Onko sinulla lemmikki tai useampikin - entä tuotantoeläimiä tai vaikkapa hevosia?
Itse olen mahdottoman eläinrakas - aikanaan hauva 17 vuotta, sittemmin kisuja (viimeiset 20v) ja olipa välissä kanijussikin - hänet sain onneksi annettua hyvään kotiin, kun löysin nykyisen mieheni ja hänellä oli silloinen pieni asuntonsa pullollaan elektroniikkaa ja JOHTOJA.
Lapsuuden mummolassa hauva, jonka kanssa leikin vauvasta 15vuotiaaksi asti. Kotonakin oli koiruli, joka jäi äidille, kun aikanaan pois muutin.
En halua elää ilman hoivattavia - jotain olennaista puuttuisi elämästäni:)
Mitä eläimet sinulle merkitsevät?
56
541
Vastaukset
Olen maatilalta kotoisin, joten kaikenlaiset elämet kuuluivat luonnollisena osana elämään ja näin myös naapureissa.
Nyt minulla on kissa, puolet vuodesta, kun elämme maalla kissakin pääsee ulos.
Sopeutuu hyvin kyllä taas kaupunkihuusholliinkin.
Kesäisin on myös useita koiria samoissa porukoissa.Kyllä kissat ja koirat usein sopivat keskenään , Minullakin voisi olla koira, mutta jossain kohtaa ilmeni allergiaa sen verran vahvasti, että en ole uskaltanut enää muuta kuin leperrellä tuttavien (tuntemattomienkin) koirille.
Onneksi kesät lapsuudessa vietin mummolassa ja lehmät, hevoset,possut ja metsän pikkueläimet tulivat tutuiksi. Nytkin kissojeni ja itseni iloksi laitan pikkupurtavaa viereisessä metsikössä asustaville tinteille. Oravia olen myös ruokkinut talviaikaan, kun ne hukkaavat kaikki kesän pähkinäkätkönsä, jotka linnut hyödyntävät jo ennen talvea...
- sesiitä
Eläimet kuuluvat luontoon tai tuotantoon ja niin on hyvä. Mitään karvaista paskan kantajaa en huusholliini halua mistään hinnasta.
- pirremiinapa
Kaveria, lohtua, iloa, sisältöä elämään, kiintymystä, tätä kaikkea minun pieni kisulini minulle merkitsee :).
Voi sentään - puhut ihan minun suullani. Mies paljon töissä ja nuorimmainen (metsästä löytyneenä emottomana rääpäleenä meille tullut) on pitänyt minua emonaan kaikilla tavoilla jo yli seitsemän vuotta. Rakastan häntä ihan eri tavalla kuin muita, koska suhteemme niin ainutlaatuinen....
Vanha kolli täyttää seuraavaksi 20v ja on pennusta asti ollut kiinni miehessäni. Hän on vanhemmiten tullut mustasukkaiseksi miehestäni ja puskee aina väliimme. Hän nukkuu niin paljon, ettei yhtään haittaa, mutta hymyilyttää.- pirremiinapa
Tämä n.kolmikuinen ,rääpäle niinikään, pitää minua kai emonaan kun en kerkee kun istahtaa niin tulee sutena syliin ja niiin tyytyväisenä tuossa kehrää, yöpukua myöten yrityää kiivetä aamulla syliin jos ei tarpeeksi nopeasti mielestään syliin nosteta :).
On niin fiksukin että..ymmäryää jo (jos haluaa) ettei ruokapöydälle nousta, mutta kukkaraukkani on liian suuri houkutus.pienelle, verhoihin on kiivennyt vasta pari kertaa mutta kun sanon ankarammalla äänellä ei, niin katsoo ja perääntyy :)
Rakastan killiäni yli kaiken ... Meillä oli reilusti alle luovutusikäinen, ehkä noin kuusiviikkoinen - löytäjien arvio, kun olivat pari viikkoa sitä äidinmaidonkorvikkeella ruokkineet...Vaihdoin toki ruokavalion heti meille saavuttuaan...takkuinenkin oli - karvapalloja koko turkki...pesu ja föönaus (ettei kylmety märällä turkilla) olivat pakollisia. Mahdottoman vilkas, utelias ja hellä - oppi jopa ajan kanssa tottelemaan kieltojani ja koko ajan on jutellut valtavasti - osaa jopa sanoa vastaan :)
Tiedät varmaan, mutta varoitan kuitenkin: älä ota liljoja kotiisi! Niin myrkyllinen, että henki helposti lähtee jo pienestä lehdenpalan syönnistä. Meillä oli paha tilanne, jonka jälkeen olen kaikkia varoitellut...monet eivät tiedä liljan (lempikukkani) myrkyllisyydestä.
