Ajattelin erota. Taas.

Sarjasuhteilija

Olen ollut pari vuotta ”sinkku”, eli pitkän parisuhteen päätytttä olen ajautunut vähän vahingossa uusiin suhteisiin. Ja aina on tullut joku ylitsepääsemätön este suhteen jatkumiselle, siis minun puoleltani.

Nyt olen ollut muutaman kuukauden yhdessä erään miehen kanssa, joka oli alkuun niin ihana, etten välittänyt siitä, etten pitänyt häntä ulkoisesti pätkääkään viehättävänä. Suhteeseen iski arki aika nopeasti ja miehestä paljastui roima annos takertuvuutta, äkkipikaisuutta, avuttomuutta ja tunteilua. Hän on kuin ärsyttävä vaimo, joka ei lakkaa lääppimästä ja nalkuttaa jos haluan olla rauhassa edes hetken. Huh. Siinä syy, miksi haluan taas erota.

Ongelma on siinä, etten raaski jättää miestä. Loukkaan häntä pahoin ja hän ottaa sen raskaasti. Miten sitten korjata suhde, kun häntä en voi muuttaa? Voiko tätä korjata? Olen yrittänyt oppia ottamaan vastaan valtavan määrän huomiota ja tunteita, mutta ahdistus vain kertyy ja kasaantuu.

22

660

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minäerosin

      Tiedän mistä puhut. Itse en kestä takertuvaa miestä. Ahdistun siitä. Yritin liian pitkään ja sitten erosta tulikin likainen vyhti. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

    • oppeliini1

      Onko vikasi siinä että sinä ryhdyt "suhteeseen" liian nopeasti tuntematta toista osapuolta lainkaan?
      Tavallisesti, tutustuessa uuteen ihmiseen, ajan kanssa valo- ja varjopuolet pakostakin tulevat esille. Tuolloin itsellä on tilaisuus VALITA haluaako mitään intiimimpää toisen kanssa vai onko toinen hyvää kaveriseuraa. ( Heitä kun välttämättä ole liikaa. ) Kaveritkin saattavat jatkossa pudota , asia mikä on aivan normaalia. Siinä kuitenkin kumpikin välttyy "kasvojen menetykseltä"
      ja toisen loukkaamiselta.

      • Ainasuinpäin

        Näin on monesti ollutkin, aivan varmasti. Tämän nykyisen miesystäväni olen tuntenut kuitenkin kauan ja olemme olleet kavereita ja tuttuja jo pitkään, siksi uskalsinkin heittäytyä tähän mukaan. Miehestä paljastui vasta suhteen jo syvettyä seurusteluksi nämä minulle haastavat puolet.

        Mietin, että onko kyse siitä, että kun suhde vakiintuu, ei tarvitse ”esittää” toiselle mitään ja valitettavasti vasta silloin paljastaa ne puolet, joista ei ehkä itsekään ole ylpeä? Näitä puolia on varmasti paljastunut itsestäkin, kaikkea ei vain osaa näyttää heti, eikä huonoja puolia itsessään edes aina tunnista huonoiksi.


    • Näintästävoipäätellä

      Tuskin sinä häntä ulkönäöllisesti voit muuttaa mitenkään, etkä sinä saa sytytettyä itseesi niitä tunteita, mitä hän kokee suhteesi. Sen vuoksi inhoat sitä jatkuvaa lääppimistä, kun et itse tunne samoin kuin hän ja se totuus sinun on kerrottava hänelle. Säälistä suhdetta ei kannata jatkaa, se on väärin sekä häntä että itseäsi kohtaan. Jos sulla olisi tunteita ja kemioita kyseistä miestä kohtaan, niin et pitäisi suhteen alkuvaiheessa ollenkaan pahana sitä läheisyyden- ja yhdessäolon tarvetta. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen oman tilan tarpeensa ja se vaihtelee yksilöllisesti sekä suhteenkin arkipäiväistyessä, sitä omaa aikaa ja tilaa kaipaa myös, kun aletaan sovitella omaa elämää parisuhteen arkeen. Toisille se oman tilan tarve voi olla jopa niin suurta, että asutaan erillään, vaikka oltaisiin sitouduttu elämään parisuhteessa.

    • kimpassa_rakkaudesta

      Eräänlaista sairauttahan se tuokin on kun kumppaniksi kelpaa kuka tahansa.

