Masennusta on ollut nyt 4 vuotta ja olen tällä hetkellä 19-vuotias. Tai en tiedä voinko sanoa ihmisille että olen masentunut ellei siitä lääkäri ole antanut lausuntoa. En ole käynyt lääkärissä koska en usko masennuslääkkeiden tehoon enkä muutenkaan niitä halua syödä. Oletan että se on se apu mitä lääkäri tarjoaa, olenko oikeassa?
Voitteko te joilla on kokemusta vastata muutamiin kysymyksiin ja antaa myös vinkkejä?
Voinko sanoa että olen masentunut ellei lääkäri ole sitä todennut?
Olen työtön, pelkään että jos menen lääkärille ja saan sairaslomaa, putoan yhteiskunnan kirjoilta mitättömäksi ihmiseksi joka ei voi enään saada töitä, onko riski jäädä lomalle kun ei ole ollenkaan työkokemusta?
Onko sairasloma edes kannattava asia, joutuuko siinä vain enemmän miettimään surkeaa oloaan? Saako kelalta edes rahaa jos on masennuksen takia lomalla tai mitä työkkäri siitä ajattelee?
En ole koskaan satuttanut itseäni tai päättänyt niin, olen vain ajatellut että kuolema olisi varmaan paras vaihtoehto mutta en usko että koskaan oikeasti tekisin sitä, pitääkö olla huolissaan? Eikö kaikki joskus ajattele että helpompaa olisi vain kuolla?
Auttaako psykologi tai psykiatri, en tiedä eroa? Maksaako ne jotain?
Miten pystytte tekemään töitä masennuksen kanssa, itseäni ahdistaa kaikki keikka työ ja työharjoittelut joita olen tehnyt. En pysty ajattelemaan muuta kuin sitä että kohta pitää mennä nukkumaan ja sitten töihin.
Antakaa vinkkejä miten tästä selvitä, pelkään että vaivun epätoivoon. Eniten pelkään että perheeni pitää minua enemmän taakkana ja laiskana. En ole laiska, vannon sen, minua vain ahdistaa ja masentaa niin en pysty tekemään mitään. Kertokaa teidän kokemuksia.
Voitteko te joilla on kokemusta vastata muutamiin kysymyksiin ja antaa myös vinkkejä?
Voinko sanoa että olen masentunut ellei lääkäri ole sitä todennut?
Olen työtön, pelkään että jos menen lääkärille ja saan sairaslomaa, putoan yhteiskunnan kirjoilta mitättömäksi ihmiseksi joka ei voi enään saada töitä, onko riski jäädä lomalle kun ei ole ollenkaan työkokemusta?
Onko sairasloma edes kannattava asia, joutuuko siinä vain enemmän miettimään surkeaa oloaan? Saako kelalta edes rahaa jos on masennuksen takia lomalla tai mitä työkkäri siitä ajattelee?
En ole koskaan satuttanut itseäni tai päättänyt niin, olen vain ajatellut että kuolema olisi varmaan paras vaihtoehto mutta en usko että koskaan oikeasti tekisin sitä, pitääkö olla huolissaan? Eikö kaikki joskus ajattele että helpompaa olisi vain kuolla?
Auttaako psykologi tai psykiatri, en tiedä eroa? Maksaako ne jotain?
Miten pystytte tekemään töitä masennuksen kanssa, itseäni ahdistaa kaikki keikka työ ja työharjoittelut joita olen tehnyt. En pysty ajattelemaan muuta kuin sitä että kohta pitää mennä nukkumaan ja sitten töihin.
Antakaa vinkkejä miten tästä selvitä, pelkään että vaivun epätoivoon. Eniten pelkään että perheeni pitää minua enemmän taakkana ja laiskana. En ole laiska, vannon sen, minua vain ahdistaa ja masentaa niin en pysty tekemään mitään. Kertokaa teidän kokemuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi,
itse olen yli 30 v nuorimies.
"Voinko sanoa että olen masentunut ellei lääkäri ole sitä todennut?"
Minulla ei ole ongelmia "masennuksen" kanssa. Onpahan normaalia elämää vaan - ja siihenhän kuuluu luonnollisesti masennus, jos asiat tuntuvat olevan huonosti...
Toki voit sanoa mitä haluat, vain sinä itsehän itsesi tunnet.
"Olen työtön, pelkään että jos menen lääkärille ja saan sairaslomaa, putoan yhteiskunnan kirjoilta..."
Tuo on omaa kuvitelmaasi, ja tuttua oli minullekin ~20 v iässä. Silloin tuntui että ei saa pudota muiden opiskelutahdista.
Monenlaisten kokemusten kautta silloin ymmärsin kuitenkin, ettei mitään kiirettä todellisuudessa ole. Voit ihan hyvin pitää vaikka
välivuoden, ja miettiä rauhassa mitä oikein HALUAISIT tehdä, ja sitten alkaa työskennellä sitä kohti.
Työnantajalle ei kuulu se, miksi olet ollut poissa työelämästä (esim. masennus). Voit sanoa että et ole löytänyt töitä.
Työkokemusta saa kun hakee työpaikkoihin, käy haastatteluissa ja sitten käy töissä. Sinun pitää vain osata mitä työnantaja haluaa.
En tiedä KELA:n tuista yms. Voi olla että siinä vajoaa juurikin omien kehää kiertävien ajatusten ansaan ja joutuu niiden raatelemaksi...
Uskon että aika moni ajattelee joskus elämässään että olisi helpompi kuolla. Olen itsekin ajatellut niin.
Nuorena on kaikista suurimmat ahdistukset, niihinhän moni kuoleekin, tosin aika moni alkaa ensin käyttämään huumeita. Sitten jossain vaiheessa
kuolevat yliannostukseen tai köydenjatkona... Monta tuttua on mennyt siten. Toistuva kuvio. Mieti ITSE mitä haluaisit tehdä, ota tarvitsemasi tauko,
ja sitten ala uusin voimin pyrkiä sellaista tulevaisuutta kohti, mitä haluaisit. (Ellet sitten halua alkaa munkiksi, jolloin voit jättää kaiken, jopa ajattelun).
PS: Tutustu ihmisiin!
Olet itsessäsi arvokas ja tärkeä. Pidä huolta itsestäsi, se on nyt tärkeintä. Ehdit kyllä tehdä töitä markkinatalouden eteen myöhemminkin. ❤
Kun keskittyy omien murheiden sijasta auttamaan muita sen on paras lääke masennukseen. Auttaa voi jokainen vaikkapa keräämällä kaduilta roskia, auttamalla vanhuksia tai vaikkapa netissä lohduttamalla, jakamalla tietoa tai tukea muille. Mieti mikä olisi paras tapa sinulle auttaa ja huomaat piankin, että se helpottaa omaakin oloa.
Itse aloitin pitkän masennuskauden jälkeen pyöräilevän kirjaston vanhuksille, jotka eivät maaseudulla olleet koskaan käyneet kirjastossa. Lainasin heille kirjoja kasveista, eläimistä ja hyödyllisistä asioista. Vanhukset joko lukivat kirjat tai eivät, mutta olivat sanattoman kiitollisia viiden minuutin visiiteistäni.
Joogit ovat omaksuneet elämäntavan auttaa muita, tässä yksi artikkeli Saksassa vierailleista joogeista jotka työskentelee projekteissa eri puolilla maailmaa, http://beforeitsnews.com/spirit/2017/10/yogis-in-service-of-humanity-gather-in-germany-2510999.html