Ketään muita

Kyllähän kiinnostusta on!

elmere.- kirjoitti:

Kyllähän kiinnostusta on!

Juu kyllähän muakin kiinnostaisi kovasti, mutta ei uskalla yrittää. Vaikka äiti on hyvännäköinen näyttää ettei sitä seksi kiinnosta, ei ainakaan minun kanssa.

Kesti lähes 20 vuotta kerätä rohkeutta ennenkuin tunnustin haluavani rakastella. Kaikki kevyet keinot olin yrittänyt, kuten kehut, hartiahieronnat ja pienet lahjat. Eipä auttanut. Kesänä 98 sitten keräsin rohkeutta koko päivän, sitten aloitin keittiössä puhumisen ja muistan ensimmäiset sanani. "niinku, äiti" ja samantien alkoi hävettää ja sanat juuttui kurkkuun. Hän tajusi heti että nyt ei ollut ihan mitään tavallista asiaa mielenpäällä ja aloitti tietenkin sen, "kerro nyt vaan. Sano vaan, voit sinä sanoa ihan mitä vaan."

Niinpä. Voi muka sanoa ihan mitä vaan. Arvatkaa sanoinko? Kyllä kiertelin ja perustelin ja melkein änkytin kun jännitti niin että meinasi taju lähteä, että kuinka ymmärrän ettei ole ihan tavallista ehdotella äidille seksiä. Hän naurahti ja ensiksi ei edes uskonut, mutta kun olin niin vaikeana, niin tajusi että olen tosissani ja lähes järkyttyi ja kielsi. Jutustelu päättyi siihen, mutta sitten äiti ei oikein tiennyt mitä sanoa siihen että minä haluan häntä. Aina kun hän puhui, hävetti kuulla kun hän vähän väliä toisti, "tulet minun sisään". Hulluksi ei sentään sanonut tai ajanut pihalle vaikka sitä olin pelännyt.

Juttelimme siitä kuitenkin käytännössä koko loppuillan ennenkuin lähdin kotiin. Hävetti ja olin varma että nyt oli välit pilattu. Muuta en osannut sen jälkeen miettiä kuin sitä jännitystä ja sitä kuinka en ollut osannut aloittaa ja sanoa sitä mitä olin koko 20 vuoden ajan ajatellut sanoa. Ajattelin että se oli nyt sitten siinä ja haukuin itseäni ja yritin miettiä mitä minä voisin sanoa seuraavaksi että edes jotain saisin korjattua. Hitto että minua hävetti mennä kylään sen jälkeen. Oli kyllä hiljaista poikaa ja äitiä sen jälkeen kun viikolla näimme.

Viikko sen jälkeen äiti yhtäkkiä sitten sanoi itse ja tunnistin sen äänestä että nyt äitiäkin jännittää, kun hän lopulta kysyi että halusinko oikeasti kokeilla päästää hänen sisään, ja sitten kun tunnustin että kyllä, mutta että ei se nyt niin tärkeää ja niin edelleen, niin jatkoi sillä linjalla että olenko ajatellut sen ihan loppuun asti ja että ei se olisi ihan normaalia meiltä. Olin samaa mieltä kun en uskaltanut väittää enää vastaan, mutta lopulta hän sanoi että jos vielä haluaisin sinne mennä niin voisi sitä varovasti kokeilla, ottaa vaikka vaatteet pois ja miettiä sitten mitä voisimme tehdä.

Ei ollut kyllä yhtään sitä mitä olin vuosikausia kuvitellut. Ei meinannut seistä sitten millään. Sydän hakkasi niin että meinasi taju lähteä. Alaston vartalo oli juuri sellaista mitä olin ajatellut, mutta asentoon asettautuminen oli kömpelöä, puhumattakaan siitä että pökin yhdessä asennossa kun en uskaltanut mitään ehdottaa. Ja sitten kun sain seisomaan ja vähän liikuttiin niin meinasi samantien nalli pamahtaa. Ei ollut mikään paras kerta, mutta kiihottavin vaikka aktin jälkeen oli semmoinen häpeä ettei koskaan ole ollut. Kotona oli niin voittaja olo vaikka melkein häntä koipien välissä olin lähtenyt kotiin. Vaikka tuon teimme ja antoi päästää sisään asti, niin kuitenkin seuraavalla kerralla oli myös häpeä mennä käymään äidin luona kun en yhtään tiennyt mitä hän ajatteli siitä. Välillä sitten teimme sen taas. Meni muutama kuukausi ennenkuin alkoi homma pelaamaan ja kyllä me jo muutaman vuoden päästä nauroimme ensimmäiselle kerralle.