Vastustakaa vastarintaliikettä

Me voitimme natsit viime kerrallakin. Spitfiret ilmaan vain. Minusta Suomen itsenäisyyspäivänä tulisi näyttää natsirikollisten hirttäjäisiä TV:ssa.

Ennenhän skitsofreenikot eivät saaneet mennä naimisiin Suomessa ja heitä pakkosteriloitiin pohjoismaissa. Ja vaikka natsit tappoivat paljon skitsofreenikoita, ei heidän esiintymisensä vähentynyt. Silti tuli uusia skitsofreenikoita.

Siili69 kirjoitti:

Ennenhän skitsofreenikot eivät saaneet mennä naimisiin Suomessa ja heitä pakkosteriloitiin pohjoismaissa. Ja vaikka natsit tappoivat paljon skitsofreenikoita, ei heidän esiintymisensä vähentynyt. Silti tuli uusia skitsofreenikoita.

Lue lisää

Vitsi on siinä, ettei skitsofrenia ole sairaus vaan skitsofreniaksi kutsutaan sitä, muun muassa, että ihminen on niin sanotusti poissa tolaltaan. Luonnollisesti, kun saksalaiset pyrkivät tappamaan kaikki tolaltaan olleet tappamalla heidät, mutta sota hävittiin, poissa tolaltaan olleita oli, yllätys, vain entistä, sotaa edeltävää aikaa, enemmän.

Skitsofrenia on yksi suurimmista myyteistä mitä yhteiskunnassamme on ja joka kaiken lisäksi voi varsin hyvin. Ihmiset. joilla nyt viittaan massoihin, eivät ole vielä 2017 ymmärtäneet, ettei sellaista sairautta ole olemassa ja, että kaikki mielisairaudet viittaavat yhä 2017 vain ei-toivottuihin ihmisiin, aivan niin kuin ne viittasivat ei-toivottuihin jo paljon ennen Natsi-Saksan aikaa. Mielisairaus on vain ja ainoastaan metafora. Mielisairaus on siis sairaus yhtä paljon ja samassa merkityksessä kuin merikissa on kissa.

Kielenkäyttö voi olla varttuneillekin ihmisille yhtäkkiä yllättävän vaikeaa, kun todellisuuden ja mielikuvituksen rajaa sekoitetaan valtion tasolta asti.

Mieli on aivojen tuotetta. Aivojen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa oireita aivan kuten esim haiman tai maksan toimintahäiriöt aiheuttavat oireita. Eivät aivot ole mikään sellainen elin, joka ei voisi mennä "epäkuntoon", tai jossa ei voisi olla synnynnäisiä rakenteellisia vikoja. Aivovaurion saaneiden ihmistenkin käytös tai persoonallisuus usein muuttuu.

Voit ihan googlen kautta etsimällä löytää suuren määrän tieteellisiä artikkeleita, joissa kuvataan mitä aivoissa tapahtuu skitsofrenian tapauksessa.

KielläVaan kirjoitti:

Mieli on aivojen tuotetta. Aivojen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa oireita aivan kuten esim haiman tai maksan toimintahäiriöt aiheuttavat oireita. Eivät aivot ole mikään sellainen elin, joka ei voisi mennä "epäkuntoon", tai jossa ei voisi olla synnynnäisiä rakenteellisia vikoja. Aivovaurion saaneiden ihmistenkin käytös tai persoonallisuus usein muuttuu.

Voit ihan googlen kautta etsimällä löytää suuren määrän tieteellisiä artikkeleita, joissa kuvataan mitä aivoissa tapahtuu skitsofrenian tapauksessa.

Lue lisää

Mieli ei ole sen enempää aivojen tuotetta kuin sielu on keuhkojen.

Aivojen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa tietenkin oireita. Eihän sitä kukaan kiistä. Sydämenkin toimintahäiriöt voivat aiheuttaa oireita. Eihän sitäkään kukaan kiistä. Mieli (mind) on abstrakti ihmisen keksimä konsepti siinä missä sielu (soul) tai henki (spirit). Mitään näistä ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Mielen, sielun tai hengen sairaudet ovat aina metaforia. Aivovaurion saaneiden henkilöiden persoonallisuus voi muuttua ja usein vähintään hieman muuttuu vaikka sitä ei välttämättä muut tai itse huomaa. Nämä asiat ovat selviä. Ei niitä kukaan kiistäne.

Virheesi on, että et ole ymmärtänyt mikä ero on aivosairaudella ja mielisairaudella, Vertaa: esimerkkejä aivosairauksista ovat Alzheimerin tauti, MS ja aivosyöpä. Esimerkkejä mielisairauksista ovat esiaviollinen seksi, erimielisyys auktoriteetin (vanhemmat, opettaja, virkavalta) kanssa ja uhkapelaaminen. Se, että joku on jotain mieltä, käyttäytyy jollain tavalla tai tunteilee jotenkin ei ole eikä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä niin. Kyseessä ei ole lääketieteellinen ongelma. Juuri äskettäin YLE:n sananvapautta koskevassa jutussa oli erään lääkärin haastattelu, jossa hän hienosti ilmaisi, ettei lääkäreiden tehtävä ole ottaa kantaa siihen mikä fiilis ihmisellä on tai mitä mieltä hän on. Psykiatrit, jotka toki eivät ole lääkäreitä kirjaimellisessa merkitykessä, mutta väittävät olevansa, eivät tätä sääntöä noudata.

Skitsofrenia on mielisairaus eli pseudosairaus. Sellaista ei tieteellisesti ole olemassa. Huomaa, että vaikka nimeäisit jonkun ihmisen noidaksi ja huomaisit vaikkapa hänen aivojen MRI:ssä jotakin, se ei tarkoita, että noidat ovat todellisia tai, että havaitsemasi ei olisi normaalia. Sairauden määritelmä vaatii, että kehossa on jokin epänormaalius. Muutoin kyseessä on vain sitä mitä on olla ihminen, kuten niin sanotun skitsofrenian kohdalla. Näiden(kin) asioiden kanssa tulee olla todella tarkka kielenkäytön ja tieteen näkökulmasta tai on iso vaara tulla valtion ja psykiatrian vedättämäksi.

Vaikka skitsofrenia olisi pseudosairaus niin kun riittävän moni uskoo siihen nii siitä on tavattoman paljo haittaa uhrille.

Sama juttu kun Jumala, joka langetti skitsofrenian päälleni kostoksi kun käännyin puoleensa.

KielläVaan kirjoitti:

Mieli on aivojen tuotetta. Aivojen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa oireita aivan kuten esim haiman tai maksan toimintahäiriöt aiheuttavat oireita. Eivät aivot ole mikään sellainen elin, joka ei voisi mennä "epäkuntoon", tai jossa ei voisi olla synnynnäisiä rakenteellisia vikoja. Aivovaurion saaneiden ihmistenkin käytös tai persoonallisuus usein muuttuu.

Voit ihan googlen kautta etsimällä löytää suuren määrän tieteellisiä artikkeleita, joissa kuvataan mitä aivoissa tapahtuu skitsofrenian tapauksessa.