Siluja "killille"!- pirremiinapa
transpositio kirjoitti:
Meillä oli reilusti alle luovutusikäinen, ehkä noin kuusiviikkoinen - löytäjien arvio, kun olivat pari viikkoa sitä äidinmaidonkorvikkeella ruokkineet...Vaihdoin toki ruokavalion heti meille saavuttuaan...takkuinenkin oli - karvapalloja koko turkki...pesu ja föönaus (ettei kylmety märällä turkilla) olivat pakollisia. Mahdottoman vilkas, utelias ja hellä - oppi jopa ajan kanssa tottelemaan kieltojani ja koko ajan on jutellut valtavasti - osaa jopa sanoa vastaan :)
Tiedät varmaan, mutta varoitan kuitenkin: älä ota liljoja kotiisi! Niin myrkyllinen, että henki helposti lähtee jo pienestä lehdenpalan syönnistä. Meillä oli paha tilanne, jonka jälkeen olen kaikkia varoitellut...monet eivät tiedä liljan (lempikukkani) myrkyllisyydestä.
Siluja "killille"!Jaha, nytpä tiedän miksi Killi olibyhtenä aamuns hieman vaisun oloinen, se oli ilmeisedti nakertanut palan tuosta liljan lehdestä , joutaa viskata kankaale koko kukka, kun ei ole kukkinut neljään vuoteen.
Nyt alkoi kisulilla iltaravit, kuullistaa tosiaan kuin ravihevonen ravaisi pitkin olohuonetta, jossa tosin on alaa juostakin n. 40 neliötä :). Hyvin kissa osaa tilan käyttää, kun saa riemukohtauksen!
Googleta kissalle myrkylliset kasvit - netistä löytyy esim lista, jossa vaarallisuuden mukaan jaoteltu kukkivat ja viherkasvit erikseen .
Minua moitti eräs tuttavani, että miksi en antanut ruukkuliljojani hänelle, vaan heitin pois...ei lääkäri/sairaalarumban keskellä tullut mieleen.
Eli riippuen kasvista - voihan sen kierrättää kissattomalle...tosin koirallekin muistaakseni sopimaton.
Minullakin leikkokukkina liljoja koko "kissa-aikani" - 20v... on käynyt tuuri, kun ei kukaan muu aiemmista kisuista ole kukkiin koskenut ja tämäkin ressu oli melkein seitsemän vuotta ollut leikkoliljojen ja ruukkuliljojen kanssa samassa huushollissa. - Hänellä oli vielä kaiken muun hyväksi vehnänorasruukku ruokakupin vieressä, joten ei yleensä kiinnostunut kukista.
Kyllä minä itseäni soimaan loppuelämäni siitä tuskasta, minkä tyhmyydessäni pienelle aiheutin.
Rattoisaa iltaravia!
On minulla kissa, tai oikeastaan se oli metsäkissanpentu. Se olisi lopetettu, jos en olisi sitä ottanut.
Oli minulla kymmenkunta vuotta sitten koirakin,. Se kun kuoli, niin aattelin, että on parempi, että minä suren koiran haudalla, kun koira suree minun haudalla. En ottanut koiraa.
Sitten minulla on kesävieraana kurkiperhe. Kahdestaan ne tulee, Juhannuksen aikaan niitä on kolme tai neljä. Ne on kovia syömään, syövät viiden litran kattilan joka päivä perunoita, kastiketta ei tarvitse tehdä, mutta potut pitää kiehauttaa.
On minulla talvivieraana kymmeniä eri lajin tiaisia. Ne söi viime talvena 30 kiloa rasvatankoja ja ainakin saman verran pähkinöitä..
Oli minulla nuorena miehenä isältä peritty hevonen, iso työhevonen.
Oli sillä töitäkin. Keväällä pantiin peruna, se pari aaria, ja jouluaatonaattona haettiin joulukuusi.
Sitten se sairastui, ja piti hävittää.
En ole hevosenlihaa tietoisesti syönyt.
Oli se hyvä hevonen.Wau - sinulla on hienot kokemukset ja asenne! Onkos kurki pariuskollinen?
Et sattunut olemaan joskus vuosituhannen alussa 40 -palstalla...nimimerkkisi tuntuu tutulta!
