Jeesus osoitti, ettei hänen opetuksensa sopinut lakivanhurskauteen perustuvaan fariseusten oppiin.
Johannes Kastajan opetuslapset olivat tottuneet paastoamaan tuon aikaisen juutalaisen tavan mukaisesti. He ihmettelivät, minkä vuoksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät niin tehneet, ja menivät kysymään syytä Jeesukselta.
Jeesuksen vastaus koostui kolmesta vertauksesta, joilla hän havainnollisti julkisen toimintansa ainutkertaisuutta ja muutosta aikaisempaan.
Erityinen ja yleinen paastoaminen
Jumala itse oli antanut määräyksen yleisestä paastosta seitsemännen kuun kymmenentenä, suurena sovituspäivänä
(3. Moos. 16:29, 31), koska tuo päivä tuli pyhittää syntien sovituksen päiväksi.
Sovituspäivän lisäksi juutalaisten uskonnollisiin tapoihin kuului paastota esimerkiksi katumuksen, suremisen, Jumalalle alamaisuuden osoittamisen, rukouksen ja hiljentymisen yhteydessä. Paastossa pidättäydyttiin joko vain joistakin ruoka-aineista kuten lihasta, syömisestä kokonaan tai sitten joissain tapauksissa myös juomasta.
Jeesus itsekin paastosi neljänkymmenen vuorokauden ajan autiomaassa (Matt. 4).
Aikojen saatossa muodostuneiden isien perinnäissääntöjen mukaisesti oli alettu viettää yleistä paastoa kahdesti viikossa, maanantaisin ja torstaisin. Joidenkin arvioiden mukaan päivät saattoivat perustua Mooseksen meno- ja paluupäiviin Siinain vuorelle lain taulujen antamisen yhteydessä.
Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat samalla tavoin fariseusten ja muiden juutalaisten kanssa, ja juuri he tulivatkin kysymään Jeesukselta (Matt. 9:14), miksi hän ja hänen opetuslapsensa eivät paastoa.
Ehkä kysymys esitettiin juuri viikoittaisena paastopäivänä, jolloin Jeesuksen ja opetuslasten poikkeaminen tästä tavasta herätti niin kovasti huomiota.
Vastauksena kolme vertausta
Jeesus ei vastannut suoraan, vaan antoi vertauksen häiden juhlimisesta: eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän keskellään!
Voimme kuvitella vastauksen olleen samaan aikaan yllättävä ja hämmentävä – joidenkin mielestä varmasti täysin käsittämätön – koska hääjuhlien sijaan keskustelu tapahtui arkisen ruokailutilanteen jälkeen.
Oli Jeesus ehtinyt herättää kummastusta aikaisemminkin parantamalla sairaita ja opettamalla kansaa vertauksilla.
Aivan tekstikohdan edellä hän oli verrannut syntisten kutsumista sairaiden parantamiseen, kun oli vastannut, miksi oli ollut aterioimassa syntisten ja publikaanien kanssa. Nyt hän perusteli itsensä ja opetuslastensa paastoamattomuutta vertaamalla itseään sulhaseen ja opetuslapsiaan häävieraisiin.
Kukaan ei ehtinyt esittää yhtään täsmentävää kysymystä, kun vastauksen jatkona tulivat vertaukset uudesta kankaasta otetun kangaspalan mahdottomuudesta vanhan vaatteen paikkaamisessa ja vanhan leilin kelpaamattomuudesta uuden viinin laskemiseen.
Vanhurskaus on uusi vaate, ei vanhan paikkaamista
Jeesus tahtoi kertoa Johanneksen opetuslapsille, ja samalla muillekin, että käsillä oli ainutlaatuinen aika, joka tulisi päättymään.
Opetuslapset olivat vain vähän aikaisemmin saaneet kutsun seurata Herraansa, kuulla hänen opetustaan, nähdä aivan lähietäisyydeltä hänen ihmeitään ja kokea, että elämä hänen seurassaan oli kokonaan pyhää juhlaa.
Jeesus ennusti jo nyt, että hänet vielä otettaisiin pois heidän keskeltään. Niinä päivinä juhlat päättyisivät ja opetuslapset tulisivat paastoamaan: rukoilemaan, hiljentymään, suremaan, kaipaamaan.