      • Aloittajalta

        Voitko tarkentaa? Vai oliko tämä sarkasmia? Siksihän tässä olen taas eroamassa, kun ei kelpaa. Ja miksi ei kelpaa? Lue aloitus, siellä syyt. Miksi alunalkaen ryhdyin suhteeseen? Lue aloitus. Kaikki ei ole ulkonäöstä kiinni. Kyselin täällä, että voiko suhteen nykyistä tilannetta korjata, en sitä, että olenko mahdollisesti sairas.

        Ei tietenkään mikä/kuka tahansa kelpaa, en kai muuten täällä kyselisi.


      • kimpassa_rakkaudesta
        Aloittajalta kirjoitti:

        Voitko tarkentaa? Vai oliko tämä sarkasmia? Siksihän tässä olen taas eroamassa, kun ei kelpaa. Ja miksi ei kelpaa? Lue aloitus, siellä syyt. Miksi alunalkaen ryhdyin suhteeseen? Lue aloitus. Kaikki ei ole ulkonäöstä kiinni. Kyselin täällä, että voiko suhteen nykyistä tilannetta korjata, en sitä, että olenko mahdollisesti sairas.

        Ei tietenkään mikä/kuka tahansa kelpaa, en kai muuten täällä kyselisi.

        Voin tarkentaa.
        Ei ollut sarkasmia, kommenttini oli relevantti.

        Oletko itse lukenut, tai sanotaan näin päin, ymmärtänyt, mitä olet tänne kirjoittanut?

        Olet eronnut pitkästä parisuhteesta. Sen jälkeen sinulla on ollut kahden vuoden aikana useita lyhyitä suhteita jotka ovat kaikki karahtaneet kiville. En lukisi sinulle ansioksi sitä, että olet itse päättänyt kaikki suhteet. Sinähän ne olet aloittanutkin :).
        Kaikissa karille menneissä ihmissuhteissasi osallisena on ollut yksi ja sama henkilö, sinä.
        Miehet vaihtuvat, sinä pysyt ja eron syyt löytyvät aina kulloisestakin miehestä.
        Vähemmästäkin alkaa ihmettelemään mikä korviesi välissä on vikana kun toistuvasti valitset itsellesi sopimattoman miehen. Onko kovalevysi täysin tyhjä, etkö opi, etkö tunne itseäsi, miksi sinulla pitää koko ajan olla joku mies, pelkäätkö olla yksin, eikö elämässäsi ole mitään muuta sisältöä kuin mies. Siinä muutama ajatus mikä tuli mieleen.


      • Aloittajalta
        kimpassa_rakkaudesta kirjoitti:

        Voin tarkentaa.
        Ei ollut sarkasmia, kommenttini oli relevantti.

        Oletko itse lukenut, tai sanotaan näin päin, ymmärtänyt, mitä olet tänne kirjoittanut?

        Olet eronnut pitkästä parisuhteesta. Sen jälkeen sinulla on ollut kahden vuoden aikana useita lyhyitä suhteita jotka ovat kaikki karahtaneet kiville. En lukisi sinulle ansioksi sitä, että olet itse päättänyt kaikki suhteet. Sinähän ne olet aloittanutkin :).
        Kaikissa karille menneissä ihmissuhteissasi osallisena on ollut yksi ja sama henkilö, sinä.
        Miehet vaihtuvat, sinä pysyt ja eron syyt löytyvät aina kulloisestakin miehestä.
        Vähemmästäkin alkaa ihmettelemään mikä korviesi välissä on vikana kun toistuvasti valitset itsellesi sopimattoman miehen. Onko kovalevysi täysin tyhjä, etkö opi, etkö tunne itseäsi, miksi sinulla pitää koko ajan olla joku mies, pelkäätkö olla yksin, eikö elämässäsi ole mitään muuta sisältöä kuin mies. Siinä muutama ajatus mikä tuli mieleen.

        Olen varmaan johtanut sinua harhaan, saat minut kuulostamaan siltä, että olisin tässä seurustellut pataljoonallisen miehiä kanssa. Nykyinen mies on siis kolmas tässä reilun kahden vuoden aikana. Eron jälkeen ensimmäinen suhde kesti muutamia kuukausia, toinen aikalailla vuoden. Ja tässä olen nyt ollut muutaman kuukauden, en ole vielä miestä siis jättänyt. Pidän itseäni sarjasuhteilijana sen takia, että en ehdi olla sinkkuna kuin hetken suhteiden välissä ja silti ajattelen niin, että olen ollut oikeasti sinkku koko ajan pitkän suhteen päättymisen jälkeen, koska mitään oikeasti pysyvää ei ole vastaan tullut.

