Eksyin näille sivuille, koska siskoni on päätynyt aborttiin ja kuulin siitä vasta lähipäivinä. Olen aina ollut aborttia vastaan, mutta nyt kun se on ollut todellista omalle läheiselle en osaa enää vastustaa sitä.
Olen vain hyvin järkyttynyt täällä käydyistä keskustelusta ja väitöksistä, että abortti on murha. Siskoani lempeämpää ja hyväsydämmisempää ihmistä saa todella hakea. En voisi ikinä sanoa, että siskoni on tehnyt jotain pahaa kenellekkään...hän on vain tehnyt vaikean valinnan ja oikean ratkaisun itselleen!!!
Tuntuu hassulta, että nämä abortin vastustajat riehuvat täällä vaikka voisivat tuhlata saman energian johonkin hyvään. Tukisivat vaikka nuoria äitejä, jotta nämä pystyisivät lapsensa synnyttämään. Herää kysymys, että kiinnostaako näitä vastustajia oikeastaan edes koko asia. Kiinnostaako heitä koko alkion menetys vai kiinnostaako heitä enemmän se, että saavat kiistellä ja riidellä täällä? Tuntea itsensä jollain tapaa muita paremmaksi täällä palstalla? Todellinen vastustajahan tekisi jotain hyvää tämän asian eteen, ettei abortteja jouduttaisi tekemään niin paljoa!
Jos ihmiset laitettaisiin jonoon..kuka on tehnyt eniten pahaa, niin siskoni tästä abortista huolimatta kuuluisi jonon häntäpäähän. Uskon, että moni abortilta säästynyt ihminen on paljon enemmän muita satuttanut elämänsä aikana kuin minun siskoni jota hurjasti rakastan!!!
Olen vain hyvin järkyttynyt täällä käydyistä keskustelusta ja väitöksistä, että abortti on murha. Siskoani lempeämpää ja hyväsydämmisempää ihmistä saa todella hakea. En voisi ikinä sanoa, että siskoni on tehnyt jotain pahaa kenellekkään...hän on vain tehnyt vaikean valinnan ja oikean ratkaisun itselleen!!!
Tuntuu hassulta, että nämä abortin vastustajat riehuvat täällä vaikka voisivat tuhlata saman energian johonkin hyvään. Tukisivat vaikka nuoria äitejä, jotta nämä pystyisivät lapsensa synnyttämään. Herää kysymys, että kiinnostaako näitä vastustajia oikeastaan edes koko asia. Kiinnostaako heitä koko alkion menetys vai kiinnostaako heitä enemmän se, että saavat kiistellä ja riidellä täällä? Tuntea itsensä jollain tapaa muita paremmaksi täällä palstalla? Todellinen vastustajahan tekisi jotain hyvää tämän asian eteen, ettei abortteja jouduttaisi tekemään niin paljoa!
Jos ihmiset laitettaisiin jonoon..kuka on tehnyt eniten pahaa, niin siskoni tästä abortista huolimatta kuuluisi jonon häntäpäähän. Uskon, että moni abortilta säästynyt ihminen on paljon enemmän muita satuttanut elämänsä aikana kuin minun siskoni jota hurjasti rakastan!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihmettelen itsekin miten ihmiset niin herkästi tuomitsee tilanteet, josta eivät tiedä mitään. Se on mukavaa leikkiä pyhää samarialaista kun itselle ei vielä ole sattunut "vahinkoa"! Itse tekisin abortin vaikka sen kymmenen kertaa, jos ehkäisy pettäisi, koska en todellakaan ole vieläkään valmis äidiksi. Se ei ole itsekästä, vaan valinta syntymättömän lapsen parhaaksi!
"Se ei ole itsekästä, vaan valinta syntymättömän lapsen parhaaksi!"
Aivan, juuri minäkin asian näin näen. Sillä juuri lapsestahan tässä on kysymys. Itsekästä on enemmän se, että hankkii lapsen vaikka olosuhteet ovat kaikin puolin metikössä. Tai esim. mies painostaa naista pitämään lapsen vasten tahtoaan.
