Olen juuri 30 täyttänyt nainen. Kaikki (ne kolme) suhdettani ovat menneet päin helvettiä ja se ainoa johon todella rakastuin eli kaksoiselämää ja olikin koko suhteen ajan varattu, minut heitettiin pois kuin roska. Olen pelkkä seksilelu miehille enkä arvokas ihminen, olen roska. En usko kenenkään voivan oikeasti ihastua minuun, se on mahdotonta. Olen huono ihminen. Aloin nauttimaan elämästä ja juhlin liikaa niin kuin huonot naiset tekee. Mutta ei enää.
Tapasin erään miehen jota olen silloin tällöin tavannut joitakin kuukausia, mutta uskon hänellekin olevani pelkkä roska, en oikea nainen josta voi pitää. Nyt on monta päivää mennyt niin, ettei ole ottanut mitään yhteyttä ja tiedän, että se oli tässä.
En kestä enää tätä jatkuvaa surua. Elämä on umpikujassa. Yritän touhuta, lenkkeilen ja liikun ja käyn viihteellä mutta tunnen joka hetki olevani arvoton, turha, mitätön ihminen. Roska jota kukaan ei halua eikä tule koskaan haluamaan. Pelkkä huora miehille.
Joitakin vuosia sitten vielä luulin, että elämä on edessän. Nyt tiedän ettei tulevaisuutta minulle ole.
Tapasin erään miehen jota olen silloin tällöin tavannut joitakin kuukausia, mutta uskon hänellekin olevani pelkkä roska, en oikea nainen josta voi pitää. Nyt on monta päivää mennyt niin, ettei ole ottanut mitään yhteyttä ja tiedän, että se oli tässä.
En kestä enää tätä jatkuvaa surua. Elämä on umpikujassa. Yritän touhuta, lenkkeilen ja liikun ja käyn viihteellä mutta tunnen joka hetki olevani arvoton, turha, mitätön ihminen. Roska jota kukaan ei halua eikä tule koskaan haluamaan. Pelkkä huora miehille.
Joitakin vuosia sitten vielä luulin, että elämä on edessän. Nyt tiedän ettei tulevaisuutta minulle ole.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minua ei ole kukaan nainen koskaan huolinut enkä ole koskaan seurustellut vaikka olen jo 29-vuotias mies. Johtuu varmaan ihan huonosta itseluottamuksesta, vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, jatkuvasta ahdistuksesta, masennuksesta ja siitä etten arvosta itseäni pätkääkään.
Olis kiva jos sais edes kerran rehellisen mahdollisuuden mutta ei kai tää elämä sit oli tässä...
Olen jo vuosia yrittänyt pitää positiivista mielialaa yllä ja ajatella että kyllä minullekkin se oikea kumppani vielä löytyy mutta kyllä tässä on jo toivo hiipunut kun ei sitä tähän ikään mennessä ole vastaan tullut. Tai no onhan niitä joitakin mahdollisuuksia ollut mutta kaikki on asunut joko liian kaukana tai sitten en ole uskaltanut lähteä treffeille.
Siis pian olen 29-vuotias en ihan vielä (ensi vuonna täytän). Syntymäpäivätkin on nykyään minulle pelkkiä surun ja masennuksen päiviä kun ne muistuttavat minua siitä että taas on yksi vuosi kulunut vailla mitään toivoa paremmasta.
Niin ja vaikka nyt sinne teffeille olisinkin uskaltanut lähteä niin eiköhän naiset olisi samantien tajunnut minkälainen kummajainen olen ja olisivat juosseet karkuun. Enhän minä osaa mistään keskustella kun en ole työ enkä opiskeluelämässä enkä harrasta mitään lenkkeilyä tai penkkiurheilua ja satunnaisia baarireissuja kummempaa.
kiinni miten tämä elämä menee... maailma on mahdollisuuksia täynnä, jos rima ei ole helvetin korkealla..