        En tiedä, miten sinä päädyit suhteeseen, mutta en minä miehiä noin vain valitse, eiväthän he mitään koiranpentuja tai muropaketteja ole. Ihan on yhteisellä päätöksellä nuo suhteet aloitettu, eikä päättymisen syy suhteissa ole ollut sama. Minä olen toki ollut se lähtijä, mutta syyt ovat olleet erilaisia.

        Sinun mielestäsi vika on aina minussa, ei miehessä. Siksikö, että minä olen ollut jokaisessa suhteessani (ja näitä on ollut koko noin kymmenen vuoden mittaisessa seurusteluhistoriassani siis 5, joista 4 on päättynyt) se jättäjä? Varmaankin vika olisi silti minussa, vaikka mies olisi se jättäjä? Olisiko neuvoja itseni kehittämiseksi? Jos ei ole, niin ei se mitään, en kuitenkaan tarvitse enempää pohdintoja siitä, onko ”kovalevyni täysin tyhjä” tai että olenko sairas. Kumpaankin voin vastata kieltävästi.


      • kimpassa_rakkaudesta
        Aloittajalta kirjoitti:

        Olen varmaan johtanut sinua harhaan, saat minut kuulostamaan siltä, että olisin tässä seurustellut pataljoonallisen miehiä kanssa. Nykyinen mies on siis kolmas tässä reilun kahden vuoden aikana. Eron jälkeen ensimmäinen suhde kesti muutamia kuukausia, toinen aikalailla vuoden. Ja tässä olen nyt ollut muutaman kuukauden, en ole vielä miestä siis jättänyt. Pidän itseäni sarjasuhteilijana sen takia, että en ehdi olla sinkkuna kuin hetken suhteiden välissä ja silti ajattelen niin, että olen ollut oikeasti sinkku koko ajan pitkän suhteen päättymisen jälkeen, koska mitään oikeasti pysyvää ei ole vastaan tullut.

        En tiedä, miten sinä päädyit suhteeseen, mutta en minä miehiä noin vain valitse, eiväthän he mitään koiranpentuja tai muropaketteja ole. Ihan on yhteisellä päätöksellä nuo suhteet aloitettu, eikä päättymisen syy suhteissa ole ollut sama. Minä olen toki ollut se lähtijä, mutta syyt ovat olleet erilaisia.

        Sinun mielestäsi vika on aina minussa, ei miehessä. Siksikö, että minä olen ollut jokaisessa suhteessani (ja näitä on ollut koko noin kymmenen vuoden mittaisessa seurusteluhistoriassani siis 5, joista 4 on päättynyt) se jättäjä? Varmaankin vika olisi silti minussa, vaikka mies olisi se jättäjä? Olisiko neuvoja itseni kehittämiseksi? Jos ei ole, niin ei se mitään, en kuitenkaan tarvitse enempää pohdintoja siitä, onko ”kovalevyni täysin tyhjä” tai että olenko sairas. Kumpaankin voin vastata kieltävästi.

        Et sinä minua ole johtanut harhaan, mutta itseäsi sinä harhautat koko ajan selityksilläsi.

        Kyllähän se niin menee, että vika on sinussa, koska sinähän niiden kanssa olet seurustelemaan alkanut. Tietenkin seurustelusuhde aloitetaan yhdessä, mutta ne kriteerit joiden perusteella sinä olet kaikki suhteesi aloittanut ovat sinun omia valintojasi ja niissähän sinä olet mennyt metsään. Jos olisit viitsinyt miettiä jo alkuvaiheessa millainen kukin näistä miehistä on, niin olisit säästynyt paljolta.

        Väännetään rautalankaa. Erosit 2 vuotta sitten, sen jälkeen sinulla on ollut jo muutaman kuukauden suhde vuoden suhde nyt tämä viimeinenkin häsellys kaverisi kanssa on kestänyt jo kuukausia. Sehän tarkoittaa sitä, että käytännössä sinä et ole yksittäisen erosi jälkeen ollut yksin kuin muutamia viikkoja. Onhan tuossa jotain outoa, että pitää rynnätä suin päin seurustelemaan heti kun edellisen on dumpannut ovesta ulos.