Minun mielestäni se olisi todella itsekästä,
kerran tai sen kymmenen. Vaikka sitä asiaa kuinka pyörittelee tai perustelee, abortissa tapetaan tahallisesti eli murhataan elävä ihminen.
Olet hyvän matkaa aikuinen nainen, yli kolmikymppinen ja yhä kaikki elämässä tuntuu sinulle olevan vain minäminäminä. Ihmettelen sitä.
Sanot, että syntymättömän lapsen parhaaksi on riistää häneltä mahdollisuus elää, sitä minä en ymmärrä. Se on itsekkyyttä verhottuna rakkauden kaapuun mutta sitä on toki montaa muutakin lajia.
Lapsi ei ole osa naisen kehoa samalla tavalla kuin voi ajatella lahjoittavansa munuaisensa pois toisen hyväksi tai nyky-äärimuodin mukaan amputoida vaikkapa sormenpäänsä.
Lapsi on elävä kokonaisuus, oma yksilönsä, ei vain naisen sormenpää tai sisäelin, jolle voi tehdä mitä tahtoo. Vai onko lapsi sinusta ihminen vasta kun pää näkyy?
Toivottavasti et koskaan joudu kuvaamaasi tilanteeseen. Koska en tunne sinua, tahdon uskoa, että päätös abortoida olisi sinullekin kuitenkin tosipaikassa paljon vaikeampi, vaikka nyt sanoitkin että tekisit sen (epäröimättä?) kerran tai kymmenen kertaa.
Vastaukseni oli siis nimimerkille 30&risat, vaikka tulikin hieman liian alas.
Et tainut lukea kommentointiani riittävän hyvin tai sitten et vaan ymmärtänyt lukemaasi. En todellakaan ole itsekäs, jos olen valmis kaivatuttamaan ihmisen alun sisältäni siksi, etten itse ole vielä valmis äidiksi!
Voitko oikeasti olla sitä mieltä, että naisen on uhrauduttava äitityteen jos vaan tulee raskaaksi? Ihmettelen, ja epäilenkin, että joko olet parin pienen ihmishirviön äiti tai uskovainen (sama asia!) kun kehtaat noin kehtaat sanella kaikille omia vastuu-periaatteitasi.
Itse olen sitä mieltä, ettei äidiksi aikoville saisi edes antaa oikeutta tulla raskaaksi ilman psykologista arviontia siitä, onko henkilö valmis tähän tärkeään tehtävään äitinä.
Kuinka moni ihmisen alku on mennyt pilalle siitä syystä, että kaikki halukkaat kohdun omaavat ovat saaneet/ joutuneet auttamaan uutta elämää alulleen!
Sinä et edelleenkään perustele väitteitäsi. Olet vain sitä mieltä, että "en todellakaan ole itsekäs, jos.." Ei siinä ole kysymys minun luetun ymmärtämisestäni, jos sinulla ei ole perusteluja tai et niitä tuo esiin.
Miksi olet sitä mieltä? Ei perusteluksi näin suuressa asiassa riitä se, että juuri sinä olet sitä mieltä. Kuka sinut on niin suurelle paikalle laittanut? Vastatessani kerroin sinulle omat perusteluni. Voin kertoa uudelleen sen ytimen, jos se oli tekstistä vaikea hahmottaa:
Lapsi ei ole samanlainen osa äidin ruumista kuin vaikkapa munuainen. Lapsi on äidistä erillinen, uusi elämä, uusi ihminen. Ensimmäiset yhdeksän kuukautta tuo ihminen asuu naisen kohdussa. Minun mielestäni se ei oikeuta naista surmaamaan lapsen, koska hänen päätäntävallassaan ei ole toisen ihmisen elämä, vain omansa.
Lapsen voi antaa pois, jos lasta ei tahdo tai voi pitää. En siis sano, ettei niitä tilanteita ole. Jopa yli kolmikymppisenäkin voi olla niin, että naisesta ei ole äidiksi. Aina parempi, jos sen tiedostaa. Mutta lasta ei tarvitse sen takia tappaa.
