mitä mä teen väärin kun en tee yhtään mitään?/
miks koen syyllisyyttä kun päätän pääni pitää?/
miks tuntuu tyhjält vaik on kaikki mitä tarviin?/
miks hyvää tekemällä saan aikaseks vaa harmii?/
pitäis puhuu, mut kelle puhun jos oon aina yksin?/
ihan ku koko maailma olis mut unohtanu tyystin/
Ei kukaa tajuu auttaa, vaik kirjottasin apuu kyltil/
Kun on yksin, on raskaampaa pysyä ryhdis/
Oon jo pienest asti tuntenu sisälläni outoo kipinää/
Kun se mihi ikin meenki, en sovi joukkoon mihinkää/
Oon aina ollu erilainen, ja ollu aina siksi yksinää/
Failannu melkee kaikes, mut jaksanu aina silti yrittää/
Kun missää porukoissa mun ääntäni ei kuulla/
Huudan, et joku huomais, mut on seki turhaa/
Etin turvaa, paikkaa johonka kuuun/
Kun mikää paikka missään ei musta kotosalt tunnu/
tuun kokonaa hulluks, jos pian en tuu nähdyks/
Oon muille näkymätön, muiden varjoihin jääny/
Oon ollu yksin, mut en oo yksin tottunu olemaan/
Oon muille pelkkä varjo, joku mykkäkuurosokee vaa/
Haluun kuulua johonki,, tulla hyväksytyksi/
Olla yks muide joukos, mut oon aina hylätty yksin /
Mä olen yksin, oon ryhmässäkin yksilö/
En oo ninku muut, oon sisältäni pelkkä tyhjiö/
Ja vaikka tää mun tie ei oo ollu mirenkää silkkine/
Tämänki kovan kuoren alt paljastuu pelkkä ihmine/
miks koen syyllisyyttä kun päätän pääni pitää?/
miks tuntuu tyhjält vaik on kaikki mitä tarviin?/
miks hyvää tekemällä saan aikaseks vaa harmii?/
pitäis puhuu, mut kelle puhun jos oon aina yksin?/
ihan ku koko maailma olis mut unohtanu tyystin/
Ei kukaa tajuu auttaa, vaik kirjottasin apuu kyltil/
Kun on yksin, on raskaampaa pysyä ryhdis/
Oon jo pienest asti tuntenu sisälläni outoo kipinää/
Kun se mihi ikin meenki, en sovi joukkoon mihinkää/
Oon aina ollu erilainen, ja ollu aina siksi yksinää/
Failannu melkee kaikes, mut jaksanu aina silti yrittää/
Kun missää porukoissa mun ääntäni ei kuulla/
Huudan, et joku huomais, mut on seki turhaa/
Etin turvaa, paikkaa johonka kuuun/
Kun mikää paikka missään ei musta kotosalt tunnu/
tuun kokonaa hulluks, jos pian en tuu nähdyks/
Oon muille näkymätön, muiden varjoihin jääny/
Oon ollu yksin, mut en oo yksin tottunu olemaan/
Oon muille pelkkä varjo, joku mykkäkuurosokee vaa/
Haluun kuulua johonki,, tulla hyväksytyksi/
Olla yks muide joukos, mut oon aina hylätty yksin /
Mä olen yksin, oon ryhmässäkin yksilö/
En oo ninku muut, oon sisältäni pelkkä tyhjiö/
Ja vaikka tää mun tie ei oo ollu mirenkää silkkine/
Tämänki kovan kuoren alt paljastuu pelkkä ihmine/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vau. Olet todella hyvä! Oletko tarjonnut tätä tekstiä mihinkään? Tämähän on selvä räppi, jos minä nyt mitään siitä musiikinlajista tiedän.
Sanat ovat todella koskettavat. Kiitos kun jaoit tämän.
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Tarjoa papeille saarnoihin. Kanttorille räpättäväksi jumalanpalvelukseen.
Loisto idea 😂 mut jos nyt ei kuiteskaa 😁
Jos annat luvan, käyttäisinkin mieluusti tätä saarnassani.
pappi Elisabet
Saa käyttää iha vapaasti.
Kiitos paljon! Jos käytän niitä, kerron etteivät ne todellakaan ole omaa keksintöäni. Toivon todella, että nuo sanat alkaisivat olla pelkkiä sanoja kohdallasi, ei tosielämän kuvausta.
Mitä sinulle kuuluu?
Pappi Elisabet
Käytä räppitekstiä, ei tarvitse kirjoittaa saarnaa saati saarnata Raamatusta.
En tiedä kannattaako vastata kun näemmä kaikki kirkon ihmisten kirjoitukset nostattaa vihaa täällä. Mutta vastaanpa kuitenkin. En tietenkään koko saarnaani perusta räppitekstin varaan. Ehkäpä et ole koskaan kuullut yhtäkään saarnaa kun sellaista oletat.
Mutta en oleta, että muutat mielipidettäsi minusta tai muista kirkon työntekijöistä. Sillä ei itse asiassa ole minulle mitään merkitystäkään, mitä siis ajattelet. Vastasin aloittajalle, jonka kokemus yksinäisyydestä koskettaa minua.
Pappi E
Kiitos kauniista koskettavasta runosta. Joskus tuollainen orpouden, yksinäisyyden ja poissaolon vamma juontaa juurensa vauvataapero- ja jopa sikiöasteelle. Itse olen eitoivottu lapsi ja kärsin pitkään samanlaisesta tunteesta. Minua on auttanut terapeuttien Seppo Jokinen, Tommy Hellstenin itsehoitokirjat. Ei kaikilla kuitenkaan ole taustalla lapsuuden traumaa.
Mun elämästä kaikkoaa myös ihmiset, tavalla tai toisella. Kuitenkin minua on sanottu hyväksi tyypiksi ja kehuttu muutoinkin kauniiksi ja hauskaksi. Silti, oikeen mitään pysyvää ei ole, sukulaisia ja muutama kaveri, yks ystävä joka hänkin kiireinen. Jotain minussa on vikana, vaikka koen olevani hyvä ystävä, luotettava ja autan jos on tarvis.
Minua ei kutsuta juuri koskaan mihinkään ja olen aina melkeinpä se, joka tekee aloitteen tekemisille. Tuntuu nöyryyttävältä ottaa 5 kertaa esimerkiksi 6 kk aikana yhteyttä ja se toinen ottaa kerran tai ei yhtään. Joudun aina ikään kuin tuppautumaan seuraan, se tuntuu ikävältä. Joskus mietin että lopetan sen, mutta tiedän sitten jääväni yksin. Parisuhde olisi ihana asia, mutta nyt luotto hetkeksi mennyt miehiin, ehkä se oikea jossain on. Hienosti riimittelit tätä inhottavaa tunnetta!
Mä haluuuuuun munaa saatana!
Näillä sanoilla haluan vaa sanoa,et koen elämäni ykksinäiseks ja tyhjäks.. eikä mun mielest kenenkää pitäis kokee tätä asiaa niinku mä.