Älä loukkaannu! Mieheni siskontytär - kummilapsemme- harrastaa ratsastusta ja hoitaa heppoja vapaa-aikanaan. Hänen ollessaan n. kymmenvuotias ja jo hevosrakas...enonsa möläytti sisarelleen , että Nokialta saa marketista hyvää hevosenlihaa... siskonsa säikähti ja hyssytteli...ei ollut enon tarkoitus pahoittaa lapsen mieltä .(
En kyllä minäkään tilanteessasi voisi ko lihaa syödä ikipäivänä!transpositio kirjoitti:
Wau - sinulla on hienot kokemukset ja asenne! Onkos kurki pariuskollinen?
Et sattunut olemaan joskus vuosituhannen alussa 40 -palstalla...nimimerkkisi tuntuu tutulta!
Älä loukkaannu! Mieheni siskontytär - kummilapsemme- harrastaa ratsastusta ja hoitaa heppoja vapaa-aikanaan. Hänen ollessaan n. kymmenvuotias ja jo hevosrakas...enonsa möläytti sisarelleen , että Nokialta saa marketista hyvää hevosenlihaa... siskonsa säikähti ja hyssytteli...ei ollut enon tarkoitus pahoittaa lapsen mieltä .(
En kyllä minäkään tilanteessasi voisi ko lihaa syödä ikipäivänä!En ole ollut nelikymppisissä viiskyppisissä oon tällä nikillä kirjoitellut paljonkin.
Kurki on pariuskollinen, jos toinen kuolee,toinen on lopun aikaa yksinään.
Vanhimmat on kai eläneet 18 vuotta vanhaksi..
Tuo pai on ainakin 12 vuotiaita, aina keväällä pieni jännitys, vieläkö kesävieraat saapuu.- ö-Öö
Hevosella isompi pää
Itellä ei kaakkia ole ollut. Mutta kun olin skidi, meillä korjttiin heinää kevosella, ja kouluunkin sai joskus liftin hevosreessä- Mä tulen aika hyvin toimeen pöndellä naapurin suomenhevoisen kanssa. Se aina tulee mulle jotain selittämään. Siinä sitten jauhetaan omiamme ja luullaan ymmärtävämme toisiamme.
Mulla ei ole rajoituksia meetvurstin tahi kanojen, tahi muitten elukoitten syömisen kanssa. Olihan niillä teurasvasikoilla nimet ja niitä hoideltiin innoissaan. Vaan kun kirves heilahti, vesi tuli kielelle, tuoretta lihaa. Sitä muuten ei maitovasikkaa kai oikein saa mistään enää rahallakaan. Jokin hiton eu-direktiivi estää sellaista hommelia.
Mä olen tyytyväinen, olen ite elänyt perinteisessä agraali-yhteiskunnassa, myös myöhemmin tietotekniikkayhteiskunnassa. Kun sitä vanhan ajan maalaiseloa ei enää näe, kuin vanhoissa suomifilmeissä. Sitä kautta kuitenkin tullut just kunnioitus elukoihin, sekä realistinen suhtautuminen niihin.
Kyllä meetvursti on hyvää ja mulla taitaa olla pari purkkia hevosenlihasäilykettä kaapissa tälläkin hetkellä :D
=DW= Heinäpellolta pois hevosen vetämissä kärryissä korkean heinäkasan päällä ja yläpalkilta heinäkasaan hyppelyt isossa ladossa....ei ollut silloin vielä heinänuhaa, mutta hauskaa oli!
Ikuisesti muistan, kun tulimme joulukirkosta monta kilometriä hevosreellä ja sain seisoa pikkuserkkuni kanssa takana kumpikin oman jalaksensa päällä...taitaisi olla laitonta hommaa nykyään!
Kyllä minäkin sitä hevosenlihaa söin ja ruuaksi laitoin...
- ö-Öö
Kilppari on.
Noh, kissaihmiset tietää, mistä kyse. Pöndeltä ite kotoisin, aina ollut jotenkin elukoitten kans tekemisissä. Monenlaisten elukoitten kans ollut säätämässä. Sivumennen, myös muutenki, kuin pöndellä tai himassa. Noin periatteessa kaikkien elukoitten kans tulee toimeen, kun net ottaa tavallaan tasa-arvoisesti elukoina. Siis meitsi juu pomo, mutta elukka on elukka, kuin meitsikin. Hankala selittää, elukka-ihmiset tietää.
Mä en oikein suhtaudu elukoihin mitenkään. Net vaan on. Iteasiassa, oli hauskis. Oli juorua yhdedestä naapurista. Mä en muistanut koko kundia, asia selvis, kun kerrottiin sen koirasta, sen mä tunsin :DDD
Kissoihin tottunut, sopivan rentoja pitää, mutta sopivan seurallisia jne. Sitäpaitsi, parempia porinakavereita, kuin monet ihmiset. Mau.
