Siitä toisesta ei enää kuulu?
Ootko itse miettinyt miksi
Yhtgfdd
431295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tais kiusia ihtensä ulos? Miehtii, miten pyytäis anteeksi?
Mä ainaki odotan!
kyllästy siihen vatkaamiseen eikä se olis muuttunu miksikään
En ole miettinyt.
Omassa tapauksessani minun olisi pitänyt soittaa ja hoitaa, vastavuoroisuus ilmeisesti vastapuolelle vierasta. Tämä seikka vei oikean tutustumisen tolalta. Ymmärsin ettei hän tietenkään välittänyt. Hassua kuinka hän on silti ajatuksissani vahvasti
Jos en ole, miksi pitäisi kuulua. Ei hän musta perusta.
Ei ole antanut kuulua itsestään mulle. En ihmettele missä on tai liikkuu. Missä ikinä liikkuu ...niin syötävän ihanasti varmaan.
Ettei uskalla ottaa yhteyttä, kynnys kasvanut liian korkeaksi. Välittäminen ei voi kadota tosta noin vaan muut syyt.
Noinhan se menee. Aikaa kun kuluu niin tunteet eivät silti katoa, yhteydenotto vaan muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi.
Oon. Harmi ku ei voi varmaks tietää että minkä takia. :(
Todennäkösesti ei vaan enää kiinnosta olla yhteydessä. Toivon vaan että ois kyse siitä, ettei uskalla enää laittaa viestiä (kuten itse en uskalla).
Miettinyt myös että kyllästyikö siihen ettei asiat koskaan edenneet tai onko vihainen niistä vanhemmista jutuista. Tai ajatteliko niitten takia että olis kakkosvaihtoehto mulle (niin ei ole!).
Niin tai näin totuushan se aika usein on minkä kirjoittaa tai sanoo jos itse sano ettei toinen ollut kakkos vaihtoehto tai oliko vaihtoehto ollenkaan kun tilanne päällä. Itse olen introvertti mies ja nykymaailmassa ei oikein missään menesty tai on ainakin kovan työn takana että osaa raivata itsensä näkyväksi ja kuulluksi.
No toivottavasti ne ihanat elämäni naiset löysivät sen extrovertin miehen elämäänsä, kun tämä introvertti mies ymmärsi lähteä pois kilpailusta omiin ajatuksiin ja seesteiseen arkeen , niin onhan se rasittavaa kun miehelle sanat ovat kuin kultaa, niin harvakseen niitä suusta tulee ja sitten se yhteydenpito niin kiinnostiko sitä miestä ollenkaan kun ei kuulunut mitään ja kun olitte päättänyt siirtyä tutkimaan mahdollusuuksia, niin sitten se introvertti mies saa aikaan viestin että mitenkä nyt menee. No hyvähän tuossa introvertissä suomalaisessa miehessä on että se kääntyy sisäänpäin omiin ajatuksiin ja ymmärtää aika nopeasti olla olematta onnenne tiellä.
Onneksi tällä introvertllä miehellä on työ, elokuvat, kirjat, musiikki, luonto, muutama tosi ystävä ja mökki missä linnunradan näkee ilman häiritsevää valo saastetta. Mutta kyllä se introvertti mieskin kaipaa naista elämäänsä,. Kaipaus loppuuko koskaan vaikkei se introvertti mies sitä puheeksi otakkaan, omissa mietteissään kuitenkin on hänen kanssa .
Hups kylläpä aika rientää ehtii lyhyet unet ja extroverttien hallitsemaan maailmaan on lähdettävä.
Koska tiedän syyn
Tietää että olen suhteessa. Varmaan on jo itsekin. Joskus kuuluu kuitenkin, puolin ja toisin. Jos vielä, taidan viimein puhua suoraan. Eipä silti, ei siinäkään kai edelleenkään olisi mitään järkeä.
Viestiteltiin ja hän ei enää sen jälkeen ollut kiinnostunut. Ehkä en ollut hänen makuunsa tai hänellä on joku toinen kiinnostavampi juttukaveri sitten. Mistä sitä tietää vaikka juttelee samaan aikaan 5 eri naisen kanssa.
mulla sama juttu vaikka oli samanlaiset mieltymykset, mutta minkä näille voi, ilmeisesti en ole niin kaunis kuin hän ehkä toivoisi, olisi voinut laittaa minullekkin viestiä ettei enää kiinnosta ja on löytänyt uuden, no eiköhän se joskus kolahda omallekkin kohdalle.