        Tässä tulee neuvoja itsesi kehittämiseksi.
        Miksi teet noin? Tarvitsetko elättäjää? Pelkäätkö pimeää? Oletko yksinäinen, puuttuuko elämästäsi sisältö? Mikä mättää kun koko ajan on pakko olla joku mies kierroksessa? Tekeekö mieli seksiä etkä uskalla harrastaa irtosellaista? Tikittääkö biologinen kello? Mikä on se syy miksi ryntäät suin päin kimppaan jonkun kanssa. Näitähän olisi lisää, mutta mietipä aluksi noita.


      • Aloittajalta
        kimpassa_rakkaudesta kirjoitti:

        Et sinä minua ole johtanut harhaan, mutta itseäsi sinä harhautat koko ajan selityksilläsi.

        Kyllähän se niin menee, että vika on sinussa, koska sinähän niiden kanssa olet seurustelemaan alkanut. Tietenkin seurustelusuhde aloitetaan yhdessä, mutta ne kriteerit joiden perusteella sinä olet kaikki suhteesi aloittanut ovat sinun omia valintojasi ja niissähän sinä olet mennyt metsään. Jos olisit viitsinyt miettiä jo alkuvaiheessa millainen kukin näistä miehistä on, niin olisit säästynyt paljolta.

        Väännetään rautalankaa. Erosit 2 vuotta sitten, sen jälkeen sinulla on ollut jo muutaman kuukauden suhde vuoden suhde nyt tämä viimeinenkin häsellys kaverisi kanssa on kestänyt jo kuukausia. Sehän tarkoittaa sitä, että käytännössä sinä et ole yksittäisen erosi jälkeen ollut yksin kuin muutamia viikkoja. Onhan tuossa jotain outoa, että pitää rynnätä suin päin seurustelemaan heti kun edellisen on dumpannut ovesta ulos.

        Tässä tulee neuvoja itsesi kehittämiseksi.
        Miksi teet noin? Tarvitsetko elättäjää? Pelkäätkö pimeää? Oletko yksinäinen, puuttuuko elämästäsi sisältö? Mikä mättää kun koko ajan on pakko olla joku mies kierroksessa? Tekeekö mieli seksiä etkä uskalla harrastaa irtosellaista? Tikittääkö biologinen kello? Mikä on se syy miksi ryntäät suin päin kimppaan jonkun kanssa. Näitähän olisi lisää, mutta mietipä aluksi noita.

        Eli miehellä ei juurikaan ole tekemistä suhteen aloituksen tai jatkumisen kanssa. Näkökulmahan se tuokin toki on. Minä en yksin aloita suhdetta, eli voisin asiaa pohtia myös siltä kannalta, miksi miehet valitsevat rinnalleen kaltaiseni suhteeseen ilmeisen kykenemättömän naisen. Mikähän sairaus heitä vaivaa? Seksivietti tietysti, mutta on ollut hyvin ilmeistä, että he ovat tahtoneet muutakin.

        Pidätkö siis erityisen arvokkaana ja ihailtavana ihmisen yksinoloa? Miksi olla yksin, jos viihtyy paremmin seurassa? Työ, harrastukset, matkustelu ja ystävät antavat sisältöä elämään, mutta lienee sille jokin syy, miksi ihminen ylipäänsä tahtoo löytää parisuhteen. Biologinen kello ei minun kohdallani ole syy, en voi saada lapsia. Saatan toki kanavoida säälittävää hoivaviettiäni miehiin, joita en kuitenkaan halua hoivata. Eläimillä on luontainen halu löytää rinnalleen kumppani, vaikkei se pystyisikään lisääntymään, sillä lajien säilyminen perustuu yhteisöllisyyteen, eli varmaan parisuhteeseen pyrkimiseni selittyy osaltaan biologialla.


      • kimpassa_rakkaudesta
        Aloittajalta kirjoitti:

        Eli miehellä ei juurikaan ole tekemistä suhteen aloituksen tai jatkumisen kanssa. Näkökulmahan se tuokin toki on. Minä en yksin aloita suhdetta, eli voisin asiaa pohtia myös siltä kannalta, miksi miehet valitsevat rinnalleen kaltaiseni suhteeseen ilmeisen kykenemättömän naisen. Mikähän sairaus heitä vaivaa? Seksivietti tietysti, mutta on ollut hyvin ilmeistä, että he ovat tahtoneet muutakin.