Teinitytöthän usein ajattelevat, että heidän "elämänsä menee pilalle", jos he valitsevat adoption eli tulevat raskaaksi ja synnyttävät lapsen. 9 kk kestävä suunnitelmien muuttuminen on aika pieni asia maailmassa verrattuna siihen, että tapetaan ihminen harkitusti.
Minä en ymmärrä, minkä vuoksi se, ettei lapsi vielä kykene kertomaan tahtovansa elää, ei riitä teille abortin niin kevyesti ratkaisuksi mainitseville ihmisille. Kysyn uudelleen: Onko mielestäsi lapsi ihminen vasta kun pää näkyy?
Kärjistän tahallaan: Mitä jos lapsi onkin mykkä, kuuro tai jotakin muuta eikä voi sanoa, että äiti-minä-kyllä-kovasti-tahtoisin-elää?
Valtavasti lapsia abortoidaan siinä iässä, että he eivät todellakaan ole mitään solumöykkyjä. Päivittäin Suomessakin abortoidaan sellaisia lapsia, jotka tehohoidolla voitaisiin jo pelastaa. Lapset jäävät kirjaimellisesti itkemään itsensä kuoliaiksi. Tätä viestiä kuulee sairaalan seinien sisältä.
Tiedän, että jotkut abortit tehdään varhaisessa vaihessa. Tiedän senkin, että keskustelu abortista menee aina siihen ettei alkio ole vielä ihminen. Minä en tiedä, missä on raja ihmisen ja solujen välillä, koska en ole Jumala.
Minulle itselleni sitä rajaa ei ole sen jälkeen kun raskaus on käynnistynyt. Alkiossahan on kaikki se geneettinen potentiaali, mikä vauvassa tai vaikkapa aikuisessa ihmisessä on. Onhan vesihöyrykin samalla tavalla vettä kuin nestemäisenä pysynyt tai jää...
Kyse on vain ajoituksesta, eri tilanteista, mutta aineen varsinainen olemus on aina vesi. Minusta samalla tavalla ihmisen syvin olemus on aina ihminen, kiinnittyneestä alkiosta harmaapäiseen vainajaan saakka. Kuka ihminen on siihen väliin vetämään rajoja?
Mikä antaa naiselle oikeuden päättää, mitä lapsen elämälle tapahtuu? Kysehän, kuten jo sanoin monta kertaa, EI ole hänen omasta elämästään tai elimestään. (Joku sanoisi tähänkin, ettei ihmisellä ole valtaa omaan elämäänsäkään, esim. itsemurhan etiikka, mutta eihän mennä siihen..)
Puhuit, että vaadin naista/tyttöä uhrautumaan äidiksi. En sano, ettet ole lukenut tekstiäni kunnolla tai ettet ymmärrä, mutta totuus on se, että en vaadi. Enkä vaadi edes rakastamaan lastaan.
Mutta pyydän lapselle inhimillistä kohtelua, koska hän on ihminen enkä minäkään saa mennä toisen ihmisen kotiin ja tappaa toista ihmistä. Kohtu on lapsen koti.
Sanoin siis, että abortti on itsekäs valinta.
Itsekkyys on oman edun tavoittelua. Rakkaus puolestaan on minun mielestäni juuri itsensä antamista, uhrautumiseksi sitä ei siinä tapauksessa edes miellä. Rakkaus on sitä että asettaa toisen hyvinvoinnin itsensä edelle.
Jos äiti tai isä ei rakasta lastaan, olemme kai yhtä mieltä siitä, että silloin lapselle ei tee hyvää elää sellaisessa kodissa. Lapsi voidaan hakea adoptiota varten pois, sijaiskotiin 8 viikon odotusajaksi vaikka suoraan laitokselta, niin kuin tapahtuukin usein. Se on minusta epäitsekäs vaihtoehto ja samassa tilanteessa itsekäs valinta on abortti.
