Cipramil

Mihin vaivaan olette syöneet ja kuinka kauan? Kannattiko?
221025
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

Masennukseen, tähän mennessä n. neljä kuukautta. Om kannattanu, mulla se vaan on yhdistettynä yhteen toiseen masennuslääkkeeseen. Ekapäivinä muutamana oli lievää pahoinvointia, mutta se meni nopeesti ohi. Suotuisat vaikutukset rupee näkymään tai siis tuntumaan yleensä vasta muutaman viikon käytön jälkeen.

Äänestä

..että cipramil`ista on ollut monenmonta kyselyä ja selvitystä täällä pienen ajan sisällä,sieltä olisi löytynyt tietoa! Vai onko niin,että jokaisen pitää päästä erikseen kysymään samasta asiasta??

Äänestä
  • -mielestäni sinun kuittisi ei ollut niitä fiksuimpia,harvapa kaikkia sivuja läpi käy.ja mielenkiinnolla katsastin ekoja juttuja,eipä näkyny samanmoista otsikkoa.eikös anneta ihmisten rauhas kysyy?huh kato muute vauva osasto kuin monta(imetys kysymystä siel.taidat pökertyä!

    Äänestä

  • kovasti jos menetit mielenrauhasi, mutta minulla on todella vakava ahdistus- ja paniikkihäiriö enkä pysty edes tietokoneen ääressä istumaan viittä minuuttia kauempaa. Halusin vain omakohtaisia kokemuksia ja kiitos niistä teille! Lisääkin toivoisin...

    Äänestä

  • Kokemuksia? kirjoitti:

    kovasti jos menetit mielenrauhasi, mutta minulla on todella vakava ahdistus- ja paniikkihäiriö enkä pysty edes tietokoneen ääressä istumaan viittä minuuttia kauempaa. Halusin vain omakohtaisia kokemuksia ja kiitos niistä teille! Lisääkin toivoisin...

    Hei! Tsemppiä sulle, itselläni on myös vakava paniikkihäiriö seitsemänvuotiaasta asti. Mutta Cipramil oli ainoa joka sen paransi tuossa pari vuotta sitten. Iloissani jätin Cipramilin syönnin ja olo oli ihanan normaali, pystyin menemään ulos talosta ilman rauhoittavia ja nauttimaan matkoista jne. Olisi pitänyt syödä vielä pari vuotta pitempään ns. varmuuden vuoksi, sillä nyt on taas pahalaatuinen paniikkihäiriö, eikä Xanoreita ilman pystyisi elämään. Mutta nyt on toivoa, sillä Cipramil toimi viimeksi eikä ole mitään syytä miksei se toimisi uudestaan! Uuutta toivoa sinullekin! Eikun odottelemaan vaikutusta Xanoreiden kera... ainoa huono puoli on järisyttävä hinta.. Cipramil auttoi minua kun kaikki muut lääkkeet eivät.

    Äänestä

  • Maria kirjoitti:

    Hei! Tsemppiä sulle, itselläni on myös vakava paniikkihäiriö seitsemänvuotiaasta asti. Mutta Cipramil oli ainoa joka sen paransi tuossa pari vuotta sitten. Iloissani jätin Cipramilin syönnin ja olo oli ihanan normaali, pystyin menemään ulos talosta ilman rauhoittavia ja nauttimaan matkoista jne. Olisi pitänyt syödä vielä pari vuotta pitempään ns. varmuuden vuoksi, sillä nyt on taas pahalaatuinen paniikkihäiriö, eikä Xanoreita ilman pystyisi elämään. Mutta nyt on toivoa, sillä Cipramil toimi viimeksi eikä ole mitään syytä miksei se toimisi uudestaan! Uuutta toivoa sinullekin! Eikun odottelemaan vaikutusta Xanoreiden kera... ainoa huono puoli on järisyttävä hinta.. Cipramil auttoi minua kun kaikki muut lääkkeet eivät.

    Söin vuoden Cipramilia 20 mg ja nyt lääkäri kehoitti vähentämään sen 10 mg:aan. Tuntuu, että paha olo tuli takaisin.

    Kuinka sinulla? Jouduitko vähentämään ja kuinka lopetit?

    Äänestä

  • Olen samaa mieltä kanssasi. Suoraansanottuna vituttaa, kun ihmiset eivät enää jaksa lukea otsikoita, jotka vaativat ruudun skrollausta, puhumattakaan sivunvaihdosta.
    Moni hyvä keskustelu latistuu pian aivan olemattomiin tämän takia.