        Pidätkö siis erityisen arvokkaana ja ihailtavana ihmisen yksinoloa? Miksi olla yksin, jos viihtyy paremmin seurassa? Työ, harrastukset, matkustelu ja ystävät antavat sisältöä elämään, mutta lienee sille jokin syy, miksi ihminen ylipäänsä tahtoo löytää parisuhteen. Biologinen kello ei minun kohdallani ole syy, en voi saada lapsia. Saatan toki kanavoida säälittävää hoivaviettiäni miehiin, joita en kuitenkaan halua hoivata. Eläimillä on luontainen halu löytää rinnalleen kumppani, vaikkei se pystyisikään lisääntymään, sillä lajien säilyminen perustuu yhteisöllisyyteen, eli varmaan parisuhteeseen pyrkimiseni selittyy osaltaan biologialla.

        heh, jopa oli taas järkevä kommentti.
        Olet itse lopettanut jokaisen suhteesi, joten siitä voi päätellä, että miehet olisivat olleet sinun yhä, joten eihän niillä ole ollut valittamista, paitsi kun sinä halusit erota. Miesvalintasi kertoo pelkästään sinusta, 5 kertaa olet valinnut ja joka kerran väärän kaverin. Ehkä tämä on sinulla verissä, otat aina jonkun reppanan. Nykyisestäkin tiesit jo ennakkoon, että hän ei ole sinulle mieleinen, mutta niinpä vain piti ryhtyä suhteeseen. Sitä saa mitä tilaa, lauloi Silmun Simo.

        En minä pidä yksinelämistä sen arvokkaampana kuin parisuhdettakaan.
        Mutta jos et osaa elää parisuhteessa kenenkään kanssa, kannattaisi jossain vaiheessa pysähtyä miettimään miksi pitää hakata kerrasta toiseen päätä seinään. Tai siis niin viisas tekisi ja sen jälkeen harkitsisi moneen kertaan ennen kuin lähtee seuraavan tyypin kelkkaan.

        Aika huonosti olet lukenut biologiasi. Kannattaa katsoa vaikka Avaraa Luontoa sunnuntaiaamuisin tai lukea enemmän kirjoja. Kyllähän se eläinmaailmassa menee lähes 90% niin päin, että vastakkaiset sukupuolet kohtaavat yleensä silloin kun naaraalla on kiima-aika.
        Ilmeisesti sinullakin on siis kiima-aika :) aina kun dumppaat edellisen miehen pihalle.

        Ns. märehtijät elävät osittain sekalaumoissa, mutta ei siitä syystä, että rinnalla olisi kumppani, vaan sen takia, jos ne olisivat yksin, petoeläimet söisivät ne helpommin. Ne elävät yhdessä pelon takia. Petoeläimet taas, leijonauroksella on monta naarasta, sudet elävät alfa-naaraiden johtamissa laumoissa, monet kissapedot yksin tai useamman naaraan laumassa. Eikä ne ole siinä läheisyyden takia, vaan sen takia kun saavat paremmin ruokaa porukalla. Linnut elävät parvissa sen takia, että saalistajan on hankalampi napata yksittäinen lintu isosta porukasta.


      • Aloittajalta
        kimpassa_rakkaudesta kirjoitti:

        heh, jopa oli taas järkevä kommentti.
        Olet itse lopettanut jokaisen suhteesi, joten siitä voi päätellä, että miehet olisivat olleet sinun yhä, joten eihän niillä ole ollut valittamista, paitsi kun sinä halusit erota. Miesvalintasi kertoo pelkästään sinusta, 5 kertaa olet valinnut ja joka kerran väärän kaverin. Ehkä tämä on sinulla verissä, otat aina jonkun reppanan. Nykyisestäkin tiesit jo ennakkoon, että hän ei ole sinulle mieleinen, mutta niinpä vain piti ryhtyä suhteeseen. Sitä saa mitä tilaa, lauloi Silmun Simo.

        En minä pidä yksinelämistä sen arvokkaampana kuin parisuhdettakaan.
        Mutta jos et osaa elää parisuhteessa kenenkään kanssa, kannattaisi jossain vaiheessa pysähtyä miettimään miksi pitää hakata kerrasta toiseen päätä seinään. Tai siis niin viisas tekisi ja sen jälkeen harkitsisi moneen kertaan ennen kuin lähtee seuraavan tyypin kelkkaan.