Jos rakastaa lastaan, niin ei ole kai sillä tavalla itsekäs, että haluaisi hänen kuolevan vaan näkee oman epämukavuutensa ja toisen kuoleman välisen epäsuhdan. Silloin lienee kestää sen 9 kk kestävän raskauden ja synnytyksen ja sallii lapselleen rakastavan kodin.
Ja jos ei itse pysty sitä antamaan, lapsi saa varmasti rakastavan kodin jostakin muualta. Siitä viranomaiset pitävät huolen. Suomalaisia lapsia on vähän adoptoitavina, koska meillä on helppoa saada abortti tai jälkiehkäisy. (Eikä mennä siihenkään...:))
Suomalaiset, Suomesta lasta odottavat adoptiovanhemmat ovat käyneet läpi sellaisen prässin, arvioinnin ja valmennuksen (koska tarjontaa vanhemmista on todella paljon suhteessa adoptoituihin lapsiin), että lapsi saa varmasti ainakin ihan normaalin, tavallisen, rakastavan perheen ympärilleen. Supervanhempia eivät adoptiovanhemmatkaan ole.
(Ulkomaisen lapsen kohdalla kriteerit ovat toki riittävän tiukat, mutta käytännössä paljon väljemmällä skaalalla toimitaan, koska maailmalla riittää kodittomia lapsia, valitettavasti, Suomeenkin tuoda)
Todistit täällä hyvin ehdottomasti, että lapsen tappaminen ei ole itsekästä. Tai siis sinun sanojasi käyttääkseni ihmisen "kaivatuttaminen" itsestäsi... Minua tuo sinun sanamuotosi lähinnä oksettaa.
Vastasin sinulle kunnioittavasti ja sanoin, että haluan uskoa sinusta hyvää koska en tunne sinua. Sinä et kyennyt tai tahtonut tehdä samoin, se on ikävää. Loukkaaviin uteluihisi minun ei tarvitsisi vastata, mutta vastaan kuitenkin, ettet voi uudelleen paeta perustelemista ja keskustelua loan heittoon ja henkilökohtaisuuksiin.
En ole vielä tullut äidiksi, valitettavasti.
En edes käsittänyt pointtiasi hirviölapsista. En kyllä usko, että lapsestani tulisi hirviö, vaan uskon, että olisin tavallinen, virheitä tekevä mutta riittävän hyvä äiti ja lapseni voisi kohtuullisen hyvin. Minut ja puolisoni on hyväksytty kotimaisen lapsen adoptiovanhemmiksi
ja voin kertoa, että siinä on sitä sinun kaipaamaasi ruotimista tehty ihan yllin kyllin.
Ja kyllä, uskon Jumalaan ja siihenkin, että Jumala tuomitsee, ei kukaan muu. En ole minkään herätysliikkeen tai muutenkaan äärilaidan ihminen, vaan kansankirkon jäsen. Olen työssäni lohduttanut ja tukenut aborttiin päätyneitä ja varmasti tulevaisuudessa teen niin vielä monta kertaa.
Jos ystäväni päätyy samaan ratkaisuun, lohdutan häntäkin. En siinä mielessä ole abortin jo tehneen ihmisen puolella "vain työkseni". Olen aina ja ehdottomasti ihmisen puolella, mutta myös syntymättömän ihmisen puolella SILLOIN kun kyse on teoreettisesta asiasta.
Abortin jo tehnyt nainen ja toisaalta abortti sinänsä ovat minullekin kaksi eri asiaa.
Joskus varmasti inhimillisin mittapuin näyttää siltä, että abortti on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Sinä perustelet abortin oikeutusta sillä, että sinä et ole valmis - siis sillä, miltä sinusta tuntuu. Minä itse en ole oman etiikkani lähde vaan kuuntelen Jumalaa ja omaatuntoani, jotka molemmat sanovat: älä tapa.
