Huomenna tulee viikko lasik-leikkauksesta. Mun silmät on edelleen tosi punaiset ja täytyy räpytellä jatkuvasti, näkö on sumea ja on roskantunnettakin. Harrastan hiihtämistä ja pari kertaa olen nyt käynyt ja sen jälkeen silmät vasta ovatkin kuin tomaatit. Hätäilenkö suotta? Mitkä kostutustipat olette kokeneet hyviksi? Tätä samaa tunnetta oli loppuaikoina piilareitten kanssa ja silloin oli ihana, kun sai ottaa ne pois, nyt ei ole mitään tehtävissä, kuin kärsiä kärsiä kärsiä
viikko LASIKISTA,apua!!!
eikö lopu jo
143430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulle ainakin annettiin leikkauksen jälkeen ohjeet, joiden mukaan hikiliikuntaa piti välttää leikkauksen jälkeen ainakin viikon verran. Juuri siksi ettei silmiin mene hikeä, joka niitä entisestään ärsyttää. Otin varman päälle ja vältin hikiliikkumista kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Ja muista, että vaikka silmiä kirveltää ja kutittaa niin älä tässä vaiheessa vielä niitä hiero. Leikkaus on aina leikkaus ja se ottaa aina aikansa, että siitä toivutaan. Älä suotta panikoi roskan tunteesta. Minullakin oli ajoittaista roskan tunnetta kuukausi leikkauksen jälkeen. Kostutustipoista hyviksi olen huomannut Oculac:in ja Viscotears:in.
Ota vaan ihan rauhassa ja anna silmille nyt aikaa toipua leikkauksesta. Mukavaa viikon jatkoa!
Niin, hikeä ei ole silmiin päässyt, vaan se hiihtäessä vastaantuleva viima kuivattaa. Kävin ostamassa hiihtolasit...hassua, kun olin juuri iloinnut pääseväni laseista eroon!
Toinen silmä on jatkuvasti söhryinen, tuntuu, kuin jotain ylimääräistä lilluisi siinä pinnalla ja se saa myös näön epätarkaksi. Voisiko olla, että läpän alle on jäänyt jotain ylimääräistä? Silmälääkäri sanoi vain, että normaalia, normaalia...Valitsin lasikin nimenomaa siksi, että siitä toipuminen on nopeaa, mutta että puolikin vuotta tätä räpyttelyä?! En voisi kuvitellakaan olevani töissä esimerkiksi silmälääkärinä...
Ja onko se aivan tavallista, että näkö menee plussalle ja palautuuko se nollaan...eeeeiii, alan pikkuhiljaa katua tekosiani!!
Samanlaista oiretta on, nyt leikkauksesta 1 1/2 kk. Ei enää niin pahaa kuin pari vkoa leikkauksesta, mutta söhryä toisessa silmässä, johon tipat ei auta kuin hetkeksi. Silmä on erilainen kuin toinen, sen ikäänkuin huomaa, tuntuu "paksummalta" ja tahmeammalta. Lääkäri tolkutti että kuuluu asiaan, läpän kiinnittymiseen. Ei vaan jaksais oottaa.. Kontrastiherkkyys myös huomattavasti huonompi kuin toisessa silmässä.
Kostutustippaa kannattaa kokeilla, niitä saat apteekista reseptittä. Esim. Celluvisc tai Viscotears saattavat olla hyviä (pysyvät pitempään silmässä), jos ei ensimmäisenä hyppysiin osuva tunnu hyvältä, voi vaihtaa toiseen tippaan.
Mikäli vaiva tuntuu pahemmalta ei ainakaan haittaa käydä leikanneen lääkärin juttusilla varmistamassa, että silmissä on kaikki kunnossa ja paraneminen etenee.
Itsellä kesti silmien punoitus, kostutustippojen tarve ja kaikki tuo n. 1/2 vuotta! Että otahan ihan iisisti sen liikunnan kanssa, ettet saa tulehdusta silmiisi. Oma lääkärini ainakin neuvoi välttämään hikiliikuntaa ainakin 10 päivää leikkauksen jälkeen.
Jos leikkauksesta tulee noin paljon vaivoja???
Taidanpa katsella näillä okulaareilla. Ei kirveltele, iekä punoita ,,,
Huh.
Itse kävin kolme vuotta sitten leikkauksessa ja sain todella tiukat ohjeet:
Ei riskiliikuntaa kahteen kuukauteen.
Hikiliikuntaa piti välttää muutama viikko, että läppä pääsi kunnolla kiinnittymään.
Antibioottitippoja laitoin ainakin viikon kumpaankin silmään.
Kostutustippoja piti käyttää kolme kuukautta leikkauksen jälkeen useita kertoja päivässä.
Minulla taisi käydä tuuri. Kummankaan silmän kanssa ei ollut mitään ongelmia. Punoituskin katosi jo odotushuoneessa sen muutaman tunnin aikana, kun odotin ensimmäistä jälkitarkastusta (oliko läppä lähtenyt nätisti kiinnittymään).