Maaruska on vihanen tai pelkää mua tai sit se on niin epäempaattinen. Vaikka se olis naimisissa niin voihan sellaisenki sanoa ja puhua niinkuin ihmiselle eikä kääntää selkää. Sanoo ees moi. Ehkä se puhuminen ja kohtaaminen olis auttanut mua paljonki. En tiedä tarkalleen miksi. Surullista edes miksi mietin häntä kun on ollut niin kova mulle :/
Mitään muuta tehnytkään, kuin miettinyt häntä ihanaa.
S löys miehen ja jäin nuolemaan näppejäni.
Komppaan tätä. Samalla tavalla kävi.
Joo.
Olen vaan niin mahdoton ettei mun kanssa pysty keskustelemaan asioista aikuismaisesti, vaikka olisi alussa kiinnostunutkin mutta tuntiessaan paremmin kiinnostis lopahti totaalisesti.
Olin myös lapsellinen käytökseltäni, hain seuraa muista miehistä, panin muita miehiä koska en saanut häneltä, halusin tuntea olevani haluttava.
Nyt mulle on ihan sama.
Stressi oli järkyttävää mitä rakkauden menetyksestä seurasi, tukka oheni ja lihakset katosi kun en enää tehnyt mitään, enkä syönyt. Ruokahalu katosi.
Ihmekyllä mitään sairauksia ei puhjennut vaikka kärsin järjettömästä surusta.
Lopetin sauhuttelun ja olen käynyt vuoden verran kolme kertaa viikossa juoksemassa, syön säännöllisesti ja alan voimaan paremmin.
Ehkä joskus löydän sen oikean, tai sitten en. Rakastan häntä kuitenkin vaikka hiljaisuus on vakivaltaa siinä missä nyrkki silmäänkin.. sain vaan tällin henkisesti.
Kerro?
Milloin muka kuulunu.
Pitää varmaan joskus vielä koittaa.
Ihanaa, jos voit paremmin. En mä oo suhun kiinni käymässä. Haluisin vaan jotain herkkää..
Kyllä mietin miksi pidät niin pitkiä taukoja kun ei kiinnosta? Myönnän että viestejä laitan monellekkin. Turhaan mustis olet. Saat ihan varmasti viestin niinkuin joka kerta olen vastannut. Sitä mietinkin miksi siis olen vielä mielenkiintosi kohde? Tiedät mun vedättäneen ja käyttäneen Hätä valetta jota en voi korjata. Sinä itse olet siihen syyllinen. Voit arvata miksi on raskasta pitää yhteyttä sinuun. Kun molemmat tiedämme mitä valehtelimme. Ja jos niitä et ääneen sano niin tämä mielenkiinto ei ole kivaa yhtään.
Omalla kohdalla mies keskisuomesta ja itse espoosta, tais olla näitä ajankulunviestittelöitä, ei nappaa enää, ehkä hepulla mielenterveysongelmia
Olen miettinyt ja ymmärtänyt. Siksi koska hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. Siksi en otakaan häneen enää yhteyttä.
Kiinnostus lopahtanut, luottamus mennyt. Kaikella on aikansa ja paikkansa, uusi sivu kääntyy, kun
mennyt jää taakse. Asioiden kelaaminen vie helposti yöunet, mutta aina hyvä funtsia menneet ja
ymmärtää tapahtunut? Peiliinkin hyvä osata katsoa, jolloin oppii jotain myös itsestään. Virheitä sattuu ja niistä hyvä oppia itsekin. Itse kunnioitus ja toisen arvostaminen tärkeitä. Menettänyt paljon ja saanut samalla jotain uusia kokemuksia.
No todella. Kaksi päivää ihan tuskaa... Miksi? Mitä tapahtui? Ensin vahva klik, nyt ei mitään... Vai tapahtuiko jo pahin? Miten voi lohduttaa ihmistä ketä ei vielä oikeasti tunne, mutta keneen tunteet ihan katossa... Olisinpa tullut tänne joku muu aika kuin nyt. En varmasti jaksaisi itsekään...
Kyllä olen. Todennäköisesti hän on löytänyt naisen ihanaisen.
Joka päivä mietin et mitä tapahtui hyvän alun jälkeen. Odotan viestiä vaikka varmaan turhaa. Mutta en pysty unohtamaan, sinussa miellytti jokin.