        Aika huonosti olet lukenut biologiasi. Kannattaa katsoa vaikka Avaraa Luontoa sunnuntaiaamuisin tai lukea enemmän kirjoja. Kyllähän se eläinmaailmassa menee lähes 90% niin päin, että vastakkaiset sukupuolet kohtaavat yleensä silloin kun naaraalla on kiima-aika.
        Ilmeisesti sinullakin on siis kiima-aika :) aina kun dumppaat edellisen miehen pihalle.

        Ns. märehtijät elävät osittain sekalaumoissa, mutta ei siitä syystä, että rinnalla olisi kumppani, vaan sen takia, jos ne olisivat yksin, petoeläimet söisivät ne helpommin. Ne elävät yhdessä pelon takia. Petoeläimet taas, leijonauroksella on monta naarasta, sudet elävät alfa-naaraiden johtamissa laumoissa, monet kissapedot yksin tai useamman naaraan laumassa. Eikä ne ole siinä läheisyyden takia, vaan sen takia kun saavat paremmin ruokaa porukalla. Linnut elävät parvissa sen takia, että saalistajan on hankalampi napata yksittäinen lintu isosta porukasta.

        Enpä väittänytkään, että kaikki eläimet olisivat yksiavioisia, vaikka jotkut toki ovatkin. Tietääkseni ihmisen biologia ei sanele yksiavioisuutta ihmisellekään vaan yhdessä pysytään juuri sen selviämisen takia, vaikka haasteet nykymaailmassa ovat erilaiset kuin ennen.

        Mistäs päättelit, että otan aina jonkun reppanan? Se, että alitajuisesti yrittäisin kanavoida olematonta hoivaviettiäni miehiin kertoo vain minusta, ei miehistä. Ihan syystä en tässä ala kertoa miehistä sen tarkemmin, mutta reppanoita he eivät kaikki ole olleet. Tämä nykyinen on heistä takertuvin, mikä on varmasti omaa syytäni. En ole tunteellinen ihminen ja jotkut tuttavistani ovat sanoneet, että seurani saa heidät epävarmoiksi itsestään, mikä toki voi suhteessa johtaa takertumiseen ja epävarmuuteen.

        Sinusta ei juurikaan ole ollut apua tässä, vaikka pitkästi kommentoitkin. Olen edelleen tässä samassa suhteessa, jossa tunnen oloni hyväksi vain silloin, kun mies kunnioittaa omaa tilaani. Hän ei näytä voivan hyvin enää juuri koskaan, mutta pysyy silti tässä mukana. Hän on mukautunut niin paljon kuin suinkin voi, eikä vaikuta onnelliselta, mutta olen pysynyt hänen luonaan. Olen tyytyväinen, mutta selvästi tämä ei voi jatkua näin.


      • Anonyymi
        kimpassa_rakkaudesta kirjoitti:

        Et sinä minua ole johtanut harhaan, mutta itseäsi sinä harhautat koko ajan selityksilläsi.

        Kyllähän se niin menee, että vika on sinussa, koska sinähän niiden kanssa olet seurustelemaan alkanut. Tietenkin seurustelusuhde aloitetaan yhdessä, mutta ne kriteerit joiden perusteella sinä olet kaikki suhteesi aloittanut ovat sinun omia valintojasi ja niissähän sinä olet mennyt metsään. Jos olisit viitsinyt miettiä jo alkuvaiheessa millainen kukin näistä miehistä on, niin olisit säästynyt paljolta.

        Väännetään rautalankaa. Erosit 2 vuotta sitten, sen jälkeen sinulla on ollut jo muutaman kuukauden suhde vuoden suhde nyt tämä viimeinenkin häsellys kaverisi kanssa on kestänyt jo kuukausia. Sehän tarkoittaa sitä, että käytännössä sinä et ole yksittäisen erosi jälkeen ollut yksin kuin muutamia viikkoja. Onhan tuossa jotain outoa, että pitää rynnätä suin päin seurustelemaan heti kun edellisen on dumpannut ovesta ulos.

        Tässä tulee neuvoja itsesi kehittämiseksi.
        Miksi teet noin? Tarvitsetko elättäjää? Pelkäätkö pimeää? Oletko yksinäinen, puuttuuko elämästäsi sisältö? Mikä mättää kun koko ajan on pakko olla joku mies kierroksessa? Tekeekö mieli seksiä etkä uskalla harrastaa irtosellaista? Tikittääkö biologinen kello? Mikä on se syy miksi ryntäät suin päin kimppaan jonkun kanssa. Näitähän olisi lisää, mutta mietipä aluksi noita.

