Moi, en tiedä että mitä on käynyt mutta kun olin tekemässä ittelleni hiukan syötävää niin mun kaveri "hakkui" mua hirveeka OCD pojaks. En tienny mikä on ocd joten tulin tänne. Kysyin siltä ja ainoo mitä se vastas oli et yli tarkkuus juttu. Mun uudet luokka kaverit on nauranu mulle kun olen pistäny tavaroita ns parempaan järjestykseen. Sitten aina kun kävelen, kävelen varoen halkeamia, ja se näyttää tyhmältä. Jos joku viittis jeesiä niin tietäsin mist on kyse. Tunnen välillä vihaa jotain kohtaan tai muuten vaan vihaa jos joku asia menee "huonoon" järjestykseen. Sitten jos joku koskee mua paljaalle iholle niin menen heti äkkiä pesemään kädet. Vaikka jos joku koulun tarjotin osuu mun paljaalle kädelle niin pesen kädet. Kannan AINA tarjottimen hihoilla. Kiitos jos pystyt auttamaan.
Olen 12v poika.
Anonyymivierailija
1302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka!
OCD eli pakko-oireinen häiriö.
Suosittelen lukemaan wikipediasta tietoa aiheesta. Kuvailemasi tavat kuulostavat nimenomaan pakko-oireilta, tietyt rituaalit eli esim kävelemiseen, käsienpesuun liittyvät ovat hyvin yleisiä pakko-oireita. Itsellänikin on kyseinen häiriö, ollut lapsesta asti. Tiettyjä tapoja kävelyssä ja järjestelyjä, joiden kuitenkin tietää olevan turhia, silti niiden tekemättömyys ahdistaa. Myös ajatukset siitä; että jotain pahaa tapahtuu, jos kyseisiä pakko-rituaaleva ei tee, kuuluu taudin kuvaan. Henkilö kuitenkin tiedostaa että todellisuudessa rituaalit ovat turhia, muttei silti pysty lopettamaan. Itsellänikin on ollut elämässä vaiheita jolloin pakko-oireet ovat ahdistaneet, joskus niitä on ollut vähemmän.
Oletko jutellut vanhemmillesi aiheesta? Muistan kun nuorena halusin kertoa äitille, niin se nolotti koska en vielä ymmärtänyt mistä on kysymys. (Olen nyt 23 vuotias nainen.) Kertominen kuitenkin kannattaa.
Suosittelisin kertomaan myös koulun terkkarille pakko-toiminnoista, sitä kautta hän voisi ehkä auttaa sinua jotenkin. Uskoisin että keskusteluapu olisi sinulle hyväksi! Ja hei, jos sun luokkakaverit nauraa, ni sanot niille vaan et "Hei, tää on mun tapa, ei varmaan pitäisi teidän elämään vaikuttaa miten mä järjestän tavarani!" Ei kannata välittää! 😊 Hyvä kun tulit kysymään aiheesta, aina kannattaa myös kertoa jollekkin aikuiselle ongelmistaan, oli sitten mistä tahansa kysymys.
Tsemppii syksyyn ja kouluun!