    Äänestä

  • pikkumies kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi. Suoraansanottuna vituttaa, kun ihmiset eivät enää jaksa lukea otsikoita, jotka vaativat ruudun skrollausta, puhumattakaan sivunvaihdosta.
    Moni hyvä keskustelu latistuu pian aivan olemattomiin tämän takia.

    auttaa toisia? Senkin itsekäs paska! Tuo sinun tekstisi ei auttanut ketään! Toisilla on ongelmia ja sinä vain alat solvata heitä! Aivan sama! Mitä se sinun persettäsi kaivelee vaikka täällä olisi kymmeniä samoja otsikoita? Eri otsikoiden alla keskustellaan eri asioista. Eli toisaalla joku pohti Cipramilin vaikutusta orgasmin saantiin, tässä haluttiin vain kokemuksia. Että herää tähän päivään pikkukalu!

    Äänestä

  • pikkumies kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi. Suoraansanottuna vituttaa, kun ihmiset eivät enää jaksa lukea otsikoita, jotka vaativat ruudun skrollausta, puhumattakaan sivunvaihdosta.
    Moni hyvä keskustelu latistuu pian aivan olemattomiin tämän takia.

    En mä ainakaan jaksa alkaa lukeen kaikkia tekstejä. Sä voisit valittaa siitä, ettei noi otsikot oo kuvaavampia. Eli:

    Esim, Auttakaa, ..., Huono olo, Mä, Paha mieli.

    Mitä noi otsikot kertoo? Ei yhtään mitään! Yhtä hyvin kaikki otsikot vois olla "Apua". Sitähän täältä ollaan etsimässä. Apua. Ei tollasta paskapuhetta mitä sun suusta tuli.

    Ootko ajatellu, ettei kaikilla oo aikaa viettää tuntikausia netissä. Kyse voi olla kovasta avun tarpeesta ja muutamista tunneista!

    Hanki apua jos tollaset pikkujutut vituttaa.

    Äänestä

  • pikkumies kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi. Suoraansanottuna vituttaa, kun ihmiset eivät enää jaksa lukea otsikoita, jotka vaativat ruudun skrollausta, puhumattakaan sivunvaihdosta.
    Moni hyvä keskustelu latistuu pian aivan olemattomiin tämän takia.

    Ootko sattumalta tullu ajatelleks, että joillakii on puhelinmodeemiyhteys nettiin ja se maksaa... Varsinkii kun netti alkaa olla ainoa henkireikä ulkomaailmaan paniikin ja ahdistuneisuuden vuoksi. Silti pitää rajoittaa nettiaikaa, kun päivärahat on rajalliset. En tiedä, mikä yhteys sinulla on, mutta luultavasti ymmärrät, että puhelinmodeemilla sivujen selaaminen kestää kauemmin kuin nopeammilla yhteyksillä, joissa lisäksi on kiinteä kk maksu. Ja muista, että vielä kaikille ei edes ole mahdollista saada kiinteää yhetyttä. Heti sen ottaisin jos saisin järkevään hintaan.

    Sanalla sanottuna mua vi***aa tommoset kommentit, eivät ainakaan kohota keskustelun tasoa... Latistuu sitä vähemmästäkii ees yrittämästä, jos vastaukseks saa vi***lua!

    Äänestä

  • Telewell kirjoitti:

    Ootko sattumalta tullu ajatelleks, että joillakii on puhelinmodeemiyhteys nettiin ja se maksaa... Varsinkii kun netti alkaa olla ainoa henkireikä ulkomaailmaan paniikin ja ahdistuneisuuden vuoksi. Silti pitää rajoittaa nettiaikaa, kun päivärahat on rajalliset. En tiedä, mikä yhteys sinulla on, mutta luultavasti ymmärrät, että puhelinmodeemilla sivujen selaaminen kestää kauemmin kuin nopeammilla yhteyksillä, joissa lisäksi on kiinteä kk maksu. Ja muista, että vielä kaikille ei edes ole mahdollista saada kiinteää yhetyttä. Heti sen ottaisin jos saisin järkevään hintaan.

    Sanalla sanottuna mua vi***aa tommoset kommentit, eivät ainakaan kohota keskustelun tasoa... Latistuu sitä vähemmästäkii ees yrittämästä, jos vastaukseks saa vi***lua!

    Hei,en tiedä,mikä sun tilanne on,mutta mulla on sopimus puh.yht.kanssa,ja saan surffata ma-to klo 18.00-8.00 ja vkonloppuna pe klo18.00-ma klo 6.00,hintaan 27E/kk,ettei niin kovin kallista!!