        Niin totta. Monta suhdesekoilua ja aina vika muissa?


    • raisamari

      Jätin keväällä miehen, jolle aloin olla koko maailma. Mustasukkainen, takertuva, alkoi suuttua pikku asioista. Seksin jälkeenkin olisi pitänyt vielä olla hänen toivomallaan tavalla.

      Laitoin katki, elämän yksi hyvä päätös.

      Sinkkuna muutama vuosi , voisin kyllä seutustella, mutta miehissä alkaa olla niin paljon kevyttä suhdetta hakevia tai sitten tuollaisia psykoja. Ainakin ikäluokissa 40-50v.

      • HienoSuhde

        Kiinnostaisi se, millainen pitäisi olla, että pysyisi kevyen suhteen ja vakavan oikean suhteen välissä.

        Ollaan yhdessä, mutta sinä saat tehdä mitä huvittaa? Seurustellaan, mutta sinulla on vapaus tutustua muihinkin, vai mitä?


    • sivistyneestilopettaa

      olen itse lopettamassa Tuttavuutta, joka ei vielä edes alkua pidemmällä, siis käytännössä ei edes suhdetta. Ja jo parin pelkästään tapaamiskerran ( ei sexiä ) jälkeen pukkaa romaanin mittaisia viestejä, kuinka Ihana olen....., - kun ei vielä edes tunneta ! Vaikuttaa siltä, että vastakkainen puoli on enemmänkin takertunut, kuin olisin viimeinen nainen maailmassa ", nyt jo henkisesti väsyn jatkuviin tekstareihin, siis enempikin ollut pelkkiä tekstareita, kuin tapaamisia. En voi antaa toiveita, kun jo tiedän, etten tule rakastumaan häneen, enkä haluaisi Loukata tätä henkilöä, en tiedä miten voisin, Sivistyneesti lopettaa !!?? Parempi kai, kun ei kommentoi mitään ainoaankaan viestiin, jos vastaa, - toinen osapuoli saa vain lisää "toiveita", voi hiton, hitto.

      • Anna_mennä

        Nyt vain rohkeasti soittamaan miehelle. Parempi kun sanot asiat suoraan puhelimessa. Ole jämäkkä kun sen sanot. Hän ei välttämättä sitä hyväksy, mutta älä anna periksi. Älä vastaa keskustelun jälkeen puhelimeen. Joskus on vaan pakko olla inhottava.


      • ohikiitäjä

        Rehellinen lopetus on sivistynyt lopetus, vaikka toinen siitä voi loukkaantuakin. Ethän sinä voi elää sillä tavalla, että alat itsesi unohtaen miellyttämään jotakin toista ihmistä.


    • minäenkestäissua

      Olet tyytyväinen vaikka uusi parisuhteesi on peffasta jo muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen, ja vaikka näet ettei mieskään voi hyvin. Läheisriippuvuuden lisäksi olet ruikuttaja.

    • kannattierota

      Tältä palstalta harvoin löytyy aloitettujen tarinoiden loppuja. Tässäpä nyt yksi sellainen: Olen tämän viestiketjun aloittaja ja päädyin jättämään aloituksessani mainitsemani miehen. Siitä seurasi pitkään kestänyt vainoaminen, soittelu, viestittely ja pihapiirissäni pyöriminen. Jouduin lopulta muuttamaan entisestä asunnostani muualle ja estin miehen kaikista kontakteistani,

      Suosittelen lämpimästi eroamaan, jos ahdistus hiipii parisuhteeseen, vaikka kuinka toivoisit, että lopultakin olisit löytänyt jotain pysyvää.

      • Anonyymi

        Toivon, et seuraavan kumppanin kanssa puhut enemmän asioista. Takertuvan tunneside on ollut vääränlainen, yksin syy ei ole ollut vain hänestä johtuva. Olet ehkä antanut ymmärtää aluksi enemmän kuin olet ollut valmis antamaan yhdessäololle ym? Hänen oli vaikeampi päästää irti siinä vaiheessa, kun sinä päätit erota tai aloit tylymmäksi hänelle?

