Ei ole vaikeaa huomata, että nykyihminen haluaa hallita elämäänsä ja jopa kuolemaansa. Jostain näkökulmasta katsoen oman elämän hallitseminen on tietenkin oikein. On tarpeellista, että huolehdimme itsellemme ja perheellemme vaatteet, kodin ja ruokaa, maksamme laskut, pidämme lupauksemme ja elämme kunnon kansalaisen elämää. Elämämme on tällöin hallinnassa.
Elämän hallitsemisessa voi mennä myös harhaan. Silloin ihminen koettaa hallita elämäänsä Jumalan antamien rajojen yli. Mitkä ne rajat ovat?
Ihmiselle annetut tehtävät
Luomisessa ihmiselle annettiin tehtäviä. Ensinnäkin ihmiselle sanottiin, että hänen tulee lisääntyä, täyttää maa ja ottaa se valtaan. Toiseksi hänen tulee vallita luomakuntaa. Vallitsemisella ei Raamatussa tarkoiteta mielivaltaista hyödyntämistä vaan hallitsemista Jumalan kuvana eli oikeudenmukaisesti ja suojellen. Kolmanneksi annettiin tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 1:28, 2:15).
Ihmisen tehtävät näyttävät hyvin elämänmyönteisiltä. Ensinnäkin ihminen on Jumalan kumppani uuden elämän synnyttämisessä ja toiseksi hänelle uskotaan tehtävä hoitaa ja varjella olemassa olevaa elämää.
Jumala määrittää hyvän
Luomiskertomus auttaa meitä näkemään ihmisen ja Jumalan toiminnan rajat. Kun pohdimme esimerkiksi käsitystä avustetusta kuolemasta (eutanasiasta) tai lapsettomuushoidoista, voimme kysyä, ovatko ne ihmiselle annetun tehtävän mukaisia. Auttavatko ne ihmiskuntaa lisääntymään tai vallitseeko tai varjeleeko ihminen silloin luomakuntaa?
Kysymykset eivät ole helppoja, ja joskus ihminen koettaa selviytyä niistä vetoamalla Jumalan kaikkivaltiuteen. Näin ajatellen ihminen voisi esimerkiksi aktiivisesti avustaa toista ihmistä kuolemaan luottaen siihen, että kaikkivaltiaana Jumala viime kädessä päättää, antaako hän yrityksen onnistua vai ei.
On varmasti niin, että tekemisemme eivät onnistu, ellei Jumala niin salli, ja toisaalta tekemisemme onnistuvat vain, jos Jumala sallii. Mutta kysymys ei ole siitä, mitä Jumala voi tai mitä hän sallii, vaan siitä, millaiseen tehtävään ihminen on asetettu.
Miikan kirjan (6:8) mukaan ihmiselle on ilmoitettu, mikä hänelle on hyvää ja että hänen tulee vaeltaa Jumalaa kuunnellen (myös 5. Moos. 10:12). Jumala siis ilmoittaa hyvän ja haluaa ihmisen seuraavan sitä. Ihmisen tehtävä rajautuu tähän; hyvän määrittäminen ei ole hänen tehtävänsä. Jo syntiinlankeemuskertomuksessa kuitenkin kuvataan, että ihmisen perussynti on halu olla Jumala. Ihminen haluaisi itse määrittää elämisensä rajat.
Usko ja etiikka kuuluvat yhteen
Useat aikamme keskeisistä kysymyksistä palautuvat käsitykseen ihmisen ja Jumalan tehtävistä. Julkisessa keskustelussa usko muuttuu usein etiikaksi, jossa ihminen määrittelee tekemisensä rajat. Toisten mielestä rajat löytyvät ihmisoikeusjulistuksesta, toisten mielestä kaikki lääketieteen mahdollistama on ihmisen käytettävissä. Ihmisestä tulee oman etiikkansa määrittäjä.
Raamatun mukainen ihmiskuva sotii tällaista käsitystä vastaan. Ensimmäinen uskonkappale tunnustaa selvästi, että Jumala on kaiken luoja, kaiken hyvän ja kaiken elämän antaja. Ihmisen tehtävä on Jumalan tehtävälle alisteinen: ihminen on luomistyössä kumppani, ei hallitsija. Jos tämä perusasetelma horjuu, mikään eettinen kysymys ei asetu oikeaan uomaansa. Jos taas Luoja saa säilyä Luojana ja ihminen Luojan työtoverina, moni eettinen ongelma ratkeaa, kun ihminen kysyy itseltään: miten toimisin niin, että olisin Jumalan apuna, elämän ja hyvän puolella.
