Elämän tärkeet tapahtumat jää mieleen , Netulee aina uudestaan mieleen , Nuoriso ei halua "vielä" kuunnella niitä . On kyllä minun Lasten lapsissa joitain (on monta) joka haluaa aina että kertoisin entisajoista . Joskus haluankin jutella ,mutta aina ei muistot ole ihan paikallaan kertoa , Koska kaikki ei voi samaistua näihin -- nevoi vaan ise kertojalle olla tärkeet .
Täälä voi keventää sydäntään . Me tän ikäiset jo ollaan mukana ,oltu kaikessa ,melkein .
Täälä voi keventää sydäntään . Me tän ikäiset jo ollaan mukana ,oltu kaikessa ,melkein .
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minusta on syytä kertoa lapsenlapsille niistä vanhoista tapahtumista, jotka ovat johtaneet nykyiseen elämään. Miksipä jättää kertomatta?
Jokaisella on jokin vanha , ehkäpä lapsuudesta asti säilynyt esine tai kirja, tms. joka herättää muistoja kun siihen tarttuu. Jokaisen ihmisen tulisi tietää, millaiseen ketjuun hän itse kuuluu.
Moni nuori voi hämmästyä, kun kuulee isovanhempiensa nuoruudesta ja niistä ajoista, jotka noina aikoina olivat elävää elämää.
Omia muistoja saattaa rasittaa jotkut ikävät ja raskaat tapahtumat, mutta keveämpääkin kerrottavaa varmasti on. Varsinkin ne vanhojen esineiden mukana kulkevat tarinat.
Minun suku on Etewläpohjanmaalta isän puolelta --ja siittä en tierä oikeestaan paljoakaan -- Isäni tuli Kangasalle Äitinsä vatsassa - 1901 syntyi . Äiti oli hämeestä Messukylässä syntyi v 1898
Minun syntymäkoti oli Isän rakentama talo jossa ainoastaan minä meistä 5,stä likasta sain syntyä.
Josta sitten lähdin mieheni laittamaan taloon js 50v siinä elin kunhan jo kauan leskenä oltuani lähdin maailmalle kun lapsetkaan eivät minua enään tarvinneet -
Elämässä on paljon tapahtunut joita näin vanhoillapäivillään muistalee joskus ajattelen ,että SAISIVAT JO UNOHTUAKKIN - vaikka en kuitenkaan kaipaa mitään muistisairautta -- , tykkään katsoa vaan eteenpäin --se antaa paremmin halua elämään .
Makriinalle --- Olen ollut kauan leskenä Lapset olivat Poika 18 juuri sotaväkeenlähdössä ,ja ise säästämällään rahalla otamallaan mööttoripyörällä aina menossa . Tytär oli 15 v Juuri samana kesänä kun isänsä kuoli täytti 16 vuotta - Olin jo kauan sairaan miehen vaimona . Hän joka oli ollut Suomen mastarikin Lentolallossa . Ja komea ja hyväkuntoisen näköinen vielä 41 vuotiaanakin kuolessaan -
Siittä sitten parin vuoden surrtuani --virkosin pikkuhiljaa "eloon"
Luulin-- että me oltais oltu elinikäinen pari . Näin ei suotu minulle .
U.M
Murheellista, että ihmisen elämä päättyy nelikymppisenä. Sinulla ja minulla on jo kaksinkertainen määrä elettyä elämää!
Sinunkin elämäsi kääntyi aivan uuteen suuntaan, puhumattakaan lapsistanne.
Hienosti olet kuitenkin saanut asiasi järjestymään.
Minä elin avioliitossani 6o v. Vaikka maailman myrskyt meitä tuuditteli, niin aina saattoi ajatella, että kyllä selviämme, kun yhdessä yritämme.
Minulla on kaksi lasta ja 3 lastenlasta. Ihan tyytyväinen voin olla.
Kerron heille vanhoista ajoista ihan kyllästymiseen asti, sillä olen niitä vanhojen tavaroitten keräilijöitä, joiden nurkat ovat täynnä menneitten polvien jälkeensä jättämiä esineitä. Olen kyllä saanut yhden lapsenlapsen innostumaan esivanhempiensa tavaroista. Ja olen kyllä sitä mieltä, että on aika hulppeaa, kun nuorella ihmisellä on kaapissaan isoisovanhemmilta perittyjä esineitä ja hyllyssään 1800-luvun nahkaselkäisiä kirjoja. Historia tuntuu elävämmältä.
Hei Makriina , Kyllä minunkin Tyttären poika ,antoi viimejouluna kirjan lahjaksi . se on nimeltäänkin --- Boken Om mig --- Ja minun pitäisi kirjoittaa tämä kirja ITSE !
Tips om dy kan tänka när du skriver i boken .
Kirja,jossa minulle annettu valmiiksi kysymykset ,kaikenlaisista elämäni vaiheista -
Jotenkin ei kiinnosta ihan kirjaan kirjoittaa .
Julkaisua en ainakaan ataisi -!
Olen selannut ja laittanutkin erillisiä muistilappuja --jos vaikka saisin "Inspiksen" ?
Onhan sitä tähän ikään sattunutkin paljon -- joskus vaan ajattelen ,että jotain saisi kyllä unohtaakkin . Onneksi kuitenkin ,näin jälkeenpäin pidän ,että elämä on ollut kuitenkin elämisen arvoista - !
Nyt on elämää ehkä vielä edessäpäinkin , koska saan olla terveenä . Huomisesta ei kukaan tiedä ONNEKSI !
U.M
Minuakin jututettiin lauantaina lapsenlapsen 30-vuotis juhlissa, missä 3 lastani ja 10 lastenlasta ja 6 lastenlasten lasta oli läsnä. Paljon niitä on siunaantunutkin, ja kiva oli katsella nuoria, jotka jututtivat tätä isomummiaan 😊
Toki lähdin kymmeneen mennessä jo kotiin, olihan pientä valmistelua minullakin tarjoilussa, ja kun vastaanotto oli Karaoke ravintolassa jo klo 5 kuoroineen ja musiikkeineen, alkoi tätä isomummia ramasemaan.
Aikanaan on tullut heille kerrottua suvun ja omaa tarinaani, nykyään tiedustelen opintoja ja työelämän kuulumisia mielelläni.