=DW=Vanhan Köllin (kohta 20v) sisko samasta pentueesta oli kilppari ja tykkäsi jekuttaa minua...karkasi, juoksi rivarin toiseen päähän ja odotti, että pääsen muutaman metrin päähän ja pisti taas juoksuksi...sama toistui monta kertaa. Nauroi varmaan mielessään, kun meni tahallaan tiheään pikkumetsikköön ja tiesi minun seuraavan (pakkohan se oli, kun pelkäsin, ettei kirmaa lähellä olevalle "isolle tielle") . Kun vihdoin pääsin ryteiköstä pois tukka hämähäkkien seiteissä...tassutteli takaovellemme ja tuli kiltisti sisään. Tämä toistui usein. Naapurin omenapuuhun meni aina killumaan ja hyppäsi pois, kun lähestyin - siitä sitten edellämainittu kisa alkoi.
Sanoin aina, että hän on minua fiksumpi...sai aivoinfarktiksi epäillyn kohtauksen eräänä yönä - ei päästänyt ääntäkään...sängyn alta löytyi aamulla.
Ikävä oli aluksi ihan kamala, mutta onneksi jäi paljon hauskoja muistoja touhuistamme.
- hmpff
Meillä on kissa ja koira, ne ovat perheenjäseniä. Ei samalla tasolla kuin ihminen, mutta silti tärkeä lisä.
Koira on turva, seura, ja personal trainer. Sekä ihmis- että kissakuiskaaja. Osaa tulla niin alistuvasti kummankin luokse, että kumpikin (ihminen ja kissa) ymmärtää olla pelkäämättä.
On muuten ollut lastenvahtinakin. Kun joskus jätin penskat kahdestaan, koira ilmoitti kehonkielellä mulle kun tulin kotiin, että täällä on tapeltu. Lapsethan oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, tiesivät että muuten puidaan. Sekä lohdutti lapsia kun mikään muu ei kelvannut. Vieläkin ilmaisee jos jonkun energia keskustelussa on menossa kiihkon puolelle - istahtaa eteen ja tuijottaa simiin häntä vispaten. Tämä siis ennen kuin suuttumus alkaa näkyä naamassa tai kuulua äänensävyssä.
Tämä koira on niin mainio, ettei toista ole ♥
Kissa, koirakuiskaaja ja talon vahti. En tiedä olisiko isosta koirasta mitään apua jos joku murtautuisi, hakis varmaan lelun. Mutta kissasta olisi. Tosin se on nyt sairauseläkkeellä. Mutta jos menen saunan jälkeen jäähylle terassille, kissa seuraa mukanani ja istuu selkä minuun päin ja tarkastelee metsää. Kun menen sisään, se tulee mun kanssa. Pitää huolen siitä että menen ajoissa nukkumaan, koska herätys alkaa aikaisin.
Olen miettinyt että näiden jälkeen en enää ota uusia lemmikkejä. Saas nähdä, osaako olla ilman. Lattia voi käydä liian tyhjäksi. Kädetkin.Minun koirani oli viisivuotias, kun lapseni syntyi. Pojan opetellessa konttaamaan, seurasi kirsu kiinni pikkuisen takapuolessa - olivat kuin pieni juna. Kun lapsi tuuskahti nenälleen koiramme istahti viereen ja tuijotti minua tiukasti - tee tuolle nyt jotain! Mainio lapsenvahti ja kaveri. Ei koskaan ärhennellyt, vaan tuntui ymmärtävän, että toinen on vielä avuton tapaus. Toisaalta - pikkuinen oppi käsittelemään hauvaa yllättävän hellästi - ei vetänyt korvista/hännästä ja silittelikin varovasti. Poikani oli 12v, kun kuolema heidät erotti - koko perheelle kova paikka.
"Tämä koira on niin mainio, ettei toista ole ♥"
Niinhän tuota usein ajattelee;) Itelläkin kuudes koira kaiken kaikkiaan ja kaikki ne on olleet sellaisia, että toista ei ole. Puolet olleet rotukoiria mutta tuntuu, että toiset puolet sekarotuisia olleet ne kaikkein persoonallisimmat. Tämä viimeinen, Viipurin tyttö, kuitenkin se kaikkein rakkain.Totta turiset. Toista koiraa en tosin olisi pystynyt ottamaan ainakaan silloin 90 -luvulla. Allergia ratkaisi lopun. Kissoja (kuten aiemmin maininnut) jo 20v - nyt nuorimmainen 7v kaikkein läheisin ja käsittämättömän rakas...