Ehkä me elämme kristinuskon historiassa vaihetta, jossa koetellaan erityisesti suhdettamme ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Ihmisen on vaikea antaa Jumalalle Jumalan paikka. Ihminen yhä selvemmin haluaa hallita elämäänsä ja kuolemaansa Jumalan tavoin.
Usko kuitenkin avaa ensimmäisessä uskonkappaleessa suunnattoman turvan: oma, läheisteni ja kaikkien ihmisten elämä ja kuolema eivät ole minun eikä kenenkään ihmisen käsissä. Ne ovat ikiaikaisen, kaikkivaltiaan, viisaan ja erehtymättömän Luojan käsissä. Sen suurempaa turvaa ei voi olla.
Elämän hallitsemisessa voi mennä myös harhaan. Silloin ihminen koettaa hallita elämäänsä Jumalan antamien rajojen yli. Mitkä ne rajat ovat?
Ihmiselle annetut tehtävät
Luomisessa ihmiselle annettiin tehtäviä. Ensinnäkin ihmiselle sanottiin, että hänen tulee lisääntyä, täyttää maa ja ottaa se valtaan. Toiseksi hänen tulee vallita luomakuntaa. Vallitsemisella ei Raamatussa tarkoiteta mielivaltaista hyödyntämistä vaan hallitsemista Jumalan kuvana eli oikeudenmukaisesti ja suojellen. Kolmanneksi annettiin tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 1:28, 2:15).
Ihmisen tehtävät näyttävät hyvin elämänmyönteisiltä. Ensinnäkin ihminen on Jumalan kumppani uuden elämän synnyttämisessä ja toiseksi hänelle uskotaan tehtävä hoitaa ja varjella olemassa olevaa elämää.
Jumala määrittää hyvän
Luomiskertomus auttaa meitä näkemään ihmisen ja Jumalan toiminnan rajat. Kun pohdimme esimerkiksi käsitystä avustetusta kuolemasta (eutanasiasta) tai lapsettomuushoidoista, voimme kysyä, ovatko ne ihmiselle annetun tehtävän mukaisia. Auttavatko ne ihmiskuntaa lisääntymään tai vallitseeko tai varjeleeko ihminen silloin luomakuntaa?
Kysymykset eivät ole helppoja, ja joskus ihminen koettaa selviytyä niistä vetoamalla Jumalan kaikkivaltiuteen. Näin ajatellen ihminen voisi esimerkiksi aktiivisesti avustaa toista ihmistä kuolemaan luottaen siihen, että kaikkivaltiaana Jumala viime kädessä päättää, antaako hän yrityksen onnistua vai ei.
On varmasti niin, että tekemisemme eivät onnistu, ellei Jumala niin salli, ja toisaalta tekemisemme onnistuvat vain, jos Jumala sallii. Mutta kysymys ei ole siitä, mitä Jumala voi tai mitä hän sallii, vaan siitä, millaiseen tehtävään ihminen on asetettu.
Miikan kirjan (6:8) mukaan ihmiselle on ilmoitettu, mikä hänelle on hyvää ja että hänen tulee vaeltaa Jumalaa kuunnellen (myös 5. Moos. 10:12). Jumala siis ilmoittaa hyvän ja haluaa ihmisen seuraavan sitä. Ihmisen tehtävä rajautuu tähän; hyvän määrittäminen ei ole hänen tehtävänsä. Jo syntiinlankeemuskertomuksessa kuitenkin kuvataan, että ihmisen perussynti on halu olla Jumala. Ihminen haluaisi itse määrittää elämisensä rajat.
Usko ja etiikka kuuluvat yhteen
Useat aikamme keskeisistä kysymyksistä palautuvat käsitykseen ihmisen ja Jumalan tehtävistä. Julkisessa keskustelussa usko muuttuu usein etiikaksi, jossa ihminen määrittelee tekemisensä rajat. Toisten mielestä rajat löytyvät ihmisoikeusjulistuksesta, toisten mielestä kaikki lääketieteen mahdollistama on ihmisen käytettävissä. Ihmisestä tulee oman etiikkansa määrittäjä.