Aurinkolaseja piti käyttää vuosi aina kirkkailla ilmoilla, erityisen varovainen piti olla talvella.
Minkälaiset ohjeet olet saanut?
Minä noudatin ihan jokaista ohjetta kirjaimellisesti, eikä tullut mitään komplikaatioita. Kyseessä on kuitenkin NÄKÖ, joka on ainutlaatuinen.
Kiinnostuksesta nyt kysyisin (vaikkei liitykään ketjun aiheeseen) että miten paljon sinulla oli miinuksia ennen leikkausta ja onko näkö hyvä vielä 3 vuoden jälkeenkin?
Ohjeet oli että viikko välttää saunaa, uintia meikkiä ja liikuntaa, jossa voisi hiki valua silmiin. Samoin silmien hierontaa vältettävä. Dexa-Chlora-antibiootti kortisonitippaa 2 viikkoa sekä kostutustippaa tarpeen mukaan, jopa 3 kk. Näitä olen noudatellut.
Viikon päästä kontrollissa lääkäri totesi, että nyt aivan normaalia elämää vaan urheiluineen päivineen. Silmät punoittaa herkästi edelleen ja sumeaa on, kuin joku öljykalvo tms.siinä häikkäisi. Vastaantulevien autojen valoissa on pimeällä huomattava sädekehä.Mitä se kontrastinäkö merkitsee, juuri tätä tarkkuuttako? Olen tainnut aikoinani jo pilata silmäni 20 vuotta jatkuneella piilarien käytöllä, siitä nämä kuivuusongelmat juontavat nytkin? Vai tuntuuko siksi niin hönöltä, ettei näöntarkkuus olekaan hyvä, ts.leikkaus epäonnistunut? Oikea silmä, johon piti tulla 0-näkö on huonompi, vasen taas parempi. Siitä piti tehdä monovisio eli jättää vähän miinusta. Onkohan se niin, että tahtoo herkästi mennä leikkauksessa plussan puolelle ja ajan kanssa vakiintuu sitten lähemmäs tarkoitettuja arvoja? Näen kyllä niin hyvin, että pärjään, mutta on tää vaan niin outoa ja häiritsevää vielä.
Minulla oli toisessa silmässä -7 ja toisessa -5.
Kummankin silmän näkö on pysynyt hyvänä.
Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, etteikö näkö ala luonnostaan heikentyä jossain vaiheessa!
Hei!
Minulla on nyt parempi hämäränäkö kuin ennen leikkausta.
Silmät hakevat paikkaansa noin puoli vuotta, siis ihan oikeasti. Sinun näkösi ei mitenkään voi vielä olla se, mikä se puolen vuoden kuluttua on, kun näkö on asettunut aloilleen.
Siksi sinulle on buukattu niitä kontrollejakin pitkin vuotta, että katsotaan miten näkö kehittyy.
Jos käy oikein huono tuuri, jää tuo kuvailemasi ajovalojen kehäilmiö pysyväksi (minulla on siinä silmässä, mihin jätettiin miinsta sama ilmiö, mutta se ei häiritse, koska en käytä silmää kuin lukemiseen). Toisessa silmässä oli aluksi tätä "halo" ilmiötä, mutta ei ole enää. Päinvastoin: pimeässäkin esineillä ja rakennuksilla on hätkähdyttävän terävät ääriviivat!
Älä vedä vielä mitään hätiköityjä johtopäätöksiä.
Minulla on kadulla yksi vakiokyltti, johon olen näöntarkkuuttani aina verrannut. Niin kauan kuin näen sen tekstit tietyltä etäisyydeltä, on näköni kunnossa, eikä tarvitse huolestua.
Valitse joku vakiopaikka, missä on joku liikennemerkki, jossa on pientä tekstiä. Katso, miltä etäisyydeltä näet sen lukea. Jos näet jonain päivänä kauempaa, on näkösi ottanut askelen kohti parempaa suuntaa.
Tsemppiä! Älä huolestu. Mutta sinuna en menisi nyt hiihtämään ennenkuin oireet ovat tasaantuneet!
Minäkin ehdin käyttää piilareita 20 vuotta, mutta eivät ne silmät siitä miksikään menneet. Sinun silmiäsi ei muuten olisi leikattu, jos sinulla olisi ollut jotain vaurioita silmissä!
Varaudu siihen, että on hyviä näköpäiviä ja huonompia näköpäiviä seuraavat pari kuukautta. Sitten se tasoittuu ja rauhoittuu. Itselläni kaikki kävi ihmeen kivuttomasti. Taisin olla tosi onnekas:-)
Kontrastinäkö onkin selitetty lähipäivien toisessa viestissä. Mutta kontrasti on siis tuttu televisiosta/monitorista, kontrastisäätimestä saa säädettyä kuinka iso ero tummalla ja vaalealla sävyllä on (siis kuinka suuri kirkkausero).
http://www.glowfoto.com/viewimage.php?img=12-134313L&y=2005&m=02&t=jpg&rand=1362
Tuossa kuvassa on siis ylhäällä vasemmalla suuri kontrasti, oikealla pieni kontrasti (alhaalla näkyy samaan aikaan terävä kuva ja levinnyt kuva päällekkäin).