Niin, onhan se toisaalta noin mutta jotkut ongelmat on myös aika ylitsepääsemättömiä.
se vahvistaa.
Ei valitettavasti aina.
Se mikä ei tapa, se ahdistaa.
Kyllä sinä olet arvokas. Olet ihminen ja ainutkertainen persoona, siksi arvokas. Jos joku väittää sinulle, ettet ole arvokas, niin hän on väärässä. Et ole roska, etkä ole seksilelu, etkä ole huora. Olet ihan oikea nainen. Jos miehet on kohdelleet sinua huonosti, niin se on heidän vikansa ja häpeänsä. Ei sinun.
ota yhteyttä kaija haapasaloon ja katsotaan mitä voisi tehdä. p. 045-1121853
Minä olen pian 29-vuotias nainen, enkä kelpaa miehille edes seksiin, koska olen niin läski ja ruma, että miehet juoksee karkuun ja katsoo kuin jotain paskakasaa missä ikinä minut näkevätkään. Olen seurustellut kyllä, 10 vuotta ja 70 kiloa sitten. Masennuin ja lihoin ja nyt minua ei halua enää kukaan, ei edes siihen yhteen asiaan. Mietin itsemurhaa joka päivä, koska en kestä tätä tappavaa yksinäisyyttä.
Yksinäisyys on silti parempi kun todella huono suhde. Vaikka sinulla olisi joku mies joka haluaisi sinua vain "siihen yhteen" asiaan, niin en usko että se saisi sinua tuntemaan oloasi yhtään paremmaksi, vaan päinvastoin. Aloittajakin kokee itsensä arvottomaksi siksi, koska miehet haluavat hänestä vain seksiä.
70 kiloa ylipainoa kuulostaa kyllä aika paljolta, ja se on ongelma SINUN OMAN TERVEYTESI VUOKSI, ei sen takia että olisit viehättävä miesten silmissä. Masennustakin pitäisi hoitaa, ei se hoitamattomana mihinkään häviä. Oletko puhunut kummastakaan näistä asiasta lääkärin kanssa?
Hei aloittaja,
Miessuhteesi eivät määrittele sinua. Se että joku mies/miehet käyttävät sinua törkeästi hyväksi, ei tee sinusta huonoa ihmistä. Jotkut ihmiset antavat, toiset ottavat. Sinulle nyt on osunut enemmän näitä jälkimmäisiä.
Mutta vaikka sinulla ei olisi elämässäsi yhtä ainutta parisuhdetta keneenkään mieheen, niin se ei tee sinusta arvotonta eikä roskaa.
Miehille ei ole pakko antaa seksiä vaikka he sitä vonkaisivatkin. Jos sinusta tuntuu, että ne miehet haluvat vain sinusta seksiä ja itse haluaisit antaa vähän enemmänkin, niin ei ole mikään pakko myöntyä. Jos mies luovuttaa sen takia, että heti ei irtoa kun vähän kärttää niin joutaa mennäkin, luultavasti se mies todellakin oli vain seksin perässä, ja vältyit jälleen yhdeltä huonolta mieskokemukselta.
Ajattele asiaa näin: eivät nuo miehet luultavasti niitä muitakaan naisiaan sen paremmin kohtele, samalla tavalla heidänkin kanssaan ne miehet haluavat vain seksiä. Et sinä ole huono nainen, he ovat huonoja miehiä - ainakin sinulle! Ja todennäköisesti niille muillekin. Tyhmiä valintoja tekee jokainen, niissä menneissä huonoissa valinnoissa on turha rypeä.
Tiedän että voi olla vaikeaa ajatella näin, mutta mieti miksi ihmeessa vaadit miesten (paremman sanan puutteessa) ihailua, ennen kuin voisit olla tyytyväinen itseesi ja onnellinen elämääsi?
Olet itse oman elämäsi päähenkilö, ei kukaan mies.
Tällaiset terveiset eräältä mieheltä.