Tulin juuri kotiin. Isäni soitti keskellä yötä olevansa kaupan pihassa ja jalat eivät kantaneet kotiin. Ei muistanut miten oli sinne päätynyt eikä missä koti on.
On juonut vuoden, pää ja jalat on pehmeät, vaikka ei nyt juokaan. Uusi huoli ja murhe sekä muistutus taas minulle lapsuuden alkoholismin keskellä elämisestä ja koetusta tuskasta . Aina olen käytettävissä, mutta mitä olen itse saanut?
Vein kotiin ja isän kotoa löytyi sekopään muistiinpanot, ylös kirjattuja harjoja kuten äidillä aikanaan psykoosissa.
Huomenna vien lääkäriin, koitan pinnistellä töissä kokoukset vetäen. Nyt toivon saavani unta.
On juonut vuoden, pää ja jalat on pehmeät, vaikka ei nyt juokaan. Uusi huoli ja murhe sekä muistutus taas minulle lapsuuden alkoholismin keskellä elämisestä ja koetusta tuskasta . Aina olen käytettävissä, mutta mitä olen itse saanut?
Vein kotiin ja isän kotoa löytyi sekopään muistiinpanot, ylös kirjattuja harjoja kuten äidillä aikanaan psykoosissa.
Huomenna vien lääkäriin, koitan pinnistellä töissä kokoukset vetäen. Nyt toivon saavani unta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On turha sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu kun en ole ollut itse tuollaisessa tilanteessa mutta jotain tuntumaa on heikon ihmisen tukemisesta. Hienoa että teillä on kuitenkin yhteys ja haluat auttaa isää. Kaikesta huolimatta meillä ei ole kuin yksi biologinen isä tai äiti ja he ovat ihmisiä. Kuitenkin aikuisena meillä on myös oma elämä ja rajatut voimavarat tukea vanhempia jopa ongelmaisia perheenjäseniä. Mielestäni on oikein ja tervettä tuntea se että jostain on jäänyt paitsi mitä olisi ollut oikeutettu saamaan omassa lapsuudessaan. Kuitenkaan nyt auttamatta jättäminen ei toisi mitään takaisin sitä mitä olisi joskus itselle kuulunut.
Sinun itsesi kannalta olisi varmaan hyvä saada käsitellä niitä tuntoja ja laiminlyöntejä, joita sielussasi kannat. Mielestäni katkeruudelle ei että olen tässä velassa ei kannata antaa sijaa: se vain väsyttää, kuluttaa voimavaroja.
Toivottavasti työpäivä meni hyvin ja saat levätä ja paikkailla yöjuonksenteluminuutteja jälkeenpäin. Isäsi tarvitsee kyllä ammattilaisten hoivaa ja hoitoa. Rajansa on omaisena jaksaminen ja vastuunotto sairaasta perheenjäsenestään.
Ja sitten on myös vaihtoehto, että annat olla. Omia sukulaisiaan ei voi valita, mutta saa valita onko niiden kanssa tekemisissä ja millä tavalla. Sinulla on myös oikeus irtautua ja elää omaa elämääsi. Ei olisi häpeä eikä syytä tuntea siitä syyllisyyttä. Olen muutaman alkoholistin lapsia seurannut sivusta. Yksi ystävä kamppaili syyllisyyksien, jaksamisen, peitetyn ja pidätellyn vihan ja pettymyksen kanssa. Lopulta kun molemmat vanhemmat olivat tappaneet itsensä päihteisiin ja olleet viimeisinä vuosinaan vain rasite...ystävä kävi potkimassa hautakiviä ja kertoi, että se tuntui ihanalta! Tunne ei ole muuttunut vuosienkaan jälkeen. Vihdoinkin niistä irti.