Kaikki lemmikkini oleet (kania lukuunottamatta) sekarotuisia ja jokainen toki oma persoonansa. Joskus tuntuu, että lemmikittömät eivät sitä tiedä, kun tekevät kaikenlaisia yleistyksiä ja tasapäistämisiä puhuessaan esim kissoista ja koirista.
Se onko lapsia tai lemmikkejä on jokaisen oma asia, mutta niille onnekkaille, joilla niitä on - valtava rikkaus.
Lapsettomuus fyysisistä syistä ja lemmikittömyys allergioiden takia ovat ikäviä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä kirjoitelmieni kanssa.- hmpff
entinenmiäs kirjoitti:
"Tämä koira on niin mainio, ettei toista ole ♥"
Niinhän tuota usein ajattelee;) Itelläkin kuudes koira kaiken kaikkiaan ja kaikki ne on olleet sellaisia, että toista ei ole. Puolet olleet rotukoiria mutta tuntuu, että toiset puolet sekarotuisia olleet ne kaikkein persoonallisimmat. Tämä viimeinen, Viipurin tyttö, kuitenkin se kaikkein rakkain.Onhan se oma koira tai kissa aina se rakkain. Mutta, toista koiraa joka paimentaa lauman tunnetilaa noin lempeästi kuin tuo, en ole tavannut enkä edes kuullut.
Sekarotuinen on, niin kuin edellinenkin. Tähän saakka ei ole ollut varaa rotukoiraan, eikä sen jalostettuihin sairauksiin.
Korven Sanomissa oli tänään etusivulle päässyt uutinen Lilli-kissasta. Ei ihan pääuutinen, mutta etusivun nurkkauutinen. Ahma vei Lilli-kissan Nakertajassa. Lilli joutui ahman saaliiksi kotitalonsa ikkunalaudalta.
Villieläimet vastaan kotieläimet.Vaikka hauskoissa videoissa kissa ajaa karhun tiehensä, on se yleensä niin, että villimpi osapuoli "voittaa"...
Kun olimme maalla, niin minä vaan kutsuin, Niilo, mennään, mennään, vaikka kissa oli unessa, venytteli ja nousi.
´´Ihme kissa´´ sanoivat muut, seuraa sua, kuin koira.
No kellon ympäri ollaan toistemme saavutettavissa vaikkei aina näköpiirissä, siinä on hyvä yhteys syntynyt.
Joku löytänyt aikoinaan surkeassa kunnossa metsästä harhailemasta, vei sitten eläinhoitolaan. Siellä oli 10 kuukautta, ei kukaan ollut huolinut.
Minä otin ja ihanan kaverin sainkin.Nuorimmaiseni (luulee minua emokseen, kun menetti sen ihan muutaman viikon ikäisenä) haluaa aina olla näköyhteyden päässä minusta. Joskus saattaa nukahtaa "väärään huoneeseen" herättyään tulee minua etsimään unisen näköisenä "niskatukka" pörhöllä. Silloin on heti päästävä rintani päälle "virkoamaan", polkemaan - joskus nukahtaa uudelleenkin hetkeksi.
Koska jo yli 7v, ei varmasti tapojaan muuta - toivottavasti! Emona on ihana olla :D
Eläimet ja ylipäätään luonto ja luonnon rauha merkitsee hyvin paljon. Niin paljon, että se oli yksi suuri syy yhdeksän vuotta sitten muuttaa kaupungista maaseudulle.
Koirani on minulle hyvin tärkeä ja rakas, koiran käytöksestä päätellen myös päinvastoin. K-kottonin lailla ajattelen, mieluummin itse koiran haudalla kuin koira minun haudalla joten nykyinen koiratar on viimeinen koirani. Sen verran toivoisin kohtuullisen terveitä vuosia, että saisin itse saattaa koirani viimeiseen lepoon. Kohta se on viisivuotias, että sen puolesta vielä jotakin toivoa.
Tuossa muutaman sadan metrin päässä naapurissa vielä vuosi pari sitten oli kaksi hevosta. Niitä aina koiran kanssa ohi kävellessä ihailin, komeita otuksia. Nyt pitää kävellä puolitoista kilometriä hevosia nähdäkseen. Toiseen suuntaan mennessämme näemme lampaita, jos sattuvat olemaan ulkona. Yhtä uteliaita ovat kuin mekin, jokainen silmäpari tapittaa meitä ohikulkijoita.
