Masentunut

Sinun pitää hyväksyä se ettei juuri tällä hetkellä ole ketään miestä,älä pakkaa itsellesi ja elämääsi liikaa odotuksia asian suhteen vaan mene päivä kerrallaan. Se että koko ajan on paine siitä, että haluaisi sen jonkun vierelle tuntuu varmasti ahdistavalta. Hengitä syvään ja sano itsellesi hetken päästä. "Rauhoitu,en voi kaikille elämässä tapahtuville asioille mitään, mutta sitten kun tulee mahdollisuus niin teen parhaani". Et voi koskaan ennustaa mitä elämässä tapahtuu. Koita olla itsekin aktiivinen sen mitä pystyt ja voit,missä voisi mahdollisesti tavata vapaita miehiä mutta älä ota stressiä. Ymmärrän jos itsetunto on esteenä, mutta jos pääset jonkinlaiseen rauhan tilaan sisäisesti tuossa etsinnässäsi niin asian hyväksyminen voi olla hitusen helpompaa(se että olet tällä hetkellä ilman miestä ja/ parisuhdetta).Y ksinöisyyteen liittyvät asiat ovat tietysti vaikeita asioita ja ei niin mustavalkoisia.

Rakkautta ei voi ensinnäkään pakottaa eikä sitä ns. romanttista rakkautta myöskään useinkaan etsimällä ja hakemalla hakien löydä.

Olen nähnyt tähän kolmeenkymppiin asti sekä itse kokien että sivusta seuraten kaikenlaista ja yksi niistä on se kun joku hakemalla hakee deittisivustoilta ja baareista "elämänsä tosirakkautta" ja tapaakin jonkun "ihan kivan" ja yrittää sitten väkisten rakastua siihen. Pikku ihastusta ehkä on ollut mutta kunnon rakkauden roihua ei ole tullut väkisin vääntämällä, puristamalla ja yrittämällä itseään pakottaa. Rakkaus kun ei syty käskien ja vaikka kuinka tahtoisi jo rakastua se ei vaan käy ihan niin.

Olen itse joidenkin miesten kanssa joskus ajautunut asiasta kiistelyyn kun miehet ovat tivanneet että kun he niin kamalasti ovat rakastuneita että mikä siinä on että miksi en huoli heitä tai ainakin yrittää et ehkä ajan kanssa rakastuisin. Minä olen yrittänyt heille selittää tätä että kun en minä voi. Tykkään kyllä kaverina ja tosi kivoja ja näin mutta kun en tunne suurempaa niin en vaan tunne enkä minä silloin oikein voi teeskennellä muuta ja itseäni pakottaa ja harrastaa itsepetosta tai valehdellä niille miehille. Enemmän niihin sattuisi jos esittäisin muuta kuin mitä tunnen.

Toinen oppi jonka elämä on tuonut on että kaikki miehet eivät osaa rakastaa kuin itseään. He ovat pahoin vahingoittuneet itsetunnoltaan ja psyykkeeltään jo lapsena. Lapsena jo hylättyjä ja rakkaudettomuuden tilaan jääneitä, joilla ikuinen rakkauden nälkä ja pelko hylätyksi tulemisesta koska lapsena kokeneet uudelleen ja uudelleen hylkäämisiä

He ovat todella mustasukkaisia jatkuvasti peläten että samoin kuin lapsena että kiintymyssuhteen sitoessaan se ihminen hylkää eikä hyväksy heitä sellaisenaan. He ovat rikkinäisiä ja hajottavat omalla rikkinäisyydellään ja itsekkyydellään lähimpiään. Pelko hylkäämisestä ajaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen, väkivaltaan, patologiseen valehteluun, kontrollointiin ja tämä vain siksi että he yrittävät estää sitä että he joutuisivat kokemaan taas häpeän tunteen ja pahanolon siitä että heidät hylätään. He toimivat itsekkäästi ja rakastavat vain itseään näkemättä mitä tekonsa aiheuttaa lähimmille. Lähimmät kärsivät.


Hyviäkin mieiä on. Olen törmännyt myös tosi kultaisiin, kiltteihin miehiin. He ovat ujoja. Eivät tee itsestään numeroa ja usein jäävät yksin koska eivät osaa oikeasti tehdä tuttavuutta naisiin eivätkä liiku missään yöelämässä tms.

Usein minua harmittaa se. Kaikki parhaimmat miehet jäävät yksin ja huomaamatta koska eivät osaa tehdä tuttavuutta naisiin ja taas ne pleijerit ja itseään täynnä olevat itserakkaat miehet saa naisia ja sitten tekevät naisista vihaisia ja katkeria kun kohtelevat heitä huonosti

Iso halaus täältä, paljon on samassa tilanteessa olevia. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Älä mieti yksin tuollaista. Puhu jollekin arvottomuuden tunteistasi. Joskus masennus hiipii hiljaa vierelle ja et huomaa itse enää, mikä on masennuksen aikaansaama ajatus.
Vielä iso, iso voimarutistus virtuaalisesti ❤️