Olen "köyhästä" perheestä jossa ei oikein ollut muuta kuin puutetta. Vanhemmat eivät kyenneet yhtesityöhön, etenkin äitini oli sellainen joka ajoi asiat aina riitaan. Vaikka asuimme auinkelvottomassa purkukuntoisessa talossa maalla äidillämme ei ollut tahtoa siihen että saisimme edes paremman asunnon. Äitimme itse oli työssä eräässä laitoksessa työssä, apuhoitajana. Hänellä on vakituinen työpaikka. Isäni työskenteli rakennuskirvesmiehenä. Olisi luullut ettei meidän olisi tarvinnut kärsiä huonosta asumisesta mutta äitini oli varsinainen piru joka mitätöi isäni kokonaan ja nosti perheen ulkopuolisia ihmisiä (isälle kilpailijoita) jalustalle. Äitini oli erikoinen tyyppi, vaikka hän oli ystävällinen ja hymyilevä hänestä huokui jonkinlainen välinpitämättömyys oman perheen asioihin. Häntä ei kiinnostanut. Häntä kiinnosti ulkopuolisten asiat ja hän tavallaan eli kuin olisi ollut kaikkien muiden äiti mutta ei omien lapsiensa.
Alkoholi ei kuulunut perheen ongelmiin. Äidissä oli tarpeeksi ongelmaa. Hän ei hyväksynyt omaa perhettään. Minua hän piti jollakin tapaa suosikkina mutta huomasin kohta että olen hänelle hyödyllinen ja autan häntä. Siitä johtui suosio. Äitini on kömpelö olemukseltaan, mutta luonne on johtajan luonne, Koulut on häneltä jäänyt käymättä totaalisesti. Tyhmä kuin saapas, mutta ei kuitenkaan syntymätyhmä vaan hän on tietämätön joka johtuu ettei hän osaa itse hakea tietoa. Mutta johtaa ja hallita hänen pitäisi kyllä. Hän turvautuu muihin ihmisiin, ulkopuolisiin tietolähteenään ja neuvonantajinaan. Yhtä helvettiä oli kun omaa perhettään, siis lapsiaan hän kasvatti kuin sikoja tai kuin yleensä eläimiä pidetään. Hänen ainoa tehtävänsä oli ruokkia. Hän ei muuta osannut. Hän pystyi myös kiusaamaan ulkopuolisten avulla isääni niin että hän teki itsemurhan. Tosielämän tosinarsisti. Äina hän oli "hädässä" lasten vuoksi, vaikka hänen olisi pitänyt yhdessä elää meidän kanssa ja ratkoa huonot asiat perheensä kanssa yhdessä. Hän oli ulkopuolinen joka auttoi kuin jotakin vierasta paskalaumaa. Hän ei ollut yksi perheenjäsen. Palakoon se ämmä helvetissä. Ikävä ei kyllä tuollaista tule, kun hän kuolee, Ainoa toive tuollaiselle on että hän näkisi oman pahuutensa ja saisi kokea ja tuntea oman mitätöintinsä ja oman luonteensa henkilökohtaisesti itse.
Millainen minusta tuli? No sellainen jonka päällä on aina talottu ja olen pitännyt sitä normaalina että se kuuluu olla niin. Teen aina eniten mutta tyydyn aina vähinpään. Töissäkin. En osaa vaatia mitään itselleni. En ole arvokas olen aina halvempi kuin muut. Se on vain ihme miten sellainen osaamaton itsekäs typerä hirviö saa niin suuren vallan perheessä vaikka on surkein kaikissa asioissa, kun hän on saanut arvonimen "Äiti".
Alkoholi ei kuulunut perheen ongelmiin. Äidissä oli tarpeeksi ongelmaa. Hän ei hyväksynyt omaa perhettään. Minua hän piti jollakin tapaa suosikkina mutta huomasin kohta että olen hänelle hyödyllinen ja autan häntä. Siitä johtui suosio. Äitini on kömpelö olemukseltaan, mutta luonne on johtajan luonne, Koulut on häneltä jäänyt käymättä totaalisesti. Tyhmä kuin saapas, mutta ei kuitenkaan syntymätyhmä vaan hän on tietämätön joka johtuu ettei hän osaa itse hakea tietoa. Mutta johtaa ja hallita hänen pitäisi kyllä. Hän turvautuu muihin ihmisiin, ulkopuolisiin tietolähteenään ja neuvonantajinaan. Yhtä helvettiä oli kun omaa perhettään, siis lapsiaan hän kasvatti kuin sikoja tai kuin yleensä eläimiä pidetään. Hänen ainoa tehtävänsä oli ruokkia. Hän ei muuta osannut. Hän pystyi myös kiusaamaan ulkopuolisten avulla isääni niin että hän teki itsemurhan. Tosielämän tosinarsisti. Äina hän oli "hädässä" lasten vuoksi, vaikka hänen olisi pitänyt yhdessä elää meidän kanssa ja ratkoa huonot asiat perheensä kanssa yhdessä. Hän oli ulkopuolinen joka auttoi kuin jotakin vierasta paskalaumaa. Hän ei ollut yksi perheenjäsen. Palakoon se ämmä helvetissä. Ikävä ei kyllä tuollaista tule, kun hän kuolee, Ainoa toive tuollaiselle on että hän näkisi oman pahuutensa ja saisi kokea ja tuntea oman mitätöintinsä ja oman luonteensa henkilökohtaisesti itse.
Millainen minusta tuli? No sellainen jonka päällä on aina talottu ja olen pitännyt sitä normaalina että se kuuluu olla niin. Teen aina eniten mutta tyydyn aina vähinpään. Töissäkin. En osaa vaatia mitään itselleni. En ole arvokas olen aina halvempi kuin muut. Se on vain ihme miten sellainen osaamaton itsekäs typerä hirviö saa niin suuren vallan perheessä vaikka on surkein kaikissa asioissa, kun hän on saanut arvonimen "Äiti".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkan vielä vähän:
Koko perhe joutui kuin sivulliseksi elämässä, me emme eläneet, vaan odotimme vain mitä tuleman piti. Äiti piti huolen siitä ettei meidän kannattanut edes yrittää mitään. Hän kielsi meiltä kaiken. Meidän tuli vain seurata kun muut elävät.
Äitini haluaa että hänen ympärillään olisi aina "Kauniit ja rohkeat" ja siksi minäkään en hänelle kelpaa. Narsisti valitsee kaiken vain ulkonäön perusteella. Vaikka olen hänen lapsensa, olen ruma, jota hän ei halua tunnustaa omakseen. Narsistilla ei voi olla mitään rumaa, ei edes jälkeläiset. Hän tavallaan suorittaa jalostuksen omissa lapsissaan että rumat hävitetään ja kauniit pääsee jatkoon. Ruma lapsi kelpaa hänelle piiaksi joka auttaa häntä aina pyyteettömästi. Ruma lapsi on hänelle kuin pyllyreikä, se pitää pitää piilossa muilta koska on niin ruma, mutta on hänelle kuitenkin tarpeellinen. Narsisti ei voi olla ruman kanssa tasavertainen vaan ruma on aina häntä alempana.
Äidilleni lapset ovat olleet omaisuutta ja rumalle omaisuudelle hän mielellään kaivaisi kuopan ja hautaisi sen sinne ja eläisi kuin sitä ei olisi ollutkaan olemassa.
Niin se menee narsistiäidillä...
Puhut aivan kuin minun äidistäni.
Ma+juuri+pukeuduin+parhaimpiini+ja+mun+psykopaatti+sanoi+etta+naytan+köyhalle+ihmisten+keskella.+