Moi!
Ajattelin kysyä teidän näkemyksiä asialle, että mistä johtuu, että aina menetän ystävyys sekä kaverosuhteen, kun olen siihen tutustunut niin tavalla tai toisella se menee mynkään. Voiko syynä olla minun mielenterveysonglmat vaiko joskus ollut myös toisellakin mielenterveysongelmia niin johtua myös hänestä? Yleensä ajattelen, että vika on aina minussa, koska niin monet kerrat olen saanut pettyä ja enää jaksa edes yrittää, mutta yksinkään ei ole pitkän päälle kovin hyvä olla ja nyt puhutaan yli 5 vuoden yksinäisyydestä en siis ruikuta mistään lyhyestä ajasta, mutta joo kertokaa mielipiteitä. En ole provo.
Ajattelin kysyä teidän näkemyksiä asialle, että mistä johtuu, että aina menetän ystävyys sekä kaverosuhteen, kun olen siihen tutustunut niin tavalla tai toisella se menee mynkään. Voiko syynä olla minun mielenterveysonglmat vaiko joskus ollut myös toisellakin mielenterveysongelmia niin johtua myös hänestä? Yleensä ajattelen, että vika on aina minussa, koska niin monet kerrat olen saanut pettyä ja enää jaksa edes yrittää, mutta yksinkään ei ole pitkän päälle kovin hyvä olla ja nyt puhutaan yli 5 vuoden yksinäisyydestä en siis ruikuta mistään lyhyestä ajasta, mutta joo kertokaa mielipiteitä. En ole provo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea sanoa kun en tiedä miten käyttäydyt.
nytkin viimesin tapaus jätti vastaamatta puhelimeen ja reilu vuosi ehdittiin olemaan tekemisissä ja mitään pahaa en tehny tai sanonu siitä voin olla varma, mutta mitään selitystä en siis saanut miksi välit meni
Mulla ainakin on mennyt niin, että olen ollut ilmeisesti liian aktiivinen. Ei pitäisi olla ja jos ei itse ole aktiivinen, niin ei yleendä tapahdu toisellakaan puolella mitään, Parempi olla yksin, en oikeasti ymmärrä ihmisiä, enkä sitä, miten "ihmis-suhteet" toimivat.
joo nyt kun mainitsit asian niin olin aika aktiivinen eli kaikki yhteydenotto tuli mun puolelta ja kaikki ehdotukset tekemiselle oli mun puolelta, että ajoiko se sitten hänet karkuun, mutta olis sitten voinut edes selittää asian, että haluaa vähemmän tai jotain mistä lie ollutkaan kysymys, olen pitkäaikainen masennuspotilas ja ei tunnu hyvältä, ei todellakaan.
Hei.
Suret ystävyyssuhteittesi päättymistä ja olet myös ymmälläsi ja epätietoinen, miksi niin toistuvasti käy.
En tiedä onko tästä sinulle hyötyä, mutta haluaisin hieman määritellä, mitä ystävyys on.
Ystävyys on kahden ihmisen tasaväkinen, ei-hierarkkinen suhde, jossa kumpikin kokee saavansa ja antavansa suhteeseen suunnilleen yhtä paljon. Ystävyydessä ollaan, koska se parantaa elämää ja siitä saa iloa. Ystävyyssuhteessa positiivisia puolia on huomattavasti enemmän kuin negatiivisia, vaikka sekin on ymmärrettävää, että kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä ja esim. riitoja ja mielen pahoittamista jne saattaa tulla. Hyvässä ystävyydessä nämä asiat pystytään selvittämään, pyydetään ja annetaan anteeksi inhimilliset virheet ja jatkossa opitaan toimimaan paremmalla tavalla, ettei esim. uudestaan loukata toista.
Ystävyys ei ole lähtökohtaisesti tukisuhde, vaikka totta kai ajoittain kumpikin voi tarvita tukea eri elämäntilanteissa. Ystävyydessä tätä tukea tarjotaan vastavuoroisesti, eli kumpikin tukee toistaan, ei niin, että vain toinen on toisen tukena kerrasta toiseen. Ystävyys ei myöskään saa olla negatiivinen riippuvuuussuhde, jossa jollain lailla sidotaan ja kontrolloidaan toista tai vaaditaan esim. jatkuvaa yhteydenpitoa. Ystävyydessä kummankin vapautta ja rajoja kunnioitetaan.
Miltä nämä luonnehdinnat sinusta kuulostivat? Auttoiko tämäå yhtään sinua hahmottamaan, minkä asioiden olisi pitänyt olla toisin? Tai miten voit toimia itse toisin kun ystävystyt seuraavan kerran.
Merja, diakoni
Sitä on taas luettu psykologiankirjaa?