Pärjääkö introvertti siis oikeustieteellisellä?
introvertti oikeustieteelliseen
bejeuue
61097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nimenomaan introvertti pärjää lakipuolella. Introvertit ovat keskittymisen supermestareita. Ekstrovertilla voi remmi pahastikin luistaa jos pitää plarata puuduttavaa lakitekstiä ja laatia alvariinsa sopimuspareita. Ekstrovertti tarvitsee ympärillensä jatkuvaa härdelliä ja säpinää pysyäkseen terveen kirjoissa. Introvertti sen sijaan voi lukea ja plarata lakitekstiä ja laatia sopimuspapereita ihan yksiksensä ilman että happi loppuu elintilasta.
Kyllä pärjää. Käy seuraamassa pari suomalaista oikeudenkäyntiä. Ei aivan vuorovaikutustaitojen ilotulitusta :D
Huomautan tähän, että introvertin ei tarvitse olla vuorovaikutustaidoiltaan huono. Ekstrovertti sen sijaan voi olla tosi huono. Se että riuhtoo joka suuntaan, soittaa suutaan jatkuvasti, vie koko tilan ja tarvitsee kuoron säestämään itseään ei ole vuorovaikutusta ollenkaan, mutta niin tyypillistä monelle ekstrovertille.
Suomalainen oikeudenkäynti ei ole tarkoitus olla ilotulitusnäyttämö, ja joka sellaisen itselleen tarvitsee, menköön aivan muualle.
Sanotaan sitten, että suomalaisessa oikeudenkäynnissä pärjää vuorovaikutushalutonkin. Ja tuo kulttuuri on toki ihan ok, ei siitä oikeudenmukaisuus kärsine.
Totta mooses ! Kyllä introvertti pärjää, mutta kun pitäisi olla patologinen valehtelija ja psykopaatti.
Oikeustiede ei materiaalisen oppimisen aikana ole ekstroverttiyttä suosivaa. Päinvastoin, juuri introvertit viihtyvät kirjojensa parinsa.
Työelämä ja varsinkin siihen kiinni pääseminen vaatii introvertiltä lukutoukalta uskallusta ja avautumista suuren maailman suuntaan. Mitään Oscar-palkinnon saamiseen tarvittavia kykyjä taikka taitoja ei tarvita, mutta jussi-patsaan verran pitäisi osata seurassa olla, vaikkei haluaisikaan.