    Äänestä

  • Maria kirjoitti:

    Hei! Tsemppiä sulle, itselläni on myös vakava paniikkihäiriö seitsemänvuotiaasta asti. Mutta Cipramil oli ainoa joka sen paransi tuossa pari vuotta sitten. Iloissani jätin Cipramilin syönnin ja olo oli ihanan normaali, pystyin menemään ulos talosta ilman rauhoittavia ja nauttimaan matkoista jne. Olisi pitänyt syödä vielä pari vuotta pitempään ns. varmuuden vuoksi, sillä nyt on taas pahalaatuinen paniikkihäiriö, eikä Xanoreita ilman pystyisi elämään. Mutta nyt on toivoa, sillä Cipramil toimi viimeksi eikä ole mitään syytä miksei se toimisi uudestaan! Uuutta toivoa sinullekin! Eikun odottelemaan vaikutusta Xanoreiden kera... ainoa huono puoli on järisyttävä hinta.. Cipramil auttoi minua kun kaikki muut lääkkeet eivät.

    Hei, olen hieman ihmetellyt olenko ainoa jolla on ollut paniikkikohtaus jo 6-8-vuotiaana. Sen ikäisenä tiedostin nimittäin yhtäkkiä että tulen joku päivä kuolemaan, ja tämä ajatus sai minut melkein juoksemaan seinille.

    Olen kirjoittanut tästä sellaisessa osoitteessa kuin www.hoito.org

    Jos kiinnostaa, tervetuloa sinne (ellet jo ole käynytkin...)

    Äänestä

  • KukkaMaria kirjoitti:

    Hei, olen hieman ihmetellyt olenko ainoa jolla on ollut paniikkikohtaus jo 6-8-vuotiaana. Sen ikäisenä tiedostin nimittäin yhtäkkiä että tulen joku päivä kuolemaan, ja tämä ajatus sai minut melkein juoksemaan seinille.

    Olen kirjoittanut tästä sellaisessa osoitteessa kuin www.hoito.org

    Jos kiinnostaa, tervetuloa sinne (ellet jo ole käynytkin...)

    Sivut eivät toimineet... Tai sitten minun modeemini ei toiminut :) Muita linkkejä?

    Minäkin olen jo pienestä asti pohtinut mm. kuolemaa. Kuvittelin, kuinka kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään ja makaan vain mullan alla ikuisesti ja ikuisesti. Aivan kamalaa kun olisin voinut vain leikkiä barbeilla :)

    Kärsin paniikkihäiriöstä nyt "aikuis"iällä. Ajattelen edelleen liian paljon ja liian syvällisiä. Kunpa sitä voisi hetken olla ajattelematta yhtään mitään. Ja pessimisti kun olen, ajattelen yleensä vain negatiivisia asioita :(

    Äänestä

  • Gravity Of Love kirjoitti:

    Sivut eivät toimineet... Tai sitten minun modeemini ei toiminut :) Muita linkkejä?

    Minäkin olen jo pienestä asti pohtinut mm. kuolemaa. Kuvittelin, kuinka kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään ja makaan vain mullan alla ikuisesti ja ikuisesti. Aivan kamalaa kun olisin voinut vain leikkiä barbeilla :)

    Kärsin paniikkihäiriöstä nyt "aikuis"iällä. Ajattelen edelleen liian paljon ja liian syvällisiä. Kunpa sitä voisi hetken olla ajattelematta yhtään mitään. Ja pessimisti kun olen, ajattelen yleensä vain negatiivisia asioita :(

    Juu... ja tämä minun paniikkini lapsena ja silloin tällöin aikuisellakin iällä on ollut ajatusta siitä että mätänee... Ihan kuin olisi jäänyt kehonsa vangiksi... Keskellä yötä voi herätä siihen ajatukseen. Onneksi ei ole nyt pitkään aikaan ollut.

    Mielen ylenmääräisen vilkkauden takia olen nyt alkanut pohtia tätä "muoti"-diagnoosia ADD, josta en vielä paljon tiedä, mutta sen omaavat ovat kuulema kaikinpuolin yliherkkiä yksilöitä. Tästäkin olen kirjoittanut ja lukenut em. saitilla, toivottavasti se toimii joskus sinullakin. Muita yhtä hyviä osoitteita en ole löytänyt (joillakin yliopistoilla saattaa olla omia saitteja).

    Äänestä

  • Telewell kirjoitti:

    Ootko sattumalta tullu ajatelleks, että joillakii on puhelinmodeemiyhteys nettiin ja se maksaa... Varsinkii kun netti alkaa olla ainoa henkireikä ulkomaailmaan paniikin ja ahdistuneisuuden vuoksi. Silti pitää rajoittaa nettiaikaa, kun päivärahat on rajalliset. En tiedä, mikä yhteys sinulla on, mutta luultavasti ymmärrät, että puhelinmodeemilla sivujen selaaminen kestää kauemmin kuin nopeammilla yhteyksillä, joissa lisäksi on kiinteä kk maksu. Ja muista, että vielä kaikille ei edes ole mahdollista saada kiinteää yhetyttä. Heti sen ottaisin jos saisin järkevään hintaan.