Lue lisää

Mieli ei todellakaan ole aivojen tuotetta itsessään. Sinun käsityksesi kuvastaa täydellisesti sitä biopsykiatriassa vallitsevaa omituista reduktionismia, jossa kieli, ajattelu ja kulttuuri halutaan redusoida kehoon ja sen prosesseihin. Jos aivot olisivat kaiken aiheuttajia, sinä voisit kasvattaa pienen lapsen aikuiseksi ilman ihmiskontaktia, ilman kiintymyssuhteita, ilman sosiaalista vuorovaikutusta. Ihmisen keho on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa hyvin monella tavalla. Ihmisen tietoisuuden kehittymistä ohjaavat ympäristöstä tulevat ärsykkeet. Aivot eivät todellakaan aiheuta itsessään mitään, ne kypsyvät vuorovaikutuksessa ympäristön ärsykkeiden kanssa, ja monet eri tekijät vaikuttavat niiden kehittymiseen. Ihminen ei ole mikään suljettu systeemi vaan päin vastoin äärimmäisen sosiaalinen eläin, jonka tietoisuuden kehittyminen on riippuvainen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja kielestä. Kaikki anomaaliset kokemukset ja epätoivotut uskomukset, piirteet ja käyttäytymistavat eivät ole redusoitavissa anomaalisiin aivojen toimintahäiriöihin eikä anomaalisiin aivorakenteisiin, vaikka psykiatriassa kuinka yritetään näin väittää. Näitä anomalioita ollaan etsitty skitsofrenian suhteen vuosikymmeniä ilman, että mitään systemaattista poikeavuutta, joka selittäisi oireet, oltaisiin löydetty. Syy on luonnollinen: kyseessä ei ole biologisen tason yhtenäinen häiriö, vaan kasa epätoivottuja reaktioita, uskomuksia ja käyttäytymistapoja. Ainoa systemaattisesti löydetty anomaalinen muutos aivoissa liittyy pitkäaikaiseen lääkkeiden käyttöön, mikä on ihan luonnollista, koska suuri osa skitsofreenikoista syö lääkkeitä. On olemassa kulttuurinen taso, joka tulkitsee ihmisiä ja heidän käytöstään sekä reaktioitaan, ja sitten biologinen taso. Nämä ovat osaltaan kaksi asiaa ja ihminen joka sotkee normatiiviset odotuksensa ja moraaliset arvostelmansa biologisen sairauden ja terveyden käsitteisiin yhtä pahasti kuin länsimainen ihminen ja psykiatria nykyään, ei vain pysty tekemään uskottavaa (lääke)tiedettä. Tämä on psykiatrian keskeinen ongelma ja ainoa syy sille, miksi skitsofrenia diagnoosina on edelleen olemassa. Pelkkä anomalia ja se, että se aiheuttaa ahdistusta, ei ole merkki sairaudesta ruumiillisessa mielessä. Missään muussa kulttuurissa ei ole perinteisesti ollut olemassa käsitettä skistofrenia, vaan sille ominaisia "oireita" ollaan kuvattu milloin hengellisenä lahjana ja milloin riivauksena, ja usein monet ns. psykoosioireet ovat viitanneet pikemminkin lahjakkuuteen kuin häiriöön, ja ennustaneet pitkää elämää ja korkeaa asemaa heimon sosiaalisessa hierarkkiassa. Jo tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ole mikään etenevä ja toimintakykyä rapauttava aivosairaus, kuten psykiatria antaa olettaa, vaan täysin kulttuurisidonnnainen konstruktio.

fdafhtf kirjoitti:

