on vaikeinta, kun ymmärtää ettei ole toiselle kovinkaan tärkeä. On vaikeaa muutenkin suorittaa elämää ja arkea, mutta epäilyistään ja ahdistuksistaan huolimatta yrittää työntää ajatuksiaan sivuun ja tehdä, vaikkei usko edes että niistä suoriutuu. Kaiken muun pystyy jotenkin kestään, mutta sitä jotenkin ei että johdetaan harhaan.
Miksi ei vain voi sanoa ettei kiinnosta jos se on totuus? Onko se jokin suututtamisen pelko joka ajaa valehteluun ja teeskentelyyn asiat? Sysätäänkö vastuu silloin toiselle, huomata se ettei toista oikein kiinnosta ja vastuutetaan toinen tekeen sen ratkaisevan askeleen että homma päätetään, koska itse ei uskalla sanoa sitä? Minunko vastuulle se jää? Eikö olisi reilua sitten itse se tehdä?
Jokainen meistä pelkää ettei kelpaa, kolhuja saaneet enemmän vielä. Jokainen meistä haluaa tuntea että häntä rakastetaan ja ymmärretään. Eikö jokainen meistä ansaitse ihmisen joka rehellisesti sitä tekee, eikä teeskentele välittävänsä?
Miksi ei vain voi sanoa ettei kiinnosta jos se on totuus? Onko se jokin suututtamisen pelko joka ajaa valehteluun ja teeskentelyyn asiat? Sysätäänkö vastuu silloin toiselle, huomata se ettei toista oikein kiinnosta ja vastuutetaan toinen tekeen sen ratkaisevan askeleen että homma päätetään, koska itse ei uskalla sanoa sitä? Minunko vastuulle se jää? Eikö olisi reilua sitten itse se tehdä?
Jokainen meistä pelkää ettei kelpaa, kolhuja saaneet enemmän vielä. Jokainen meistä haluaa tuntea että häntä rakastetaan ja ymmärretään. Eikö jokainen meistä ansaitse ihmisen joka rehellisesti sitä tekee, eikä teeskentele välittävänsä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä sinä henkisen pitkän piinan aiheutit mutta mä pärjään koska olen epäitsekäs aina ollut enkä luullut liikoja mistään
ohi. En ole vainonnut ketään. Muiden asiat ei kiinnosta. S
Jäi pois että se ei ole mielenkiintoista mitä muut tekee. Edes palstalla
Oli miehelle tuo äskeinen kommenttini minä en naisena ole vainonnut ketään
Niin mulla ei ole syytä kirjoitella yhtään mitään vaikka joskus kirjoitan koska olen sosiaalinen ulospäinkin suuntautuva pystyn jos minulla on sanottavaa niin irl jos en halua jotakuta edes ystäväksi miksi tekisin tuttavuutta n-m
Silti sinä puhut minulle kuin keskusteluni olisi tapahtunut palstalla ja tarkoittaisin sinua?
Mitäpä jos menisit siitä nyt nuo asiasi puhumaan irl sille ihmiselle ja jättäisit sen minun naimisen nyt tähän? Minä en sinun pillua halua sillä sinä olet nainen ja minä olen nainen ja minä tiedän varmasti olevani hetero, Me emme siis ole tuttuja ainakaan sillä tavalla että minun tarvitsisi sinun kanssasi jatkaa jotain sinun henkiökohtaista kaunan ja syyttelyn hakua tämän enempää täällä. olen sinun ja hänen asioissa täysin ulkopuolinen joten kai ymmärrät itsekin ettei asiaa tarvitse jatkaa enempää kahden vieraan kanssa?
Vai haluatko välttämättä luoda tuntemattomaan naiseen lesbo-seksisuhteen palstan kautta?
Ota oppia ulkomaalaisista, perseauki, köyhyys, nälkä, taudit ja silti niin vitun paljon itseään täynnä, Allahin valittu kansa!
Minua vain masentaa... Taas pitäisi selviytyä yhdestä päivästä enkä tiedä miten selviydyn. Tätä tämä on. Teen asioita joista en edes usko selviytyväni. Kun minulta kysytään mitä haluan tulevaisuudelta, haluan paljonkin, mutta menen sekaisin, koska sisälläni huutaa ääni ettei minusta ole niihin. Minua vain masentaa kaikki tässä elämässä kun näen vain asioita joihin en usko pystyväni, ettei kykyni vain riitä mitenkään. Kaikki rimat on korkeammalla kuin mihin uskon pystyväni..