Jeesus osoitti taivasten valtakunnan olevan luonteeltaan aivan erilainen kuin millaista oli juutalaisen opetuksen mukainen sääntöhengellisyys.
Hän ei ollut tullut vain hivenen täydentämään fariseusten opetusta, ikään kuin paikkaamaan vanhaa vaatetta: Hänen opetuksensa ei kerta kaikkiaan sopinut lakihurskauteen perustuvaan fariseusten oppiin. Jeesuksen opetus oli kuin uutta viiniä, joka tarvitsi uuden leilin.
Joka on vailla armoa, on kuin puettu vanhaan vaatteeseen tai kuin olisi vanhan leilin omistaja. Omien tekojen avulla paikkaamalla puvusta ei tule uutta.
Kun saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, siinä riisutaan vanhat pois ja puetaan uuteen. Se on puku, joka sopii koskaan päättymättömään taivaan hääjuhlaan.
Johannes Kastajan opetuslapset olivat tottuneet paastoamaan tuon aikaisen juutalaisen tavan mukaisesti. He ihmettelivät, minkä vuoksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät niin tehneet, ja menivät kysymään syytä Jeesukselta.
Jeesuksen vastaus koostui kolmesta vertauksesta, joilla hän havainnollisti julkisen toimintansa ainutkertaisuutta ja muutosta aikaisempaan.
Erityinen ja yleinen paastoaminen
Jumala itse oli antanut määräyksen yleisestä paastosta seitsemännen kuun kymmenentenä, suurena sovituspäivänä
(3. Moos. 16:29, 31), koska tuo päivä tuli pyhittää syntien sovituksen päiväksi.
Sovituspäivän lisäksi juutalaisten uskonnollisiin tapoihin kuului paastota esimerkiksi katumuksen, suremisen, Jumalalle alamaisuuden osoittamisen, rukouksen ja hiljentymisen yhteydessä. Paastossa pidättäydyttiin joko vain joistakin ruoka-aineista kuten lihasta, syömisestä kokonaan tai sitten joissain tapauksissa myös juomasta.
Jeesus itsekin paastosi neljänkymmenen vuorokauden ajan autiomaassa (Matt. 4).
Aikojen saatossa muodostuneiden isien perinnäissääntöjen mukaisesti oli alettu viettää yleistä paastoa kahdesti viikossa, maanantaisin ja torstaisin. Joidenkin arvioiden mukaan päivät saattoivat perustua Mooseksen meno- ja paluupäiviin Siinain vuorelle lain taulujen antamisen yhteydessä.
Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat samalla tavoin fariseusten ja muiden juutalaisten kanssa, ja juuri he tulivatkin kysymään Jeesukselta (Matt. 9:14), miksi hän ja hänen opetuslapsensa eivät paastoa.
Ehkä kysymys esitettiin juuri viikoittaisena paastopäivänä, jolloin Jeesuksen ja opetuslasten poikkeaminen tästä tavasta herätti niin kovasti huomiota.
Vastauksena kolme vertausta
Jeesus ei vastannut suoraan, vaan antoi vertauksen häiden juhlimisesta: eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän keskellään!
Voimme kuvitella vastauksen olleen samaan aikaan yllättävä ja hämmentävä – joidenkin mielestä varmasti täysin käsittämätön – koska hääjuhlien sijaan keskustelu tapahtui arkisen ruokailutilanteen jälkeen.
Oli Jeesus ehtinyt herättää kummastusta aikaisemminkin parantamalla sairaita ja opettamalla kansaa vertauksilla.
Aivan tekstikohdan edellä hän oli verrannut syntisten kutsumista sairaiden parantamiseen, kun oli vastannut, miksi oli ollut aterioimassa syntisten ja publikaanien kanssa. Nyt hän perusteli itsensä ja opetuslastensa paastoamattomuutta vertaamalla itseään sulhaseen ja opetuslapsiaan häävieraisiin.
Kukaan ei ehtinyt esittää yhtään täsmentävää kysymystä, kun vastauksen jatkona tulivat vertaukset uudesta kankaasta otetun kangaspalan mahdottomuudesta vanhan vaatteen paikkaamisessa ja vanhan leilin kelpaamattomuudesta uuden viinin laskemiseen.