Mieli ei todellakaan ole aivojen tuotetta itsessään. Sinun käsityksesi kuvastaa täydellisesti sitä biopsykiatriassa vallitsevaa omituista reduktionismia, jossa kieli, ajattelu ja kulttuuri halutaan redusoida kehoon ja sen prosesseihin. Jos aivot olisivat kaiken aiheuttajia, sinä voisit kasvattaa pienen lapsen aikuiseksi ilman ihmiskontaktia, ilman kiintymyssuhteita, ilman sosiaalista vuorovaikutusta. Ihmisen keho on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa hyvin monella tavalla. Ihmisen tietoisuuden kehittymistä ohjaavat ympäristöstä tulevat ärsykkeet. Aivot eivät todellakaan aiheuta itsessään mitään, ne kypsyvät vuorovaikutuksessa ympäristön ärsykkeiden kanssa, ja monet eri tekijät vaikuttavat niiden kehittymiseen. Ihminen ei ole mikään suljettu systeemi vaan päin vastoin äärimmäisen sosiaalinen eläin, jonka tietoisuuden kehittyminen on riippuvainen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja kielestä. Kaikki anomaaliset kokemukset ja epätoivotut uskomukset, piirteet ja käyttäytymistavat eivät ole redusoitavissa anomaalisiin aivojen toimintahäiriöihin eikä anomaalisiin aivorakenteisiin, vaikka psykiatriassa kuinka yritetään näin väittää. Näitä anomalioita ollaan etsitty skitsofrenian suhteen vuosikymmeniä ilman, että mitään systemaattista poikeavuutta, joka selittäisi oireet, oltaisiin löydetty. Syy on luonnollinen: kyseessä ei ole biologisen tason yhtenäinen häiriö, vaan kasa epätoivottuja reaktioita, uskomuksia ja käyttäytymistapoja. Ainoa systemaattisesti löydetty anomaalinen muutos aivoissa liittyy pitkäaikaiseen lääkkeiden käyttöön, mikä on ihan luonnollista, koska suuri osa skitsofreenikoista syö lääkkeitä. On olemassa kulttuurinen taso, joka tulkitsee ihmisiä ja heidän käytöstään sekä reaktioitaan, ja sitten biologinen taso. Nämä ovat osaltaan kaksi asiaa ja ihminen joka sotkee normatiiviset odotuksensa ja moraaliset arvostelmansa biologisen sairauden ja terveyden käsitteisiin yhtä pahasti kuin länsimainen ihminen ja psykiatria nykyään, ei vain pysty tekemään uskottavaa (lääke)tiedettä. Tämä on psykiatrian keskeinen ongelma ja ainoa syy sille, miksi skitsofrenia diagnoosina on edelleen olemassa. Pelkkä anomalia ja se, että se aiheuttaa ahdistusta, ei ole merkki sairaudesta ruumiillisessa mielessä. Missään muussa kulttuurissa ei ole perinteisesti ollut olemassa käsitettä skistofrenia, vaan sille ominaisia "oireita" ollaan kuvattu milloin hengellisenä lahjana ja milloin riivauksena, ja usein monet ns. psykoosioireet ovat viitanneet pikemminkin lahjakkuuteen kuin häiriöön, ja ennustaneet pitkää elämää ja korkeaa asemaa heimon sosiaalisessa hierarkkiassa. Jo tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ole mikään etenevä ja toimintakykyä rapauttava aivosairaus, kuten psykiatria antaa olettaa, vaan täysin kulttuurisidonnnainen konstruktio.

Lue lisää

Myöskään poikkeavuudet aivojen rakenteessa ja aivojen toiminnassa eivät välttämättä kerro itsessään mistään biologisesta sairaudesta. Aivojen rakenne vaihtelee sosioekenomisen luokan, rodun, harrastusten, varhaislapsuuden elinympäristön, addiktioiden yms. mukaan. Psykiatriassa tätä luonnollista vaihtelua aivojen rakenteessa ollaan hyvin helposti tulkita todisteena siitä, että ihmisessä on jotain geneettisesti tai synnynnäisesti häiriintynyttä. Esimerkiksi joidenkin skitsofreenikoiden pieniä poikkeavuuksia voissa ollaan tulkita Käypä hoito -suosituksena selityksenä sille, että he menestyvät huonommin älykkyystesteissä, vaikka aivojen rakenne korreloi usein elinympäristön ja elämänkokemusten kanssa. Ei rakenne selitä mitään eikä myöskään se, miten aivot reagoivat eri tilanteissa. Esimerkiksi rakastuminen voidaan kuvata eräänlaisena aivotoiminnan häiriönä, mutta olisi todella typerää selittää sitä aivotoiminnan häiriöstä johtuvaksi tunteeksi. Eihän rakastuminen ole häiriö, vaan äärimmäisen olennainen selviytymismekanismi, joka edistää ihmislajin selviytymistä sitouttamalla rakastuneet ihmiset toisiinsa siksi aikaa, kun pienet lapset kasvavat riittävästi. Kyseisen "häiriön" kutsuminen sairaudeksi olisi sairasta itsessään. Ilman kontekstia psykiatriassa voidaan kutsua mitä tahansa poikkeavuutta tai poikkeavaa tilaa sairaudeksi, koska ihmisen koko olemassaolo redusoidaan ruumiiseen ja kaikki olennainen ihmisen elämässä ja elämänkokemuksessa sivuutetaan. Ruumista sitten tulkitaan ahtaiden psykiatriassa hallitsevien normien mukaan, jotka perustuvat keskiluokkaisen länsimaisen ihmisen määritelmään normaalista aivan, kuin mitään muuta elämää tai olemassaolon tervettä muotoa ei olisi olemassakaan.