Olen ajatellut, että minä en halua ikinä naimisiin.
Ja olen myös uskonut, että kykenen siihen.
Ja se olisi minulle myös varmasti paras vaihtoehto näin ihmismielellä ajateltuna.
Sitten tuli joku....
Sen kans on väännetty pitkään kättä. Olen kertonut hänelle esteistäni, mutta hän uskoo, että ne ovat voitettavissa. Ollaan väännetty kättä jo kuukauden pari jos kolmannenkin. Hän ei aio luovuttaa. Sanoin hänelle lopulta, että ehkä me emme voi tästä enää jatkaa. Hän tuli hyvin surulliseksi. Sanoi, että no jos olet tuota mieltä, niin kai minun täytyy sitten jättää sinut rauhaan.
En voinut katsoa häntä sellaisena vaan sanoin, että en minäkään voi jättää sinua.
Kuitenkaan en ole vieläkään voinut alkaa seurustelemaan. Näen hänessä paljon hyvää.
Hän on uskovainen ja luotettava ja kaikinpuolin kiva.
Ja hänen kanssaan on ollut helppo jutella kaikesta, myös uskomisen asioista.
Miksi en silti kykene alkaa seurustelemaan???!!!
Ja olen myös uskonut, että kykenen siihen.
Ja se olisi minulle myös varmasti paras vaihtoehto näin ihmismielellä ajateltuna.
Sitten tuli joku....
Sen kans on väännetty pitkään kättä. Olen kertonut hänelle esteistäni, mutta hän uskoo, että ne ovat voitettavissa. Ollaan väännetty kättä jo kuukauden pari jos kolmannenkin. Hän ei aio luovuttaa. Sanoin hänelle lopulta, että ehkä me emme voi tästä enää jatkaa. Hän tuli hyvin surulliseksi. Sanoi, että no jos olet tuota mieltä, niin kai minun täytyy sitten jättää sinut rauhaan.
En voinut katsoa häntä sellaisena vaan sanoin, että en minäkään voi jättää sinua.
Kuitenkaan en ole vieläkään voinut alkaa seurustelemaan. Näen hänessä paljon hyvää.
Hän on uskovainen ja luotettava ja kaikinpuolin kiva.
Ja hänen kanssaan on ollut helppo jutella kaikesta, myös uskomisen asioista.
Miksi en silti kykene alkaa seurustelemaan???!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
helppo vastata: olet seksuaalisesti kylmä.
Pelottaako alitajuisesti suuren perheen rumba ?
Odota, se oikea tulee jos on tullakseen ja sitten se onkin menoa.
Ei kaikille ihmisille avioliitto ole se elämisen paras muoto. Voi silti ihastua ja rakastuakin, mutta se alkuhöyry menee auttamattomasti ohi ja entäs sitten jos ei olekaan sopiva ja vaimon tai aviomiehen rooliin ja jos sitä perhettäkin tulee vielä runsaanlaisesti niin kuin teidän piireissä asianlaita on. En kyllä sinuna lähtisi hommaan vain puolivaloilla jos noin sisimmässäsi koet. Nyt on paikka rukoilla ja onhan se kärsimys toiselle osapuolelle roikkua jos kun toisen kanssa pyörii niin tulee sitä toverillistakin kiintymystä ja erilleen pääseminen on entistä hankalampaa.
Tunnen monta koko elämänsä sinkkuna elänyttä ja itsekin olen saanut tätä autuutta maistaa jo parisen kymmentä vuotta.
Itellä todennäköisesti suurin este on se, etten uskalla alkaa isäksi. Vaikka kuinka olen tästä sille toiselle puhunut, hän on sitä mieltä että kyllä Jumala antaa aina riittävästi voimia kulloiseenkin hetkeen. Minun on vaikeaa uskoa, että niitä voimia annetaan, koska ei niitä ole annettu tähänkään päivään mennessä riittävästi ja minähän olen vain sinkku. Vailla suurempia velvollisuuksia.
Nyt olisikin tuhannen taalan paikka, miten uskallan irtautua. Miten alan tekemään työtä sen eteen, että mahdollisimman pehmeästi saisin tiemme erkanemaan toisistamme?