Mitä naiset ajattelee päivisin?

Ruuanlaittoa, siivoamista, pihatöitä, muiden auttamista, rahan tienaamista, maailmantilannetta, tuossa pahimmat.

Aina pitää päässä raksuttaa mitä seuraavaksi..
Yleensä se on kullanmuru ajatuksissa..

Ruokaa kai eniten. Sen hankkimista, tekemistä ja syömistä.

Ei me ajatella mitään. Ei aivokapasiteetti riitä.

Siis onko naiset sittenkin yksinkertasempia kuin miehet? Vaik aina puhutaan miesten putkiaivoista?

Minä olen ajatellut viimeiset 50h plus 10min unelmieni prinssiä <3

Naiset ajattelee mahdollusesti minua elis arvaatte varmaan elis elis Ja ja jarivuosaras

aamulla aamutoimia, päivän ohjelmaa, työasioita, ajan käyttöä (miksi työssä pitää viettää 8h/ pv ja sillä palkalla ei edes kunnolla elä),
asunnottomuutta, köyhyyttä, Suomen tilannetta, jatkuvaa vesisadetta, enkeleitä,
jatkuvia kipuja (särkylääke vs. kuntoutus),
Suomesta pois muuttamista, ihmisten lisääntynyttä ahneutta ja julmuutta, ihmisten tyhmyyttä,
ystävien motiiveja, miesten tyhmyyttä, naisten tyhmyyttä,
ystäviä, sukulaisia (ja niiden käytöstä),
uutisia, opiskelun turhuutta,
kaikkea mahdollista..

Seksiä naiset miettii ja tämän on ihan tutkimuksetkin osoittaneet.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja milloin miltäkin kantilta.

Eipä kai tässäkään asiassa suurta hajontaa miehiin nähden ole. Käsillä olevat asiat juuri sillä hetkellä ja lähi minuutteina/tunteina siinä kai mielessä eniten pyörii. Se mitä tekee sillä hetkellä sitä miettii jos taasen on semmoinen tekeminen menossa jossa ei niin tarvta keskittymistä ja suunnitelmallisuutta saattaa asiat karata muihin elämässä sillä hetkellä keskeisessä asemassa oleviin asioihin. Hyviin asioihin. rakastettuun, Ratkaisemattomiin ongelmiin, ristiriitoihin taikka johonkin asiaan lähiaikoina joka pitäisi järjestellä niin että sen ehtii tekemään,

Joskus kavereiden ongelmat pyörii mielessä ja niitä miettii että miten voisi auttaa tai mitenkä ilmaisisi nätistä omaa näkemystä asiaan joka voi olla tulenarka, mutta joka vaatisi ehkä ulkopuolelta tulevaa neutraalin näkemyksen heittoa mukaan ja voisi pelastaa tilanteen. Mutta on sen verran arkaan aiheeseen ettei ulkopuolinen voi mennä ihan miten tahansa asiaa ilmaiseen tai muuten asian ilmaisusta ei ole hyötyä kun siitä suututaan ja suuttuessa sanoma torjutaan ja siltä suljetaan korvat.

Joskus päässä pyörii miten raivaan itselleni aikaa hoidattaa itseäni ja yritän "korjata " omaa stressivyöryä ja hallinnoida sitä vaikka välillä tuntuu että palikat putoilee käsistä ja meinaa levähtää. Yritän hallinoida ajatusten avulla pelkojani omaan terveyteeni liittyen ja pelkoihin etten kykenekään hallitsemaan koko palettia, niin että terveys pysyisi siinä mukana hyvällä mallilla.
Tiedän että se palikka levahtaa usein lattialle vaikka muun saisin pysyyn koossa, joten pelot siitä pyörii usein mielessä ja joudun päässäni järjesteleen päiviäni niin että saan sinne välejä joissa huolehdin itsestäni niin ettei se yksi ehkä tärkein mutta helpoiten käsistä hävoävä palikka ala lipeään otteestani. Teen päivittäis aikatauluja joissa mittailen ja raivaan aikaa tarpeeksi unelle, levolle, vapaa-ajalle, omalle "hiljaiselle" ajalle ja liikunnalle ja yritän siihen sovittaa aikaa myös läheisille ihmisille ja miettiä että toivottavasti hekin ymmärtävät erikoistilanteeni jossa etusijalle on pakko raivata minut itseni, koska minä olen sairaudesta toipuva.

Nyt juuri mietin että ompa ihanaa kun ei ole mitään aikatauluja. 5 päivää viikossa saa jokainen viikko juosta kilpaa kellon kanssa ja jatkuvasti pitää kelloa vilkuilla että pysyy aikatauluissa hikihatussa yrittäen lyödä itseensä lisää tehoja jos kello on nopeampi kuin itse.
La ja su on päivät jolloin olen hidas enkä välitä vaikka kello menisi aamusta vaikka kuinka pitkälle.

Juuri katselin yöasussa ja kahvia juoden dokumenttisarjaa sarjamurhaajista ja heidän kasvatuksestaan, joten nyt päässä liikkuu mietinnät niistä teorioista ja osittain olen samaa ja osittain erimieltä asioista. Julma kasvatus ja lapsen emotionaalinen ja fyysisesti julma kasvatus vaikuttaa negatiivisesti lapsiin, mutta koska kaikista ei tule sarjamurhaajia niin se ei ole koko selitys. Ihminen on monimuotoinen ja kasvuympäristön julmuus vahingoittaa kyllä mutta murto-osasta tulee murhaajia. Itsekin julmemmissa oloissa kasvaneena, minusta tuli yli kiltti, tunnollinen, arka, hiukka neuroottinen, masennukseen taipuvainen suorittaja eikä mikään sadistinen pedofiili sarjamurhaaja joten ehkäpä ihmisen tempperamentti sekä jokin ajatusyhtymät joita hän luo selviytyäkseen muokkaavat hänestä sellaisen murhaajan yhdessä julman kasvatuksen kanssa.

Tästä murhaajasta nyt siis kyse:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Black


http://m.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201710032200434500_vd.shtml

Itse ajattelen vaniljaa ja mansikkaa, siis nyt just.

Just nyt aamulla ajatuksissa pyörii semmonen silkkaa seksikkyyttä tihkuva mies.

Ajattelen moniakin asioita, mutta nyt ajattelen sitä miksi ne pitäisi tänne kertoa?