Kuin meri, jota ei voi koskettaa. Olen ajatellut paljon sinua, ajatellut tähän maisemaan, uuteen alkuun, kaiken vanhan päätökseen, missä loputtomat kysymykset ovat kuin päättymätöntä liikettä, tauotonta kohinaa, jota kuuntelen aamun hämärässä ja minä valitsin sinut, tämän muodottoman odotuksen, päivien kulumisen, nämä yksinäisyyden hitaat minuutit, kosketuksen kaipuun. Olla sinun kuin olisin ollut sitä aina, auringon ja ajan haalistama kangas, vailla muistia, ensimmäiset siveltimen vedot, värien kaikki kirjo, jano tietää ja tuntea ja oppia kaikki, mitä on katsonut vain vierestä, yrittänyt kuvitella miltä se tuntuu, mitä on rakkaus.
Aamun haikeus
tyyni.koski
3206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osaat koskettaa sanoilla.
Ihmeellisen kaunis lahja.
Kiitos. Silloin kaikki ei ole aivan turhaa.
Puhu minulle. Kerro huolesi, toiveesi, ajatuksesi, salli että kuuntelen, jaa tämä hetki. Pelkään näitä hiljaisuuden meriä, kuun kääntöpuolia, tyhjiä ulapoita, joilla niin moni voi asettua vastaan, tuulet kuiskia valheita sekä juoruja, ja minä olen yhä vain minä, joka kohtasin sinut ensi kertaa viisi vuotta sitten - kuvien palatsissa - ja muistan yhä ensimmäiset sanasikin. Sinä lienet sen jo unohtanut, olet tyyntä vettä, aika on sinun maailmassa yksi suuri pisara, johon kaikki sulautuu, mutta minulle se on matka, alku sekä päätös, tarina, joka alkoi jo kauan sitten. Minä kuvittelin sinut jo ennen kuin tapasimme, olit ajatus vailla esikuvaa, nimesi kaima tarinoissani kuin olisit kirjailtu minuun jo kauan sitten, sisällä nimessänikin. Älä kulje hänen ohitseen, älä luovuta, älä unohda.
Ja yhä minä olen tässä, yrittäen ymmärtää miksi rakastan, mitä on edessä, mikä on menetettyä, saavuinko liian myöhään vai liian varhain?