Mutta se minua on tässä askarruttanut, että miten monovisio voi olla sen vanhuudenajan lukukyvyn arvoinen investointi? Siis jos se nimensä mukaisesti todella tarkoittaa sitä, että menettää enemmän tai vähemmän kokonaan stereonäkökyvyn, niin eikö se ole aika kökkö juttu? Vai onko se vaan niin, että toinen silmä näkee kauas huonosti, mutta osallistuu kuitenkin ihan normaalisti katsomiseen?
Minä en "menettänyt" mitään, onneksi.
Olen ollut mononäköinen jo vuosikausia, siis lapsesta asti. Likinäkökin huomattiin, kun kuljin toinen silmä kiinni.
Ainakin tässä vaiheessa on kiva, kun näkee ihan pienet tihrutkin ilman mitään apuvälineitä.
Tällä hetkellä ainoa asia, mikä askarrtuttaa, on mahdollinen kaihileikkaus muutamankymmen vuoden kuluttua. Tällä hetkellä kuulemma joutuvat laskemaan vielä käsin kaiken. Tosin, eiköhän siinä vaiheessa ole jo tarpeeksi dataa (jos nyt kaihia tuleekaan, mutta kun suurimmalla osalla suvusta on:-)
Harmaakaihi kehittyy poikkeuksetta kaikille ikääntyessään. Kaikkia ei suinkaan tarvitse leikata aina. Mikäli kaihi kehittyy mykiöön tasaisesti, värjäytyy mykiö kaihen kehittymisen myötä ruskehtavaksi eli näköaistimus on silloin samanlainen kuin nuorella, joka kantaa aurinkolaseja. Jos mykiöön kehittyy epätasaisesti valoa taittavia alueita (kuten usein käy), huononee näöntarkkuus jo paljon aikaisemmin. Lisäksi kun kaihileikkauksen tulokset ovat parin viime vuosikymmenen aikana valtavasti kehittyneet (laitteet ja materiaalit ja leikkaustekniikka ovat parantuneet), kannattaa leikkaus suorittaa aikaisemmassa vaiheessa kuin ennen. Kun ihmisten odotettavissa oleva elinikä edelleen kasvaa, johtavat nämä seikat siihen, että kaihileikkausten määrä edelleen tulee lisääntymään.
Esim. Saksassa oli kerran kiinnostava artikkeli, jossa oli tutkittu vanhainkodin asukkaiden silmät noin 20 vuotta sitten ja toisen kerran pari vuotta sitten (toki vanhukset ovat tainneet vaihtua välillä): 20 vuotta sitten vain muutamalta vanhainkodin asukkaalta oli leikattu kaihi, toisella kertaa löytyi vain muutama, jolle ei oltu tehty kaihileikkausta.
Mainitsemasi käsinlaskeminen (eli ennen leikkausta lasketaan silmään asetettavan keinomykiön vahvuus, jotta taittovirheestä leikkauksen jälkeen saadaan halutunlainen) johtuu siitä, että nykyään käytössä olevat ultraäänikoneet ja laserinterferometriaan perustuvat silmän pituutta ja sarveiskalvon kaarevuutta mittaavat koneet (esim. Zeiss IOLMaster) eivät ohjelmistossaan vielä tue esim. LASIK-leikkauksen jälkitilannetta. Tämä johtuu siitä, että sarveiskalvon etu- ja takapinnan kaarevuudet poikkeavat toisistaan mutta yleensä siten, että sarveiskalvon taittovoima voidaan arvioida mittaamalla pelkästään sarveiskalvon etupinnan kaarevuutta. Esim. LASIK-leikkauksen jälkeen sarveiskalvon etupinnan kaarevuuden perusteella ei voikaan enää päätellä takapinnan kaarevuutta. Nykyään useimmissa paikoissa olevat laitteet eivät mittaa sarveiskalvon takapinnan kaarevuutta (eivätkä ole siihen tarkoitukseen suunniteltujakaan). Siksi tällaisissa tapauksissa pitää ryhtyä käsin laskemaan eli kun tiedetään esim. silmän taittovirhe ennen ja jälkeen LASIK-leikkausta, voidaan tämän tiedon avulla päätellä, minkälainen muutos sarveiskalvon taittovoimaan on tehty ja tämän ja silmän pituuden perusteella laskea silmään sopiva linssi.
Kun taittovirhekorjattuja potilaita tulee enemmän kaihi-ikään, on laitevalmistajillakin varmasti hommaan sopivat laitteet.
Itse en ole vielä urani aikana törmännyt yhteenkään potilaaseen jolle olisi tehty PRK, LASIK tms ja joka olisi tarvinnut harmaakaihileikkausta, vaikka satoja kaihileikkauksia on tullut tehtyä, parin vuosikymmenen jälkeen tilanne on varmasti toisenlainen.