Kuluttavaa, mutta teen ja teen silti. Yrittäen suoriutua
Opittu ja opetettu suututtamisen pelko, joka ajaa valehtelemiseen ja teeskentelemiseen asti.
Kai se on opittu huonommuuden tunne, et älä kurkottele kuuta, vaan tyydy siihen, minkä saat.
Olen miettinyt joskus samaa asiaa ja tämä on valjennut nyt myöhemmin, etä kasvatuksesta se paljon on kiinni.
Piti oppia olemaan nöyrä ja vaatimaton, käyttäytyä kotona ja vierailla hillitysti olla näkymätön, ei saanut koskaan pyytää puhumattakaan vongata mitään, edes ruokaa, puhumattakaan mistään herkuista, vaatteista, leluista,, osaansa enempää.
Piti tyytyä siihen, minkä sai ja mikä annetaan.
Kyllä se on ollut vähän huononlainen ja kova kasvatusmalli siihen aikaan. Tavallaan oikein, mutta todella jyrkkää. Ei ollut lupaa edes syödä tai olla kahvilla samaan aikaan, eikä samassa pöydässä, kun oli vieraita käymässä. Ei saanut häiritä aikuisia silloin millään asialla.
Piti pärjätä omillaan ja olla häiritsemättä kaiken kaikkiaan. Tukea ei koskaan tullut mihinkään omiin harrastuksiin, mistä itse olisi ollut kiinnostunut ja mistä piti. Vanhempien mielestä ne olivat turhanpäiväisiä ei-hyödyllisiä.
Eli siis valintani ja mieltymykseni olivat vääriä ja turhanpäiväisiä ja opin, ettei kannata noudattaa tuntojaan ja mieltymyksiään, ne ovat vääriä ja turhanpäiväisiä.
Vuosia on kulunut tämän asian hoksaamiseen.
Vanhemmat suuttuivat, varsinkin äitini, kun lapsi ei ollut toivottuja piirteitä ja taipumuksia omaavia ja mieltymykset toisenlaisia, kuin mitä toivottiin.
Muutenkaan ei ollut helppoa, mutta sitten oli vielä vähemmän helppoa, kun ei jokin minussa äitiäni miellyttänyt.
Suututtamisen pelko- miellyttämisen tarve- outo käyttäytyminen.
Suoraan sanominen sulle? Tuota eikö se ongelma ole kun en tiedä tuon sinun mielenkiinnon syytä minuun? Kyllä aiheutat ahdistusta tuolla esittämisellä ja jatkat edelleen. Sanoisit suoraan mitä haluat minusta. Pelkkä ystävyys vai jotain muuta? Kun joskus pystyn luottamaan sinuun tai edes ymmärtää mitä haluat minusta voisi olla helpompaa yhteyden pitäminen. Tiedän että itsekin esitän kun viestejä laitan mutta vain sillä että "kuulostelen mitä puuhaat ja millä mielellä. Tiedät olevasi niskan päällä kun olet alistanut minut tähän tilanteeseen. Etkö muista kun kerroit mitä itse sait kokea kun olit alistettu ja miltä se tuntui. Etkö todella näe että olet manipuloinut minut tilanteeseen mistä en pidä. Kun emme pysty irl totuutta sanomaan suoraan.
Sanoin suoraan irl että rakastan häntä
No miten otti vastaan moisen sanomisen tuliko muutosta? Silloin sun vannominen ja kertominen on sanan helinää. Sanoiko takaisin ei kiinnosta? Ei vaan jatkaa kanssasi niin kuin antaa ymmärtää. Ja kun vielä halukkaana roikut siinä niin mikä ettei itsehän tätä jatkat.
Ei hän välitä. Se on totuus. Näkee kaikesta.
Oho, täähän oli telepatiaa!
Ehkä yksipuolista telepatiaa. Minä en ainakaan tiedä mitä näiden hullujen päissä liikkuu ja en tunnistaisi heitä vaikka olisivat metrin päässä tai sanoisivat päivää. Varmaan jotain etäystäviä, joiden ystävyys tai ehkä jopa "suhde" on katkolla kun toinen ei tullutkaan prisman eteen, vaikka molemmat asuvat eri paikkakunnilla ja eivät ole koskaan toisiaan irl nähneet.
Kääk. Täytyy alkaa viettään Prisman edessä päiviä.
https://www.youtube.com/watch?v=NyCHBk5WGWg
siinä teille