Mä varhain aamulla heräsin

Mä varhain aamulla heräsin,
heräsin oloon niin lokoon.
Ajatukseni keräsin,
mietin, saiskohan jotain kokoon

Tuli mieleeni pieni ajatus,
ajatus outo ihan,
josko ulos loisi katsaus,
maisemille pihan.

Eipä siis muuta kuin katsomaan,
aamunäkymää avausta.
oli pimeä näky kerrassaan
kokonaan ihan musta

Mikä mielessäin mahtoi ollakaan
aamuaikainen uote,
joka tuonut ois muka muassaan
tälle aamulle sään parempi tuote.

Kattia kanssa totesin
ja koiraa saman verran.
kun kaunista aamua oottelin
tahollta Luojan Herran.

No eipähän ollut pettymys
tuo aamuaikainen sade.
tuttu perin ilmestys.
ei oo naapurikaan kade.

Nyt virteni mä lopetan
sanailuun niin vähään.
ei runoa aamusanoman
syntynyt juur nimeksikään

Kohta hiiteen minut huudatte
moni tyttö ja poikakin eri,
ja lopukaneetiksi sanotte,
paha perii sut Ruuneperi.

Tällaista runoyritystä usein harrastan yksinoloni sisällöksi. Omaperäisyyttäni osoitan tuhnujeni lomassa.