    Sanalla sanottuna mua vi***aa tommoset kommentit, eivät ainakaan kohota keskustelun tasoa... Latistuu sitä vähemmästäkii ees yrittämästä, jos vastaukseks saa vi***lua!

    Käytä tekstipohjaista selainta / poista turhan materiaalin lataus. Kokeile findia. Lue viestit offline.

    Äänestä

  • Sara kirjoitti:

    En mä ainakaan jaksa alkaa lukeen kaikkia tekstejä. Sä voisit valittaa siitä, ettei noi otsikot oo kuvaavampia. Eli:

    Esim, Auttakaa, ..., Huono olo, Mä, Paha mieli.

    Mitä noi otsikot kertoo? Ei yhtään mitään! Yhtä hyvin kaikki otsikot vois olla "Apua". Sitähän täältä ollaan etsimässä. Apua. Ei tollasta paskapuhetta mitä sun suusta tuli.

    Ootko ajatellu, ettei kaikilla oo aikaa viettää tuntikausia netissä. Kyse voi olla kovasta avun tarpeesta ja muutamista tunneista!

    Hanki apua jos tollaset pikkujutut vituttaa.

    No ei kaikkia tekstejä olekaan mitään järkeä lähteä lukemaan. Kannattaa valita ne, jotka liittyvät haluttuun aiheeseen. Jos sellaisia ei löydy, niin silloin on hyvä luoda uusi keskustelu.

    Poimin huvikseni Cipramilin käyttökokemuksiin liittyviä keskusteluja. Aikaa meni muutama minuutti.

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=1000000000027591

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=500000000033998

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=500000000032380

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=2214875

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=2212180

    Äänestä

  • Tiger kirjoitti:

    auttaa toisia? Senkin itsekäs paska! Tuo sinun tekstisi ei auttanut ketään! Toisilla on ongelmia ja sinä vain alat solvata heitä! Aivan sama! Mitä se sinun persettäsi kaivelee vaikka täällä olisi kymmeniä samoja otsikoita? Eri otsikoiden alla keskustellaan eri asioista. Eli toisaalla joku pohti Cipramilin vaikutusta orgasmin saantiin, tässä haluttiin vain kokemuksia. Että herää tähän päivään pikkukalu!

    Mihin nuo orgasmien saantivaikeudet sitten liittyvät, jos ei C:n aiheuttamiin kokemuksiin?

    Äänestä

  • pikkumies kirjoitti:

    Mihin nuo orgasmien saantivaikeudet sitten liittyvät, jos ei C:n aiheuttamiin kokemuksiin?

    eli mies ei osaa. Muuta kuin syyttää C:tä.

    Äänestä

  • Jatta kirjoitti:

    Söin vuoden Cipramilia 20 mg ja nyt lääkäri kehoitti vähentämään sen 10 mg:aan. Tuntuu, että paha olo tuli takaisin.

    Kuinka sinulla? Jouduitko vähentämään ja kuinka lopetit?

    Itse lopetin Cipramilin ihan 40mg:sta nollaan samantien (ei oireita). Meni siinä vuosi kunnes tuli takaisin koko paska, että näih.. Tällä kertaa otan kuurin, syön sen kokonaisen neljä vuotta tai mitä ikinä, vaikka loppuelämäni mielummin kun enää yhtään "tukehtumiskohtausta" kohtaan. Saatanallisia ovat. Mutta Xanorit ovat hyvä henkireikä näin alkuun. väsyttää vaan pirusti ja kun pitäisi pysyä vielä luennoilla mukana... mahdotonta

    Äänestä

Olen syönyt Cipramilia vuoden alusta saakka. Diagnoosini on toistuva vakava masennus. Pian aloitan myös terapian.

Cipramil on toiminut minulla loistavasti. Masennus todella helpotti, tunnen olevani tasapainoisempi kuin vuosiin. Olen löytänyt elämäniloni ja myönteisen suhtautumisen koko elämääni kohtaan. Alussa esiintyi lievää huimausta, mutta ei muuta. Suosittelen!

Äänestä

Mua kiinnostais kuulla sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat päässeet oireistaan eroon, eivätkä käytä enää lääkitystä.

Ja oireet eivät tarkoita tässä kohtaa mistään avioerokriisistä johtuvaa normaalia mielialan laskua.

Äänestä
  • Mitähän jos aloittaisit uuden keskustelun aiheesta, niin saisit vastauksia...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kokemuksia? kirjoitti:

Mihin vaivaan olette syöneet ja kuinka kauan? Kannattiko?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu