimpääsi kun sen aika on :)

Omaa luonnetta voi tasoittaa, jos oikein "keittää", lhden ulos kävelylle, joku toinen piiskaa mattoja tai raataa työssä pihalla , rakennuksella ym.

Sitä oppii niitä keinoja, jolla säätelee vihaa, pahaa mieltä, masennusta, ei tarvita lääkkeitä, kun ne ei vät auta kuin hetkeen. Suurten airobisten (?) lihasten käyttö tuo happea ja hyvää mieltä endorfiininä, yksi lääkäri neuvoi, että ainakin liikunta auttaa masennukseen.

Auringonvalon ja hapen saannista , liikunnasta, sosiaalisuudesta huolehtiminen jne, lisäksi tekeminen, fyysinen työ, se puutarhanhoito tmv. Nuo säätävät luonteen kiristelyä. opettele tunnistamaan ne kohdat, joista et öpidä, sitten teet sitä varten liikunta- tm. asian.

Jos syön ja juon maitopitoisia asioita, otan sen huomioon jotenkin. Jos ei meinaa tulla uni, en juo vihreää teetä tai kahvia ilalla. Sama koskee oman mielen kipupisteitä, masennusta, yksinäisyyttä, kurjaa oloa, unettomuutta.

Kävelen illalla ulkona, = > tulee uni.
Olen toisten kanssa tai juttelen => ei tunnu yksinäiseltä
Liikutan kehoa => ei ole tasapasku ja masentunut olo illalla, työnteko auttaa siihen myös
Oma häpeä => taas aivoille muuta miettimistä, siihen ei luku auta, se on aivotyötä, joten fyysistä liikuntaa, paikan vaihtoa, metsään, pyörällä.
Keksi lisää.

Niinhän se voi, jos on herkkä. Lapsi ainakin muutti siten, ettei voi enää muistella kovin vanhoja asioita. Niitä voi terapeutin kanssa ja lukemalla lieventää.

"Miksi omaa luonnetta pitäisi tasoittaa? On ihan ok voida huonosti, jos on käynyt traumoja läpi. On ihan ok kärsiä jos on käynyt traumoja läpi. "

Selvästi nuoren vastaus. Jos et säädä liian huonoa käyuttäytymistä, sosiaalipuolen lekurit ja hoitajat pääsevät sinua analysoimaan sairaudesta. En halua sitä, nimittäin, olen huomannut, että ne ovat joskus irti todellisuudest, vähän niin kuin juoru asiayhteydestään.

Sitä steriiliä hoitohenkilökunnan päältäkatsomista olen oppinut vierastamaan, teen kaikkeni, ettei joutuisi sinne, jos muuten selviän. Eri tilanne tietenkin, jos on niin paha olla, ettei selviä.

Ei niitä traumoja tms. jätetä käymättä läpi, niistähän on tullut luettuakin. Miksi kaivaa aina mutalammikon mutaa pintaan niin paljon? Tein niin itsekin, ammatissa ei kuitenkaan sovi ärhennellä, loppuu leipä. Siitä tulee ainakin yksi muutoskohta elämässä. Toinen on se, että tajuaa itse, yleensä ystävien kertomana, miten pahaa tunnetta/jälkeä tekee myös omaan mieleen olla häijy ja penkoa sitä lokaa kaikkien nenän eteen. Siinä voi ajatella: "Rauha maahan nyt kaikille osapuolille".

Tavallaan tuo vanhemmille ja muille revittely on karkean, kirveellä veistetyn luonteen kehittymistä ja hioutumista, joskin toisia huomioon ottamatonta ja pahansuopaa ilkeilyä turhaan.

Et voi esim. olla pikkuvauvan aikana ärhentelevä, vauva pelkää, ilmapiiri muuttuu silloin pehmeämmäksi tiedostetusti. Kaikille tulee paha mieli, jos yksi ärhentelee ja toiset diagnosoivat sen mielisairaudeksi. Sitä ei kukaan hevin ota itselleen, joten itsensä vuoksi oma luonne hioutuu.

Nyt esim. Britannian prinssi kai vähän yrittää "kasvattaa" "palatsin" asenteita. Turha vaiva, luulisin. Hän kärsii vain itse pahaa meiltä, kyseessä on kaksi asiaa, ammatti/palvelu olla kuninkaallinen jossain sääntöjen rajoissa tai siviilihenkilö ilman rajoja (vrt. sairaanhoitaja tai muu ilman käyttäytymisvelvoitteita) ja ilman kuninkaalisten tuloja ja velvollisuuksia. Se on siis "duty" tai minusta se on ammatti. Jos ammattiin ei sovi joku asia, sitten lähtee pois ammatista tekee muuta, nyt hän "hakkaa päätä seinään" ammatissaan. Se on tuota hiomatonta luonnetta, jota nuori vielä ihannoi.

Siitä saa sairausluokituksen tietyissä piireissä, sillä ei maailman paranneta, että vanhalla äidillä ja vaimolla on aina paham mieli. "Hullun" hommaa yrittää kasvattaa muita kestämään ankaraa vihaa toisen suunnalta, nykyään se on sairaututena jo pidetty. Kaikki hyötyvät, että mutalammikkoa ala möyhentää. Itselle on terapeuttista olla muita kohtaan parempi läheinen. Kaikkien voitto.