        Ehkä tämä kertoo samalla sen, miksi on paljon sinkkutalouksia olemassa. Uskaltaako toiseen sitoutua kuinka, jos luottamuksen rakentaminen jo tuntuu haastavalta? Itsekkyys, huomionhaku ja mustavalkoinen ajattelutapa asioissa harvemmin johtaa mihinkään pitempiaikaiseen? Puhumallahan asiat parhaiten selkenisivät ja löytyisi paremmin yhteiset pelisäännöt, joilla edetä tai erota? Reilupeli, jossa huomioidaan molemmat tasavertaisina.

        Ehkä toisella on tunteita enemmän pelissä ja mielessä huomannut, ettei saa vastinetta ja tulee epäluuloiseksi ja epävarmemmaksi suhteenne suhteen ja käytös siksi tuntuu takertuvalta? Puhuminen tietenkin auttaisi jos sitä harrastettaisiin enemmän, mut ehkä toinen haluaakin suhteelta vain ns. rusinat pullasta ja vapautta ja omaa aikaa enemmän, kuin yhdessäoloa? Huomannut, et juhlissa noteerataan arvokkaammin parina oleva, kuin jos olisi sinkkuna?

        Ei ollut tarkoitus näin pitkää viestiä kirjoittaa, kun ei ollut aivan tuorekaan tapaus :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivon, et seuraavan kumppanin kanssa puhut enemmän asioista. Takertuvan tunneside on ollut vääränlainen, yksin syy ei ole ollut vain hänestä johtuva. Olet ehkä antanut ymmärtää aluksi enemmän kuin olet ollut valmis antamaan yhdessäololle ym? Hänen oli vaikeampi päästää irti siinä vaiheessa, kun sinä päätit erota tai aloit tylymmäksi hänelle?

        Ehkä tämä kertoo samalla sen, miksi on paljon sinkkutalouksia olemassa. Uskaltaako toiseen sitoutua kuinka, jos luottamuksen rakentaminen jo tuntuu haastavalta? Itsekkyys, huomionhaku ja mustavalkoinen ajattelutapa asioissa harvemmin johtaa mihinkään pitempiaikaiseen? Puhumallahan asiat parhaiten selkenisivät ja löytyisi paremmin yhteiset pelisäännöt, joilla edetä tai erota? Reilupeli, jossa huomioidaan molemmat tasavertaisina.

        Ehkä toisella on tunteita enemmän pelissä ja mielessä huomannut, ettei saa vastinetta ja tulee epäluuloiseksi ja epävarmemmaksi suhteenne suhteen ja käytös siksi tuntuu takertuvalta? Puhuminen tietenkin auttaisi jos sitä harrastettaisiin enemmän, mut ehkä toinen haluaakin suhteelta vain ns. rusinat pullasta ja vapautta ja omaa aikaa enemmän, kuin yhdessäoloa? Huomannut, et juhlissa noteerataan arvokkaammin parina oleva, kuin jos olisi sinkkuna?

        Ei ollut tarkoitus näin pitkää viestiä kirjoittaa, kun ei ollut aivan tuorekaan tapaus :)

        Jos toinen on joutunut stalkkaamisen jälkeen jopa muuttamaan, niin aika vaikea omasta mielestä ryhtyä syyttelemään tätä joka on joutunut toisen vainoamaksi... vaikka kuinka olisi toinen ymmärtänyt väärin tai jotain, niin kyllä suhteesta täytyy pystyä päästämään irti kun se loppuu.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat

      Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi
      Maailman menoa
      179
      1498
    2. Mietin sinua nainen

      Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten
      Ikävä
      55
      1032
    3. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      40
      782
    4. Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta

      Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa
      Lapua
      63
      771
    5. Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin

      Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi
      Ikävä
      51
      707
    6. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      111
      700
    7. Ne alkaa aina yhdeltä

      jos mies et ole sattunut huomaamaan!
      Ikävä
      81
      669
    8. Haluan sinua mies

      Saat minut kuumaksi.
      Ikävä
      37
      666
    9. Voitaisiinko harjoitella rakas

      Näiden tekoa? 👶👶👶👶👶👶
      Ikävä
      71
      634
    10. Täällä iImenee vihamielisyys kristinuskoa kohtaan

      Ei taida sielunvaellus-/jälleensyntymisväellä olla omasta asiastaan mielekästä sanottavaa, kun pitää kiivaasti hyökätä e
      Hindulaisuus
      304
      609
    Aihe