Näin syksyisin varsinkin peurat liikkuvat tässä lähistöllä. Viikko sitten kokonainen peuraperhe kulki pellolla aivan tonttimme vierestä ja seuraavana päivänä töistä tullessani kaksi vasaa aivan tien vieressä tapitti ihanilla silmillään autoani. Kauniita eläimiä.
Jäniksiä näemme harva se aamu ja ketunkin silloin tällöin. Yhtenä talvena, kun oli kinostanut lunta niin korkealle, että jänikset pääsivät aidan yli pihalle, olivat mokomat syöneet edellisenä keväänä istuttamani mustikkapensaat ja omenapuut. Siitä ei entinenmiäs oikein tykännyt, kai nyt jänikset Suomessa hengissä selviävät ilman minun puutarhakasvejanikin.
Kohta taas pitää viritellä lintulauta, joku 40-50 kg talven aikana häviää auringonkukansiemeniä parempiin suihin. Tiku ja Takukin niistä toki ottaa osansa, liekö jo tammen terhot käytetty vaiko ihan vaan vaihtelun vuoksi. Kukapa sitä nyt aina vaan yhtä ja samaa viitsii syödä.Olet onnekas!
Meilläkin kotikaupunkini rajan lähellä tontti, jonne talo rakenteilla. Anoppi asuu viereisellä tontilla ja on kertonut peurojen ja kettujen tulevan ihan pihapiiriin asti. Jäniksiä sen verran, että rakensivat kasvihuoneen :)
Nyt kotilähiössä paljon jäniksiä - rusakoita, mutta niitähän ei saa ruokkia. Täällä on kiitettävästi metsää ja järvikin, joten kivikylä tämä ei ole.
Lintuja onneksi riittää ja se aika vuodesta, kun niiden laulua ei kuulu, on aika lyhyt. Naakat varsinkin valtaavat ennen muuttoaan lähikuuset ja pitävät sen päiväisen pajatuksen, että kukaan ei toiseltaan suunvuoroa saa. Naurattaa kuunnella sekakuoroaan.
Onneksi näin vanhemmalla iällä ehtii nauttia luonnosta ym. Aikoinaan oli niin kiire kotiasioiden ja työssäkäynnin kanssa, että hyvä, kun sään vaihtelut huomasi - niistäkin yleensä vain ne, jotka ärsyttivät....rankkasade tai kauhea helle. Nykyään rakastan sadetta - helle ei sovi pumpulle, joten viileähkö kesä tuottaa minulle mielihyvää ;D
Minulla on ollut lähes aina kissa, joskus useampikin.
En ole niitä varsinaisesti hakenut, kodittomat katit löytävät luokseni. sääli kun teetetään pentuja kissoilla ja jätetään ne talven selkään kuolemaan pakkaseen.
Olen viimeisen päälle kissaihminen.Kun edellinen kissani meni kissojen taivaaseen, minulle kaupattiin koiraa.
Söpö koirahan se, miniällä nykyään.
Vaan minä olen myös kissaihminen viimesen päälle, kissa sen olla pitää.80 -luvulla olin menossa kauppaan, kun näin laihan Irlanninsusikoiran jolkottavan jalkakäytävällä ja kaulapannastaan roikkui parimetrinen paksu köydentapainen.
Sain koiran kiinni ja otteen limaisesta köydestä. Siitä sitten puhelinkoppiin soittamaan apuja, joita luvattiin - poliisi. Puhelimessa ollessani koira kai näki jotain kiinnostavaa ja kiskaisi äkisti niin, että olin äkkiä kopin oven välissä, johon luurin johto juuri riitti. Onneksi ehdin asiani jo selittämään. Joku varmaan luuli, että piilokamerajuttuja - etenkin, kun köysi oli kovin eritteinen.
Sattumalta ohi käveli tuttuni, joka pinkaisi läheiseen kotiinsa ja haki koiralle vettä ja syötävää. Yhdessä odottelimme poliisiin tuloa. Hauva vietiin parempaan talteen ja minun henkilöllisyyteni kysyttiin.
Myöhemmin sain tietää, että kyseessä OPETTAJA, joka perheineen lähtenyt lomamatkalle ja jättänyt koiran heitteille! En kyllä vieläkään oikein juttua tajua - olisivathan voineet antaa hauvan pois tai hommata hoitajan?
