Se huonompi tytär

Sinä olet ainakin oppinut seisomaan omilla jaloillasi ja siskosi on pintaliitäjä. Kun ne kovat elämänmyrskyt tulevat niin siskosi hauras ihailtu ohut lasipinta voi murtua, mutta sinä kestät. Ei tietenkään ole hyvä asetelma perheessä jos lapsia kohdellaan eriarvoisella tavalla. Kaikesta huolimatta olet yhtä arvokas ihminen ja teitä on sisaruksina kohdeltu väärin ja ei ole kummankaan etu ettei teillä ole sisaryhteyttä. Sinua on laiminlyöty mutta toista on pilattu turhalla hemmottelulla. Ei kannata olla kateellinen tästä kasvatusvirheestä koituneesta virheestä. Ennen pitkää puntit ovat teillä tasan. Rakenna oma vahva elämä. Sinä pystyt siihen.

Kiitos sanoista! Olet oikeassa siinä, että siskoni ei ole tottunut oikein koskaan pärjäämään yksin, vaan käyttää jatkuvasti muita ihmisiä helpottamaan elämäänsä. Hän on aina apua vailla ja tekee numeron jokaisesta hyttysen pistostakin.

Minäkin häntä välillä auttelen, mutta eipä tule oikein koskaan apua itselle takaisin. Mielenkiintoista, miten muutamien kilometrien välimatka on hänelle liikaa silloin, jos pyydän häneltä jotain, mutta kun pitäisi hänen asioitaan toimittaa, niin on ihan normaalia häneltä olettaa, että se toinen käyttää siihen vaikka koko päivän ja vielä omia rahojaan päälle. Monesti kun pyydän lainaamiani rahoja takaisin, ei vaivaudu edes vastaamaan mitenkään.

Nämä monet väärinkäytökset ovatkin sellaisia, mitä muut eivät voi nähdä. Ne tapahtuu vähän kuin pinnan alla salassa muilta ja niitä on vaikea todistaa. Ulkopuolisille vedetään kulissia, luodaan esim.kuvaa täydellisestä perhe-elämästä ja mahtavasta äitiydestä, mutta kotona ovien takana rähjätään lapsille joka asiasta ym.

Siskoni on myös niin huomionkipeä, että edes minun omissa juhlissani nyt aikuisenakaan, en saa olla se juhlittava henkilö. Sielläkin hänen täytyy saada kerätä ihailua elämälleen ja persoonalleen, hänen täytyy saada olla se, jota kuunnellaan ja katsotaan.

En edes tiedä, miksi kirjoitan tätä. Jokin paha olo vaan taas laukesi tietyistä tapahtumista ja tunnen suuttumusta ja epätoivoa. Ihmettelen, että miten kauan tätä jatkuu. Tuota, ettei suurin osa tunnu näkevän ollenkaan tuon kulissin lävitse vaan menee näytelmään mukaan.

Tottakai tuollainen välistä harmittaa ja on inhimillistä kokea mielipahaa vaikka järjellä asian ymmärtääkin. Lieviä narsistin piirteitä siskossasi on, ja on saanut jopa vanhempasi manipuloiduksi itsensä puoleen. On taitava manipuloija ja näyttelijä omaksi edukseen ja osaa vetäistä aina oikeasta narusta.
Tuollainen ihminen jää lopulla yksin tai hänen ihmissuhteensa eivät ole aitoja. Jos avioliitossa on tuo asetelma niin molemmat osapuolet voivat pahoin, myös lapsiin ei tule normaalia suhdetta. Ole kuitenkin tyytyväinen että olet hoksannut asian ja päätä että et enää lähde siskosi pelinappulaksi.
Sinä voit asialle jotain tehdä. Siskosi on vielä pitkän matkan päässä ymmärtämään omaa luonteensa heikkoutta. Et voi häntä muuttaa. Ja sinulla on oikeus omaan elämään ja terveisiin ihmissuhteisiin jossa sinullakin on tasavertainen ihmisarvo. Kannattaa olla tarkkana sillä kun on oppinut toisen rinnalla väistymään ja luopumaan niin helposti sortuu samaan ystävyyssuhteissa ja narsismiin taipuvaiset imevät magneetin tavoin sopivia uhreja. Juttelu terapeutin kanssa kannattaa jos ei pääse muuten eteenpäin.

Hei! En mielestäni ole marttyyri. On vaan niin vaikeaa katsella tuota kahta eri todellisuutta, muiden ihmisten pompottamista ym. Eniten mietin hänen lapsia. Miten se vaikuttaa heihin, kun äiti menettää hermonsa jatkuvasti, huutaa ja sättii. Vieraille taas esitetään ihanneperhettä hymynaamoineen. Tuo huomionhakuisuus on piirre, mikä todella raivostuttaa. Aina hänen pitää saada vetää pidempi korsi, saada enemmän kehuja, olla valovoimaisempi jne.