Raamatun mukainen ihmiskuva sotii tällaista käsitystä vastaan. Ensimmäinen uskonkappale tunnustaa selvästi, että Jumala on kaiken luoja, kaiken hyvän ja kaiken elämän antaja. Ihmisen tehtävä on Jumalan tehtävälle alisteinen: ihminen on luomistyössä kumppani, ei hallitsija. Jos tämä perusasetelma horjuu, mikään eettinen kysymys ei asetu oikeaan uomaansa. Jos taas Luoja saa säilyä Luojana ja ihminen Luojan työtoverina, moni eettinen ongelma ratkeaa, kun ihminen kysyy itseltään: miten toimisin niin, että olisin Jumalan apuna, elämän ja hyvän puolella.
Ehkä me elämme kristinuskon historiassa vaihetta, jossa koetellaan erityisesti suhdettamme ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Ihmisen on vaikea antaa Jumalalle Jumalan paikka. Ihminen yhä selvemmin haluaa hallita elämäänsä ja kuolemaansa Jumalan tavoin.
Usko kuitenkin avaa ensimmäisessä uskonkappaleessa suunnattoman turvan: oma, läheisteni ja kaikkien ihmisten elämä ja kuolema eivät ole minun eikä kenenkään ihmisen käsissä. Ne ovat ikiaikaisen, kaikkivaltiaan, viisaan ja erehtymättömän Luojan käsissä. Sen suurempaa turvaa ei voi olla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siulla on kuvvavat nimimerkit..milloin Hienolankahjo ja Kempeleenhörhöö....yritä nyt päättää mitä sie oot.
Ei osoita hyvää meistä vanhoillislestadiolaisista, jos laitamme tänne Päivämiehen blogikirjoituksia toista ihmistä herjaavin nimimerkein. Toivon asiallista suhtautumista, vaikka ei aina vastakaikua saisikaan.
Pahan hengen kosketus ja jumalattomuus ilmenevät vanhoillislestadiolaisissa monin eri tavoin.
´Kaikki siteeraukset Vanhasta Testamentista.
Vaikutat Jehovan Todistajalta, joka ei ymmärrä, että Jeesuksella on nyt kaikki valta.
Ei Jumalalla, eikä ”nykyihmisellä”.
Nykyihmisellä, kuten historian ihmiselläkin elämä tulee olla tasapainossa, jotta se on elämisen arvoista.
Sinulle joka olet JT ei kannata murehtia vaatteista, tee parannus ja usko Jeesukseen, Hän hoitaa asiat.
Matt. 6:25
"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Elämä karkaa usein, mm siinä suhteessa, että joutuu liittymään johonkin lahkoon, joka alkaa ohjata sekä hallita ihmistä mielin määrin.
Toivo on mennyt kun lahkoa pelätään, enenemän kun kiivasta Jumalaa.
Tuosta ihmisen roolista, ennen kun Hän sai tehtäväksi täyttää maan (jossa on jo ylikansoitusta) määräsi Jumala hallitsemaan ennen tätä toteamusta muuta luomakuntaa.
Molemmissa on ongelmia, maa on saastunut, ja pakkosynnyttäjiä aina jonkin uskonlahkon toimesta joka maassa, vailla vastuuntuntoa.
Pitää myöskin tajuta se, että kun Jumala loi ihmisen kuvaksensa, se kuva säilyi vain hetken, Adamin poika Sed oli jo Adamin kaltainen, josta Gen 5;3. Ihmisen oli menettänyt jumalallisen otteensa elämässä.
Tässä syy, miksi Jeesus niinä kolmena päivänä perjantaina, lauantaina ja sunuuntaina oli puhumassa ”vangituille” hengille,
1. Piet. 3:19
Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
Jotka olivat syntyneet Setin ja Tulvan välissä.
Kristitty ottaa aina Jeesuksen ohjeet, jotka löytyvät pääsääntöisesti Uudesta Testamentista, VT;hän on kirjoitettu Jumalan omaisuuskansalle Israelille.
>> Ensinnäkin ihminen on Jumalan kumppani uuden elämän synnyttämisessä ja toiseksi hänelle uskotaan tehtävä hoitaa ja varjella olemassa olevaa elämää. ** Juuri näin, parannus on tehtävä silloin Jeesukseen, kun erottaa oikean väärästä, Israelissa se on aika- akselissa Bar ja Bad Mizva.