- ErostaTuleeRaskas
Parhaillaan on haudan kaivaminen menossa, joka päivä jonkun verran, raskasta puuhaa, mutta valmiiksi pitää saada ennen roudan tuloa. Ystäväni on isokokoinen paimenkoira ja jo 14 vuotias, saattaa olla ettei enää talven yli selviä. Uutta en enää ota, ellen sitten löydä jotain vähän vanhempaa koditonta.
Meillä on mieheni lähisuvun kanssa tonttiemme rajalla oma lemmikkien hautausmaa. Nyt siellä on muutama kissa, mutta tulevina vuosina saavat seuraa koirasta ja kanista.
Sitä ei kukaan jyrää minkään alle, vaan saavat nukkua rauhassa. Lisäksi lohduttaa, kun ei yhdenkään tarvitse "nukkua yksin" ja hautakiviä, kynttilöitä ym saa laittaa niin paljon kuin mielii . Lisäksi on lyhyt matka käydä muistelemassa lemmikkiä, jos siltä tuntuu.
Raskas on puuhasi varmasti henkisestikin - mitä voin sanoa - haleja ja voimia tulevan varalle!- Hekunkeikku
Hyvä ja kiva aloitus.
Minulla on menossa surullinen aika. Tämmöset kivat aloitukset ovat hetkellistä mukavuutta.
Saa pikkusen levähtää.
Olisi minullakin jos joitakin kertomuksia eläimistä. Josko myöhemmin?
Oli kuitenkin kiva lukea ketjua.
Tykkään eläinrakkaista ihmisistä. Heidän kanssaan tunnen olevani tosi paljon samalla aaltopituudella.
Ihminen, joka rakastaa eläimiä ei voi olla paha sisuksissaan.
Kiitos kaikille lukuelämyksestä.Olen täysin samaa mieltä tuossa ihmisluontoa koskevassa asiassa.
Kirjoituksiasi odottelemme porukalla :)- kaikkieiniinhyviä
transpositio kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä tuossa ihmisluontoa koskevassa asiassa.
Kirjoituksiasi odottelemme porukalla :)Aina ei lemminkinpito ole tae ihmisen hyvyydestä, aika hyvin näkee varsinkin koirasta onko se rakastettu, vai onko se vaan joku egon jatke tai näyttelyesine.
transpositio kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä tuossa ihmisluontoa koskevassa asiassa.
Kirjoituksiasi odottelemme porukalla :)Lapset ja eläimet vaistoavat ihmisen joka niistä/heistä tykkää.
kaikkieiniinhyviä kirjoitti:
Aina ei lemminkinpito ole tae ihmisen hyvyydestä, aika hyvin näkee varsinkin koirasta onko se rakastettu, vai onko se vaan joku egon jatke tai näyttelyesine.
Lemmikin omistaminen ja eläinrakkaus eivät tosiaan tarkoita aina samaa asiaa, valitettavasti.
- ErnestitäälläHei
Minä olen aina tykännyt tuosta sika-naudasta. Se tirisee iloisesti pannulla ja hautuu hauskasti padassa. Se on niin jännästi ja helposti moni-ilmeinen elukka.
Sipulista se tykkää ja mustapippurista ja vähäsuolainenkin se on.- Irmamiina
Mä tykkään kaikista eniten kuolleista käärmeistä, ne on niin rauhallisia eikä ne pure.
Minä olen kissaihmisiä. Omalla tyttökissalleni kävi köpelösti, kun hän putosi korkealta ja polven ristiside meni poikki. Eläinlääkäri kertoi olevan kolme vaihtoehtoa:
1. Antaa tilanteen olla ennallaan, polvi luutuu johonkin asentoon, mutta kissa ontuu koko loppuelämänsä.
2.Tehdään leikkaus, joka maksaa 1000€ ja suurella todennäköisyydellä saadaan katti kuntoon.
3. Eutanasia, lopetetaan kissan kärsimykset heti ja lopullisesti.
Tämä tapahtui neljä kuukautta sitten ja olen erittäin onnellinen, että valitsin vaihtoehdon 2.
Kissa kävelee jo melko hyvin ja näyttää päivä päivältä voivan paremmin. Vaikka kyseessä on 15 vuotta vanha kissa, eutanasia ei ollut minulle mikään todellinen vaihtoehto.Minulla on koira, yksivuotias ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin rakas että aivan pakahdun tunteeseen. Sitä ennen koira oli joskus kolkyt vuotta sitten, mutta siitä jouduttiin luopumaan lapsen allergisen astman takia. Kissaihminen en ole ollenkaan enkä itselleni kissaa ottaisi.