Niinpä... oletin että hän eli nainen oli kuollut myös koska yleensä talot tuhoutuvat kun minä niistä lähden jälkeenpäin joskus, sitten.
En. Miksi hänen pitäisi antaa kuulua itsestään.
Katoaminen kävi. Mies oli aktiivisesti yhteydessä lhes 2kk, viestejä, puheluita , mietittiin tapaamista. Olin se, joka pariin kertaan jo kyllästyin, mutta tavattuamme olin hyvin kiinnostunut. Tapasimme uudestaan ja oli seksiä mukana. Sovittiin uudesta tapaamisesta. Sitä ei koskaan tullut, vaan hiljaisuus. Kysyin pari viestiä ja viiveellä tuli vastaus. Pyysi anteeksi, kun ottanut etäisyyttä. Vastaus oli: olet kaikkiaan ihana nainen ja seksi hyvää.
Sen jälkeen ei mitään. Riitaisia olo mielessä eli oliko seksi huonoa vai mikä oli niin huonoa. Vai oliko varattu kuitenkn.
Luultavasti ajattelee että pallo on nyt mulla / mun vuoro olla yhteydessä kun viime vuodet yhteydenpito on tullut hänen puoleltaan. Tuossa muutama vuosi sitten koitin 4kk aikana 2 kertaa soittaa, ja siitä sain kuulla häneltä jälkeenpäin että ”soittelin koko ajan”. Viime tapaamisilla on oksentanut ällöttäviä juttuja, ja tapaamisten jälkeen olen ollut entistäkin ahdistuneempi. Voin luvata ettei musta kuulu jatkossakaan, ja varmaan pitäis olla onnellinen kun ei hänestäkään.
Toisesta ei kuulu, jos toista ei kiinnosta. Sairaan narsistin on tätä vaikea uskoa, vaan roikkuu ja roikkuu ja ottaa yhteytä kuukausien tai vuosien päästä. Turpaan pitäisi sairasta narsistia vetää, ehkä silloin uskoisi, että toista ei kiinnosta.
ja sinä etsit ketjusta?
Onko tämä lause taas joku tapa "oikeuttaa" jonkun roikkuminen ihmisissä, jotka eivät sitä halua?
En oo miettinyt enää pitkään aikaan ..hän vain haluaa olla rauhassa..joten antaa hänen olla..ois kuitenki voitu olla ystäviä..kaikesta huolimatta.vaikka mä häneen Rakastuin .
Minulla tunteet jatkui ja hänellä ei. Ei enää halunnut olla kanssani tekemisissä. Siksi minäkään en häiritse häntä.
Onko toinen suoraan sinulle sanonut ettei tykkäisi sinusta?
Ei ole sanonut suoraan. Mutta hänen hiljaisuus minua kohtaan ja muiden miesten kanssa vehtaaminen kertoo varmaan minunkin kaltaiselleni jääräpäälle tarpeeksi selvästi etten ole hänen ajatuksissaan.
Ei tuollaisesta kannata vielä johtopäätöksiä vetää. Elämäntilantet, pelot ym.voi olla tosi voimakkaitakin eri ihmisillä. Ite luin jostain tästä tunnetusta terapeutista Tommy Helstenistä, jonka pitkäaikainen vaimo (yli 25 v ja lapsiakin) vaimo kuoli viime keväänä ja kesällä hänen yksi lohduttajansa entisen vaimon ystäväkin alkoi tuntua läheisemmältä, heillä oli vetovoimaa selkeästi. Helsten jopa pelkäsi uudelleen menettämistä ja työnsi tuota naista poiskin. Tuo nainen oli vielä lisäksi tahollaan naimisissa, joten eivät aloittaneet varsinaista suhdetta silloin, mutta lähentyivät ja ovat nyt sitten syksyllä aloittaneet suhteen. Eli ei nämä tunteet ja suhteet kysy aikaa ja paikkaa ja terapeutitkin, jotka niin neuvovat muita harkitsemaan ja totuttelemaan ja miettimään asioita rauhassa yksin ovat lopulta ihmisiä ja tarttuvat onneen.
En ole miettinyt. Petyin siihen ettei halunnut jutella ja kukaan muu ei kiinnosta millään tavalla. Viihdyn hyvin yksin eikä ole mitään tarvetta etsiä ketään elämääni. Järkyttävää on ollut se että kaikenlaisia tyyppejä on vuosien varrella yritetty mainostaa, koska muiden ihmisten mielestä yksin ei voi olla onnellinen.