Parannus tehdään, kuten Paavali, Jumalasta Jeesukseen.
Ihmiskunnan lisääntyminen ei ole uskon, vaan yhdynnän asia.
>Kysymykset eivät ole helppoja, ja joskus ihminen koettaa selviytyä niistä vetoamalla Jumalan kaikkivaltiuteen. ** Mitä, väärennät Jumalan sanaa;
Matt. 28:18
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Se on vahvistettu VT;ssä. Dan 7
13 Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen.* Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen
14 ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.
Törkeää kirjoittelua, maailman tärkeimmästä asiasta.
Jumala ei tuomitse, Jumala ei salli, Jumala ei kiusaa, valta on Jeesuksen.
Elätkö Miikan aikaa, missä RY;ssä uhraat`??? Mistä saat uhrattavaa, sehän pitää olla elävä ja moitteeton eläin.
Älä varasta juutalaisilta Jumalaa…
Missä muussa etiikka tulee enemmän esille, kun SRK;ssa. Uusia sääntöjä tehdään vuosittain, joten hyvin pakanallista soopaa.
Sinulta jäi huomioimatta Joh 1;
1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Ei ihminen ollut apuna, vaan Jeesus.
>>Ehkä me elämme kristinuskon historiassa vaihetta,** Sinulla ei ole kristinuskossa vielä mitään vaihetta, et edes siteeraa UT;tä, etkä mainitse kaikkivaltiaan Jeesuksen nimeä.
Jumala ei auta, Hän ei ole puhunut sanaakaan ihmiselle 2500 vuoteen, ei edes lestadiolaisille.
Raamatussa ei ole uskonkappaleita, mutta ihmisuskossa tuntuu niitä olevan.
En ole monta yhtä sekulaaria puheenvuoroa nähnyt, Tee ihmeessä parannus.
Jeesus oli vain oman aikansa sekoboltsinen äpärälapsi. Eipä sen ympärille paljon kannattaisi kulttia pystyttää.
Kesitaksen kirjoitus on, jos sanoisi pahasti, niin ilman päätä ja ilman häntää.
Todella yllättynyt, miten olet tuollaisia opetuksia saanut aikaiseksi.
Ei niitä voi oikein käydä edes enempää selvittelemään, en tarkoita mitään pahalla, mutta kovin yllättävää teologiaa.
Oli paljon sanottu, jos sanoisin, ilman mitään kongreettista.
Kommentoi vaikka kolme väittämää, missä meni vikaan?
Puskista on helppo huudella.
No pyydän anteeksi tuota ensimmäistä virkettä, mutta en vain saa otetta kommentointiin.
Hyvä niin, ettei kuitenkaan kaikki pahaa.
Pane yksi paikka, joka ei auennut.
Vajaakirkosta kumpusi taas ilkeämielistä harhaa.
Apt. 17:
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
Keneen Pave teki parannuksen ja kenestä.
Jeesuksen nimessä julistan kaikkien henkivaltojen yli ja edessä täyttä vapautta ja vapautumista uskonnollisuuden siteistä, järjenpäätelmistä, isien perinnäissäännöistä, mielenlinnakkeista, synneistä, kuoleman valloista -> uudestisyntymisiin Jeesuskessa ja Pyhässä Hengessä :-> täyttymään ilolla, riemulla ja Pyhän Hengen voimalla.
Jeesusken veren kautta, uskon kautta ja kun näin on julistus annettu siitä seuraa loogisesti se mitä Jumala haluaa juuri sinun kohdallasi tehdä joka juuri luit tämän.
Hab. 2:2
Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea".
Tämä näky ja nämä kirjoittamani sanat painukoot niin syvälle sinun henkeesi ja sieluusi että ne eivät koskaan sieltä liukene pois vaikka kuinka yrittäisit vastustella.
Ja sitten ei muuta kuin uskovien kasteelle.
Näin se homma toimii.
Mars, mars kasteelle.
https://www.youtube.com/watch?v=eWPDTGmZ6Q8
Halleluja.
https://www.youtube.com/watch?v=eWPDTGmZ6Q8
Halleluja.
19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.
Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.