Mitenkäs se on immeiset? Oletteko marjastaneet tai sienestäneet? Mitäpä löytyi metiköstä. Jutellaanko vaikkapa semmosesta aiheesta? Entäs kalastajat. Elekee sitte valehelko:-)
Ajankuluksi jutellaan.
Metsittinyt
9106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Saako leuhkia, kun ei valehdella kumminkaan pidä.
Suuret on saaliit meikäläisittäin ajatellen.
Mustikoita keräsin pikkuisen yli 40 litraa vaikka selän päälle se kyllä otti. On vähän vaikeaa tuota enää paremmaksi pistää, kun polkupyörällä yritän lähinpiin metsiin taivaltaa. Mitä lähempänä taajamaa tai kaupunkia asuu, sitä enemmän on siellä ottajiakin. Suuria saloja ei täällä ole lähelläkään.
Sieniä rohmuan nyt minkä ennätän just niistä samaisista peltojen ja yksittäisten talojen ympäröimistä pikkumetsiköistä.
Hitto. Vähäiset metsät hupenee vuosi vuodelta hakkuiden ja nyt myös uuden asutuksen myötä.
Suppilovahveroita olen tuntikausia tänäänkin saalistanut. 14 litraa niitä vissiin on. Niitä kuivatan lasipurkkeihin ja pakastan pikkunyssäköittäin.
Muutaman ison kanttarellin löysin ihan vahingossa. Laitoin ne vähäiset "suppiloiden" kanssa samaan pakastenyssäkkään.
Oli pitkä päivä. Yksin metsiä haravoin. Huomenna jatkan saaliini siivoamista (aika siistejä ne on) ja käsittelyä. Suurin osa niistä on nyt partsulla kylmälaukussa odottelemassa.
Mitäs te muut?
Olen käynyt tänä kesänä/syksynä ahkerasti metsässä. Aina itsekseni, koska yksinäinen olen.
Autolla käyn lähimetsissä, joten oishan mukaan kaverikin ollut kiva.
Mustikoita poimin vain n. 10l. Puolukoita saman verran ja vieläkin vois kerätä, sillä jotenkin harmittaa miten paljon noita marjoja metsiin jää. Luonto on yltäkylläinen tuottaja.
Sienistä kerännyt vaan kanttarelleja ihan ämpäri kaupalla,, kun en muita lajeja tunnista. Ne olen antanut muualle, koska en ole sienten syöntiin tottunut.
Viivyn metsäreissuilla n.4-5h ja aika kuluu mukavasti. Metsästä saa energiaa ja vaihtelua arjen yksitoikkoisuuteen.
Kohtahan tuo metsien samoilu loppuu, kun talvi tulee. Ikävintä onkin se miten pitkän odotuksen takana kevät taas on.
En ole kalastusta nyt harrastanut, mutta joka talvi on mieli tehnyt pilkille. On niin vaikea saada itsensä liikkeellesiinä suhteessa, kun on kylmä ja aina yksin saa mennä.
Olen yleensä kova marjastaja mutta tämä syksy on ollut erilainen. Jopa itselle on tullut kerättyä vähän ja on pula-aika edessä marjojen suhteen. Vielä toisin puolukoita ja karpaloita saisi.
Paljon jäi mettään tänä vuonna marjoja! Ei sitä perkules ehdi kaikkea yksin :)
Itse en ole oikein sieni-ihmisiä, mutta marjoja olen kerännyt pakastimen täyteen. Niitä on ihana syödä sitten talvella!
Tykkään liikkua metsässä muutenkin, käyn esim. paljon lenkillä metsäpoluilla. Metsä on siitä jännä paikka, että siellä on melkein kivempi ollakin yksinään, kuin kaverin kanssa. Tuntee kunnolla sen rauhan ja hiljaisuuden. Tosin välillä kyllä meinaa vähän pelottaa, kun tuntuu, että joku hullu raiskaaja vaanii jonkun puun takana. Kerran säikähdin aivan älyttömästi suunnistajaa, joka hyppäsi puskasta eteeni polulle! :D
Laiskuus vetää usein pitemmän korren ja ei ole monesti mielestä se tarpeeksi hyvä sää lähteä metsään vaikka ennen se oli vain pukeutumiskysymys. Kyllä ne sadevaatteetkin sai päälle mutta ei se niiden kanssa ole marjastaminen parasta ajankulua. Kun on ottajan mieli ja saalis tähtäimessä niin kaikkea kärsii.
Onpas kiva aloitus!
En ole sienestyksessä hyvä, tunnistan kantarellin ja suppiksen. Mutta olen ollut elämäni ensimmäisen kerran puolukassa ja keräämässä hilloja aiemmin, loppukesällä. Se ei ollut eka kerta. Hillat tai lakat tai suomuuraimet, millä nimellä niitä nyt kutsutaankin, ovat kyllä aikamoisen työn takana. Arvostan paljon heitä, joiden kunto ja hermo kestää suolla kuljeskelun.
Puolukkametsä sen sijaan oli sulaa rentoutta, kauneutta ja pehmeyttä. Sammalet, pirteät puolukkamättäät, hyttysten ym. poissaolo, leppoisuus ja metsän rauha antoivat hyvän mielen ja tunteen Luojan läsnäolosta.
Pappi Elisabet
Huomaa kyllä, että saat hyvää palkkaa, Elisabet. Toisten on pakko marjastaa ja sienestää, kesti hermot tai ei, oli hyttysiä tai ei, oli marjalla yksi tai monta nimeä.
Piti sitten tähänkin ketjuun tulla punapääpiru allah-papittaren kehitysmaamuslimi elättien maahantunkeutumis oppia levittävistä aatteista muistuttamaan.