En voi pitää aborttia sinänsä - tai kymmentä sellaista - 30-40 -vuotiaalta naiselta tai teinivanhemmiltakaan epäitsekkäänä tekona, niin kuin sinä täällä julkisesti sanoit. Abortin tekijälle oma 9 kk etu on tärkeämpi kuin toisen ihmisen elämä. Se ei ole rakkautta vaan itsekkyyttä, oman edun tavoittelua.
Kyse ei ole yksittäisen abortin tekijän tuomitsemisesta tai uhrautumaan vaatimisesta vaan kanssasi eri mieltä olemisesta, tämähän on keskustelufoorumi.
Niin, ja olen itse syntynyt ei-toivottuna lapsena hyvin nuorelle äidille ja tiedän tarkalleen, miltä perhehelvetti, ei-valmiit teinivanhemmat ja traumaattinen lapsuus tuntuu lapsesta. Silti olen todella onnellinen, että olen saanut elämän lahjan.
En tiedä, miltä olisi tuntunut kasvaa adoptioperheessä. Tuskinpa se mikään mieltä ylentävä tilanne olisi ollut tietää tällaista asiaa. Toisaalta oman lapsuuteni läpikäyneenä ajattelen, että minun poisantamiseni siinä tilanteessa olisi mielestäni osoittanut erityisesti äidiltäni suurempaa ja aidompaa rakkautta kuin mitä hän on koskaan elämäni aikana minulle osoittanut tai minua kohtaan tuntenut.
Elämä ei ole reilua tai kivaa, mutta missä on sanottukaan, että niin pitäisi olla. Elämä on elämää ja sellaisena elämä on minusta suuri lahja.
Kaikilla meillä on elämässä omat pelisääntömme etiikan alueella ja niihin jonkinlaiset perustelut. Niistä kai täällä olisi tarkoitus puhua, joten toivon, että pysyisit asiassa etkä provoisoituisi niin herkästi. Huutomerkitkin ovat kai huutamista varten...
Pastoressalle: Minusta hyvä teksti ja PERUSTELTU yhden ihmisen mielipide. Kaiken lisäksi asiallisesti ilmaistuna.
Sinulle 30 ja risat (tai jotain): vai että kaikki vanhemmiksi aikovat psykologiseen testiin? Kukakohan sinusta on tässä maassa niin viisas ihminen, että voi päättää kenellä on lapsia oikeus hankkia? Ihmettelen... tosiaan, ehkä sinun kannattaisi lukea edellisen teksti uudelleen.
Minä en tuomitse ketään, joka abortin on tehnyt, se ei ole minun tehtäväni. Kuitenkin abortti on minusta väärin, koska rajan asettaminen ihmisen ja solumöykyn välille on inhimillisin voimin mahdotonta. Ymmärrän, että joskus abortti voi olla kahdesta pahasta pienin, mutta minusta nämä tapaukset ovat todella harvinaisia. Niin, ja en ole "uskis" vaan ateisti, minulla ei ole hirviökakaroita ja olen myös teiniäidin vahinkolapsi. Kiitos äidille, ettet "kaapinut" minua pois kuin kasvainta. Minusta äitini toimi epäitsekkäästi. Abortti on minusta lähes aina itsekäs teko, mutta totta myös on, että me kaikki toimimme joskus itsekkäästi.
ps. Jos huviksemme lähdemme tuolle "poliisivaltiolinjalle", jota ehdotit, niin eiköhän vaan kiellettä vaikka vankeusrangaistuksen uhalla seksi kaikilta, jotka eivät lasta raskaaksi tullessaan aio synnyttää? Eiks ookki hyvä idea? Eipä tarttis pahemmin abortteja tehdä!
Ei kukaan ole valmis äidiksi ennen ensimmäisen lapsensa syntymää. Lapsi kasvattaa äidistään äidin. Ja se kasvu ei lopu ikinä.
Kiitos Pastoressa siitä mitä kirjoitit. Itse olen täysin samaa mieltä. Elämä on kovaa ja lopussa kuollaan, mutta oikeus elämän mahdollisuuteen tulisi antaa jokaiselle syntymättömällekin.
Enkeleitä sinulle !
:>)