Vanhurskaus on uusi vaate, ei vanhan paikkaamista
Jeesus tahtoi kertoa Johanneksen opetuslapsille, ja samalla muillekin, että käsillä oli ainutlaatuinen aika, joka tulisi päättymään.
Opetuslapset olivat vain vähän aikaisemmin saaneet kutsun seurata Herraansa, kuulla hänen opetustaan, nähdä aivan lähietäisyydeltä hänen ihmeitään ja kokea, että elämä hänen seurassaan oli kokonaan pyhää juhlaa.
Jeesus ennusti jo nyt, että hänet vielä otettaisiin pois heidän keskeltään. Niinä päivinä juhlat päättyisivät ja opetuslapset tulisivat paastoamaan: rukoilemaan, hiljentymään, suremaan, kaipaamaan.
Jeesus osoitti taivasten valtakunnan olevan luonteeltaan aivan erilainen kuin millaista oli juutalaisen opetuksen mukainen sääntöhengellisyys.
Hän ei ollut tullut vain hivenen täydentämään fariseusten opetusta, ikään kuin paikkaamaan vanhaa vaatetta: Hänen opetuksensa ei kerta kaikkiaan sopinut lakihurskauteen perustuvaan fariseusten oppiin. Jeesuksen opetus oli kuin uutta viiniä, joka tarvitsi uuden leilin.
Joka on vailla armoa, on kuin puettu vanhaan vaatteeseen tai kuin olisi vanhan leilin omistaja. Omien tekojen avulla paikkaamalla puvusta ei tule uutta.
Kun saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, siinä riisutaan vanhat pois ja puetaan uuteen. Se on puku, joka sopii koskaan päättymättömään taivaan hääjuhlaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästä ei ole selitystä Raamatussa joten se pitää
ottaa tekstistä ...
-
33/38,,14. sanoo näin , Silloin johanneksen opetuslapset
tulivat Hänen tykönsä ja sanoivat ; Me ja fariseukset paastoamme
paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa ?"
-
15. Niin Jeesus sanoi heille : "Eiväthän häävieraat voi surra ,
niin kauan kuin Ylkä on heidän kanssaan ? Mutta päivät tulee ,
jolloin Ylkä otetaan heiltä pois , ja silloin he paastoavat ...
-
Jeesus tuli täyttämään Aabrahamille annettua liiton merkkiä,
Kaikkien kansojen siunatuksi tulemista hänen siemenessä. ks.
1 Moos 12:3,; 22:18. Ja lunasti ihmiset lain kirouksesta ...
Olisi hyvä katsoa alkutekstiä, ennekuin panee käännöksiä paremmuusjärjestykseen.
Texti sinänsä selittää sen sanoman, minkä Jeesus sanoi. Tässä ei ole vertauksia, se on suoraa puhetta, mutta Abrahamilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Panen sen nyt luettavaksi;
14; Silloin tulivat luo Hänen opetuslapset Johanneksen sanoen, Miksi, miksi me ja fariseukset paastoamme paljon, mutta opetuslapset Sinun, eivät paastoa?
15; Ja sanoi heille Jeesus, eivät kai lapset huoneen murehtia niin kauan kun heidän on kanssa sulhanen. Mutta on tuleva päivä, kun heiltä otetaan pois sulhanen, ja silloin he paastoavat.
Kontekstissa on selkeä sanoma. Kuka on Jeesuksen morsian, se on seurakunta, joita Hän nimittää lapsiksi.
Jeesus näillä jakeilla viittaa ristinkuolemaan, jolloin Hänet otettiin pois, ja lopullisesti 40 pv;n päästä, kun Hän kirkastui, silloin oli paaston aika.
Tämä antaa surussa aiheen paastoon.
Jos otetaan juutalaiset, heillä oli vain yksi (poisluettuna papit, joilla oli kaksi paastopäivää viikossa tiistai ja muistaakseni perjantai) pakollinen paastopäivä ja se on kiitospäivä.
Osa juutalaisista, etupäässä farisealaiset paastosivat viikoittain.