Ei jaksa runoilla

Nyt painaa vastuut, ja ilmoitukset toisten tekemistä vääryyksistä.
Elikkä omalta kohdaltani tämä päivä on kuitenkin se päivä mitä ei koskaan tarvitsisi tulla vastaan.
Nauttikaa hyvästä päivästä, ja eläkää siten, että illalla voitte sanoa: Tänäänkin oli hyvä päivä.

Normi päivä. En ole taikauskoinen. Tosin kyllä tuossa muutamat sydemäen tykytykset tuli kun töistä lähdin kotiin ja siirsin sitten maksukortin takin taskuun aikeissa koukata ruokakaupan kautta kotimatkalla, jotta se kortti oli nopeampi kaivaa esille pienemmällä vaivalla.

Kotona sitten yhtäkkiä lompakkoon katsoessa muistin että se maksukortti onkin siellä takin taskussa varmaan edelleen. Nopeasti taskuja tunnustelin mutta korttia ei löytynytkään. Siinä kävi sata pelkoa ja asiaa mielessä jotka menivät tätä rataa..

"Eei helv. Onko se tippunut avaimia taskuista kaivaessa? Miten kauas se on voinut tipahtaa? kotipihaan? kaupan parkkikselle? Apua.. Ei saatana! täytyy vetää vaaatteet niskaan ja lähtee etsiin! Vai pitäiskö äkkiä kuolettaa koko kortti ? äää.. Mitä mä teen??? Ok.. hengitä syvää ja katso vielä kerran nyt ne takin taskut läpi. "

Taskuista se lopulta sitten onneksi löytyi eikä perjantai 13.pv muuttunut epäonnen päiväksi maksukortin katoamisen johdosta. kortti ja rahat tallessa, Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Thats it

En oo taikauskonen, mutta pelkään tänään kuollakseni,
että en saa elää,
tosin vasta silloin, jos joskus kuolisin, niin voin sanoa eläneeni.

ei sit runoilla.