Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Tämähän on tämä klassinen kysymys kehityskeskusteluissa työelämässä, mutta kysytään täälläkin. Pääpaino tuolla tunnepuolella.
Tämähän on tämä klassinen kysymys kehityskeskusteluissa työelämässä, mutta kysytään täälläkin. Pääpaino tuolla tunnepuolella.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Toisessa ulottovuudessa.
Olen edelleen päästäni vialla hullun maine on ikuinen yhtähyvin voi kysyä 50 vuoden päästä tai sadan tosin toivottavasti olen silloin jo kuollut ellei joku kusipää keksi ikuista elämää.
no ehkä amiksen ekal
Rehellisesti? Elämän taakat ovat aina vain kovemmin harteillani ja tänään yhtäkkiä ajaessani kotiin olin liikennekäyttäytymiseltäni aika uhkarohkea ja yhtäkkiä heräsin kysymään itseltäni "hei mitä sä teet" Mitä päässäsi liikkuu" Tajusin alitajuisen toiveeni kuolemasta. Käyttäydyin holtittomasti liikenteessä toivoen että jotain sattuu sellaista että viimeisn kuolisin pois...
En näe tulevaisuudessani mitään, mutta se kai johtuu siittä että minulla on jonkinlaisia kuoleman toiveita enkä ole varma olenko enää silloin elossa...
siis sain melkein omilla liikennekäyttäytymisratkaisuilla aikaan liikenneonnettomuuden tänään ja silloin tajusin omat aikeeni kun heräsin ajatteleen mitä päässäni oikein liikkui kun niin toimin.. Käyttäydyin tavalla jolla tein ratkaisuja jotka olisivat voineet aiheuttaa liikenneonnettomuuden jossa en osallisena vain minä...
ajatukseni ajaa minua käyttäytymään tavoin joilla ajan itseäni onnettomuutta kohti. Riskikäytöstä. Minulla on itsetuhoisia ajatuksia jotka suuntaavat tiedostamattomaan itsetuhoiseen käytökseen liikenteessä.
Puutu pikaisesti tuohon itsemurha-ajatteluusi. Olet tällä hetkellä itsekin selvästi huolissasi ja pelästynytkin ajatuksistasi. Oletko yllättynytkin mielesi toiveista?
Ymmärrät vakavuuden? Onko sinulla elämässäsi sinulla ollut lähiaikoina kuormittavia tapahtumia? Oletko ollut surullinen, itkuinen ja väsynyt? Saatat tarvita terveyspalveluja.
Rohkeasti otat yhteyttä. Elämäsi kirkastuu, kun saat vain apua oloosi. Tukea saat sinua rakastaviltakin. Tuskin hekään haluavat, että kuolet liikenneonnettomuudessa,vai mitä luulet?
olen jo masennuksesta saanut diagnoosin.. keskivaikeasti masentunut ja uudessa pahenemis vaiheessa jonka laukaisi draumaattinen tapahtuma.
Joskus vain väsyttää liikaa edes huolestua enää saati sitten puuttua. Olisiko se niin kauheaa, vain antaa periksi ja antaa masennuksen päästä niskapäälle? Jos vain muutamaksi kuukaudeksi lopettaisin taistelun vastaan ja ottaisin pienen loman..
olen niin julmetun väsynyt taisteleen sairauttani vastaan.. en jaksa enäää kauaa..
Kuollako sitten haluat?
En... tai en minä tiedä mitä haluan. Minulla on vain tunne ettei tämä elämä ole minua varten.
Etten kuulu enää tänne. Kaikki on niin voimia vievää. Kaikki vain väsyttää. Haluaisin vain viimein nukkuaikuisuuden. Voimat ovat ihan loppu.. toivon jo armoa ja pois pääsyä.
En tiedä enää mistä revin voimia jaksaa eteenpäin ja tehdä kaiken mitä täytyy. Olen kai pohjattoman uupunut, niin uupunut että haluaisin vain nukkua iäsyyden kuolleena.
En näe tulevaisuutta itselleni, Minun on vaikea vastata edes mitä teen vuonna 2018. En näe itseäni edes sillä vuodella elossa enää
Miksi te ette elä tätä päivää. Kaikki suunnittelee tulevaa tai elää menneessä. Pitäis vaan laittaa haisemaan. Ei vastoinkäymiset ja suru masennusta ole, tätähän ei ne ymmärrä joilla ei ole koskaan ollut vaikeaa. Surua voi jossain vaiheessa vaan tulla liikaa ja itseasiassa silloin on hyvä pysähtyä, asiantuntijatkin tosin sanoo, että jokainen ihminen masentuu kun hänelle ominainen vastoinkäymisten määrä ylitetään. Ja jos ihmisen elämä oikeesti on paskaa niin kyllä mä ymmärrän, että itsemurhakin voi olla helpotus. Se on tietty varmaa, että monella on onenmoisia muistoja elämässään, ehkä hyviäkin eri ajoilta, mutta ei pelkät hyvät, vanhat muistot ketään kannattale.
Tätä päivää on juuri tullut diagnoosi ja 3 kuukautta sitten tapahtunut traumaattinen tapahtuma. Tätä päivää juuri tänään esim. On 4 tuntia itkemistä ja eteisen lattialle töistä tullessa romahdus itkemään että "Mä olen ihan loppu. En jaksa enää "
Tätä päivää on ryömiä töihin. Vääntää naama hymyyn väkisin ja romahtaa päivittäin eteiseen illalla itkeen ettei enää jaksa
Et ymmärrä mut tässä voinnissa käy usein mieleen ikuinen uni
Palstalla. Pari kertaa meinasin tehä jotain muuta, mut aina palasin palstalle.
Mutta kymmenen vuotta sitten asuin samassa kämpässä missä nyt taas ja samassa paikassa taas töissä kun silloin.
Että olisin jollekkin/joillekkin äiti ja jollekkin upealle ja mahtavalle miehelle jota en ole vielä tavannut, "se nainen" ja elämänkumppani. Mutta tiedän varmaksi ettei nämä asiat tule koskaan toteutumaan.
Erittäin haastava kysymys,mutta toivon ja tiedän että olen hänen kanssaan viettänyt 10 onnellista vuotta ja halaan edelleen häntä tästä hyvästä monesti päivässä.Lupaan säilyttää tämän lupauksen.Toivon tietysti myös hänen olevan onnellinen.
Minusta on tullut vanha ja viisaampi. Olen seesteinen ja onnellinen.
En pysty ajattelemaan sitä, koska elämän suunta on nyt siinä pisteessä että jotakin joko alkaa tai sitten kaikki loppuu. HYVIN VÄSYNYT siihen mitä töissä on tehty. Sitä ei olisi koskaan saanut aloittaa, se on pilannut monta vuotta. Siitä ei ole ollut mitään apua koskaan vaan pelkästään toiminut päinvastoin.
Ajamassa lentokentältä ylinopeutta kotiin "vaihtamaan pakolliset kuulumiset".
Haudan levossa. Toivottavasti jo pian.
Olen nähnyt enneunen etten elä kovin vanhaksi niin ehkä en ole enää elossa silloin. Monta vaikeaa vuotta takana, nekin vaikuttavat varmasti. Ehkä juuri siksi näin sen unen elämäni pahimpina vuosina. Antaisin ne heti pois jos se olisi mahdollista.