Kissa on minulle ensisijainen eläin, mutta jos asuisin maalla ympäri vuodet, silloin minulla olisi myös vahtikoira.
Kesällä mökillä koiria suorastaan vilisee. Kaikki ovat omanlaisiaan. Esim. pojantyttärellä on 2 kavaljeeria, kumpikin ihan erilaiset luonnoltaan.eppu2 kirjoitti:
Kissa on minulle ensisijainen eläin, mutta jos asuisin maalla ympäri vuodet, silloin minulla olisi myös vahtikoira.
Kesällä mökillä koiria suorastaan vilisee. Kaikki ovat omanlaisiaan. Esim. pojantyttärellä on 2 kavaljeeria, kumpikin ihan erilaiset luonnoltaan.Minulla on kääpiösnauzeri ja voi olla että ensi kesänä otan toisen.
- 1eero
Jaa 😁kun otat uroksen nii lopputuloksen arvanet :)
1eero kirjoitti:
Jaa 😁kun otat uroksen nii lopputuloksen arvanet :)
Mie otan toisen tytön jos otan ja tämä eka tyvär leikanaan lähiaikoina. Saapi pentutehtailut unohtaa :D.
- 1eero
siilenämää kirjoitti:
Mie otan toisen tytön jos otan ja tämä eka tyvär leikanaan lähiaikoina. Saapi pentutehtailut unohtaa :D.
Nii kai, olisit ny edes yhden pentueen koirulin mieliksi, hyh hyh.
1eero kirjoitti:
Nii kai, olisit ny edes yhden pentueen koirulin mieliksi, hyh hyh.
Me otimme 90 -luvun loppupuolella kaksi ihanaa kisua - sisarukset. Eläinkauppias tuttuni suositteli meitä toiselle eläinkauppiaalle, jolla kisuja ja joka lopetti yritystoimintansa.
Kävimme kullat hakemassa Parkanosta ja luovutusikäisiä olivat. Sain ristiriitaista tietoa siitä milloin kissanpennun voi kastroida ja viivytin pähkäillessäni asiaa kuukauden liikaa. Tuloksena oli yksi suloinen, rutsainen kissatyttö, joka siis syntyi kotona.
Käytimme heti lapsen ja äidin lääkärissä, koska halusin tarkistettavan ettei ole enää pentuja massussa - ei ollut. Lääkäri kertoi, että noin nuori kissa saa usein vain yhden pennun. Pennusta totesi, että kaikki varpaat tallella ja hyväkuntoinen.
Minusta tuli ensimmäistä kertaa isoäiti - ja onnellinen sellainen!1eero kirjoitti:
Nii kai, olisit ny edes yhden pentueen koirulin mieliksi, hyh hyh.
Tällä on jo yksi valeraskasu ollu joten kiitti riitti :). Muutoinkin se vaatis niin paljon perehtymistä ja vaivannäköä se pennuttaminen joten en taida siihen rumbaan jaksaa. Lisäksi tuolla hauvelilla on pieni napatyrä, joten on riski että se raskaudessa repeäis.
Kaikki varmaan jo tietävätkin minun pitävän Kukon-pojista ja Naudoista.
Tunnen erittäin tärkeäksi että ne ovat kasvatetut laadukkaalla, juuri "heille" kehitetyllä ravinnolla.
Kolmas lemmikkini ei ole oikein eläin, muuten eläväinen vain.
Valitettavasti se on surmattu sedatiivisesti kuivattaen.
Onneksi kuitenkin sentään jauhettu kulta-muruksi.
Siitä nauttiessa tuntuu kuin kynsi hellien rapsuttaisi.
Se on myös muiden lemmikkieni ehdoton suosikki ja lellikki.
Kaikkiahan meitä toisinaan kutittaa.
Eikö kutitakin?
-
Nuo lemmikkini pitävät minut nuorekkaana, terveenä ja hyvissä voimissa.
Kunhan muistan aina nauttia "heistä" Voin keralla.
H.- lemmikkikisu
Äijäporukka oli kuluttamassa aikaa linja-autoaseman baarissa. Yksi alkoi kehumaan kuinka kalliin rotukoiran oli ostanut perheelle, toinen jatkoi paremmalla, ostin tosi kalliin hevosen tyttärelle maksoi maltaita. Kolmas kuunteli aikansa kehumista ja sanoi , minä toin vain pienen satiaisen kotiin ja se maksoi puolet omakotitalosta.
Se lemmikeistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj232326- 881276
- 541144
- 1151076
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r721039KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.211004Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p57987Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na31940Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(53926Minun on niin vaikeaa uskoa, että
todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.55918