Luovutan - en enää haaveile suhteesta

Kyllä olen huomannut saman,vaikeaa on löytää ketään tässä iässä.Unelmoida kyllä voi edelleen,että joskus se Oikea tulee vastaan.

Asenteesi on kaikista luotaantyöntävin kirjoituksessasi.

Keski-ikäisen pitäisi olla terveen itsevarma, aikuinen, kypsä, pitkäpinnainen ja peruspositiivinen eikä luovuttanut heikkoitsetuntoinen luuseri.

No kelpaako nuorempi? :D Mä oon kyllästynyt siihen, että ei iän puolesta kelpaa kenellekään, koska oman ikäiset ja nuoremmat ei kiinnosta tippaakaan.

Samat sanat. En jaksa enää etsiä ketään. Kai se on sit yksin oltava.

Menkää mummolaaksoon. Facebookissa on teille ryhmiä, kunhan uskallatte tutustua ihan livenäkin.

Mummolaakso....joskus mummiksen bailuissakin käyneenä, en suosittele. Siellä on aina joku jonkun ex tai muuten vaan varattu. Ei sovi seuran etsijöille :(

Tästä ketjusta mulle on tullut jotenkin erityisen surullinen olo. Noinko se sitten menee 🙁

Mä oon 18v en ole ikinä seurustellut, en edes säätänyt. Oman ikäiset karttavat minut kaukaa sillä olen jo elämää nähnyt ja kaikkea paskaa kokenut. Minua ei kiinnosta pinnalliset jutut. Oikeastaan inhoan pinnallisia ihmisiä, sillä hekin inhoavat minua syvällisyyteni takia. Syvällisyys on se asia jonka takia ei voi löytää kumppania. Nykyään kaikki hakevat yhden illan panoja. Parisuhdetta ei kukaan hae.

Aloitukseni.., koska olen jo ptkään ollut ihastunut erääseen ihanaan naiseen, mutta hän ei ole minusta kiinnostunut, vaikka jotenkin pitää minusta kyllä, mikä sekin on tietysti mukava asia. Haluaisin konkreettisen suhteen, en vain haaveita.

Mun kainaloon mahtuis maata rötköttää :)

Ikävä asenne ja huono itseluottamus paistaa aina ulos ikävästi. Positiivinen, elämäniloinen ja itseensä luottava ihminen on aina viehättävämpi.

Samat fiilikset, tosin ikää "vasta" 43. Aika vaikea olla positiivisella mielellä asiasta kun on kohta kuusi vuotta ollut sinkkuna ja sinä aikana en ole oikeastaan ollut kunnolla kiinnostunut kenestäkään. Säätöjä ei lasketa eikä niitäkään enää jaksa. No, muuten menee hyvin joten siitä pitää olla tyytyväinen! Ehkä mulle ei sitten kelpaa mikään. Mutta en kyllä ymmärrä sitäkään että ollaan vain " kunhan joku on" asenteella. Niitä näyttää olevan yllättävän paljon.

Olen tavannut useita ja useita viisikymppisiä lesboja, joiden kanssa on ollut jotain juttelua, muttei kummempaa. Voi luoja kuinka katkeria ja selkäänpuukottavia ovat olleet nuo naiset. Heille ei voi antaa mitään muuta vinkkiä kuin peiliin katsomisen ja ehkä psykoterapiaan tai vastaavaan hoitoon hakeutumisen. Löysin onneksi aivan mahtavan melkein viisikymppisen kullan itselleni. Myöhemmin törmäsin myös erääseen toiseen upeaan viisikymppiseen lesbosinkkuun, jonka todella toivon löytävän arvoisensa kumppanin. Näitä sinkkuhelmiä kuin kuitenkin todella harvassa. Aiemmin puolustelin lepakkosinkkuja, mutta nykyään ajattelen jo itsekin, että ehkä useimmat ovat sinkkuja ihan syystä. Suhteisiin soveltumattomien lesbosinkkujen kannattaa elää ihan vain sinkkuna ja jättää suhdesekoilut väliin. On parempi juosta niitä maratooneja, ahmia kirjaston romaaneita, litkiä kaljaa, toteuttaa työnarkomaniaa tai muuta itselle soveltuvaa. Tämä tietenkin pätee myös moniin heteroihin. Viisikymppisenä monen parasta ennen on yksinkertaisesti jo mennyt psyykkisistä syistä. En olisi uskonut kirjoittavani näin, mutta nytpä on tämäkin tehty.

Olen yli 50v ja yksin. Onneksi, en halua pilata kenenkään elämää. Vähiten ihmisen josta pidän ja jota ihailen.Voin ihailla vähän kauempaa.
Ehkä entinensuvaitsevainen on sitten ihan oikeassa. Tällä palstalla aina joskus ihmisten ilkeys on käsinkosketeltavaa. Ei voi kun ihmetellä.

Ei luovuteta :)
Toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Enkä ole ainoa, joka näin väittää.

Hyvää viikonloppua ja hyvää mieltä kaikille siellä!
Eräs tuttavapariskunta löysi toisensa viisikymppisinä, kiitos nettideittien.
Muitakin kivoja poikkeuksia on.

Tämä yksi viisikymppinen ja risat sitten laittoi tunne treffipalstalle profiilin, koska en ole luopunut toivosta ollenkkan. Tämä taidetaan tulkita nyt bäjän niin kuin oman ilmoituksen mainostamiseksi, mutta tulkittakoon sitten. Minä ainakin kaipaan kumppania, en halua vaikertaa vaan toimin!
Siellä se ny on, se profiili.
Samalla niminerkillm kuin tämä postaus. Jospa joku viehättävä leidi kiinnostuisi ;)

Tiedän tunteen. Minulla on ollut suhde tai on..een tiedä itsekkään onko enää.. Siis olen reilusti yli viisikymppinen ja suhde on kestänyt reilusti yli kymmenen vuotta. Olen mielestäni ihan hyvä tyyppi ja uskon muidenkin mielestä, mutta tämä suhde on ollut "salainen" eikä mielestäni kukaan tiedä siitä. "Hän" en. kanssa suhde on ollut jatkuvaa siksakkia ja alan vähitellen kypsyä, kun hän on sanonut sen poikki jo muutamaan kertaan. Sitten taas tahtoo jatkaa. En minä tiedä miten jatkaa. Minullakin on rajoitukseni mutten tiedä miten joku voi suhdetta tollai "jojottaa". Öh jotenkin aika tyhmä juttu tähän, mutta jotenkin vain sattui minuun.. sori...

Jos joku viisikymppinen lesbonainen tuntee ettei löydä ketään niin en jaksa uskoa että on maailmassa ainoa viisikymppinen eikä löydä ketään, tuntuu että kaikki on kateissa nykypäivän someviidakossa, tämä on viisikymppisen miehen mielipide, mielestäni lesbonaiset/bi-naiset ovat kauniita, olen seurannut hyvin monen lesbonaisen kasvon piirteitä ja hyvin monella korostuu naisellisuus, jotenkin itse aina ihastun juuri lesbo-tai bi-naiseen, mikäpä sen herkempää kuin kahden naisen välinen rakkaus!