Hei,
Miten koiraa voi opettaa olla säntäilemättä lintujen, pupujen, oravien jne. perään vai voiko sitä?
Voin nähdä silmissäni tilanteen, että vaikka koira kuinka osaisi "tänne", "ei" ja "paikka" käskyn, niin riistan jahtaamisen huumaa ei edes se mahdollinen makupala noiden käskyjen tottelemisesta voita... Saaliin jahtaaminenhan itsessään tuottaa koiralle suurta mielihyvää, vaikkei sitä kiinni ikinä saisikaan.
Ja en nyt tässä tarkoita, että olisin ottamasta jotain metsästyslinjaista koiraa joka on todella riistaviettinen. Olen vain viehättynyt erityisesti metsästyskoira-tyyppisiin rotuihin, kenties yritän etsiä roduista "näyttelylinjaisen" tai muuten vain *ei* metsästyskoiralinjaisen version.
Ja monet nykyisetkin seurakoirina pidettävät rodut ovat alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria olleet, esim. kultainennoutaja, labradorinnoutaja, shiba, akita, villakoira, basenji... jne. jne. (Kyllä niistäkin voi metsästyslinjainen versio löytyä, älkää takertuko siihen).
Mitäpä tuumitte?
Miten koiraa voi opettaa olla säntäilemättä lintujen, pupujen, oravien jne. perään vai voiko sitä?
Voin nähdä silmissäni tilanteen, että vaikka koira kuinka osaisi "tänne", "ei" ja "paikka" käskyn, niin riistan jahtaamisen huumaa ei edes se mahdollinen makupala noiden käskyjen tottelemisesta voita... Saaliin jahtaaminenhan itsessään tuottaa koiralle suurta mielihyvää, vaikkei sitä kiinni ikinä saisikaan.
Ja en nyt tässä tarkoita, että olisin ottamasta jotain metsästyslinjaista koiraa joka on todella riistaviettinen. Olen vain viehättynyt erityisesti metsästyskoira-tyyppisiin rotuihin, kenties yritän etsiä roduista "näyttelylinjaisen" tai muuten vain *ei* metsästyskoiralinjaisen version.
Ja monet nykyisetkin seurakoirina pidettävät rodut ovat alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria olleet, esim. kultainennoutaja, labradorinnoutaja, shiba, akita, villakoira, basenji... jne. jne. (Kyllä niistäkin voi metsästyslinjainen versio löytyä, älkää takertuko siihen).
Mitäpä tuumitte?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni ei pitäisi ottaa metsästyskäytössä olevaa rotua seurakoiraksi, ei edes näyttelylinjaista, koska: a) vietit saattavat yhä olla vahvoina ja b) lukemattomat metsästyskoirarodut on pilattu käyttökelvottomiksi lisääntyneen seurakoirakysynnän vuoksi, esimerkiksi juuri noutajat. Lisäksi rodun jakautuminen kahteen "linjaan" kaventaa merkittävästi rodun populaatiota ja sukusiittoisuus kasvaa, kun eri linjojen edustajia harvemmin risteytetään. Etenkin alkukantaisilla roduilla saattaa olla myös palveluskoiriin verraten varsin heikko miellyttämisenhalu sekä valikoiva kuulo. Mutta toki jotkut jo "seurakoiraistuneet" rodut voisivat sopia. Esimerkiksi eurasier on käsittääkseni nimenomaan seurakoiraksi alunperin jalostettu. Islanninlammaskoiralla, kuten myös näillä lappalaisroduilla puolestaan taitaa tuo ohjattavuus ja oppivaisuus olla tehokkaampaa, mutta en tiedä olitko näistä tämän tyyppisistä kiinnostunut. Nuo noutajat ovat jo sitten aivan oma maailmansa: miellyttämisenhaluisisa, todella helppo luonteisia (yleensä) ja helposti koulutettavia.
Koulutuksella ainakin useimmat noutajat saa varmaan jättämään riistan rauhaan melko helposti. Valikoivemman kuulon omaavat voivat olla sitten hieman haastavampia.
Kysymys siis kuului: MITEN koiraa voi opettaa olla säntäilemättä lintujen, pupujen, oravien jne. perään? Oli se mitä rotua tahansa.
Ei siinä muu taida auttaa kuin toistoa toiston perään ja koiran ja omistajan suhteen hiomista. Pidä koiraa paljon vapaana, jotta se oppii pysymään lähettyvillä. Hihnassa ikänsä ollut koira karkaa varmasti elukan nähdessään. Metsä on hyvä paikka kulkea koiran kanssa samalla harjoitellen luoksetuloa ja aina palkiten koiraa eniten miellyttävällä tavalla. Metsässä on paljon hajuja, joten koiran mielenkiinto on omistajaan on koetuksella. Yksi keino voisi olla myös pitää koiraa istu-käskyssä ja varmuuden vuoksi pistää kiinni taluttimeen. Sitten alat heitellä esimerkiksi frisbeetä tai palloa/kapulaa, mutta koira saa lähteä liikkeelle/nostaa perseensä VASTA kun annat siihen luvan. Näin koira oppii kuuntelemaan sinua. Kun metsässä koira tottelee hyvin ja lähtee esineen perään vasta luvallasi, olisi hyvä saada kohtaamisia näiden eläinten kanssa, jolloin homma toivottavasti hioutuu valmiiksi. Etenkin nuorena koira saattaa kuitenkin yhä karkailla eläinten perään ja vamhempanakin on koiraa jatkuvasti pidettävä silmällä. Karkulenkit jäävät kuitenkin luultavasti sitä lyhyemmiksi mitä epävarmempi koira on. Jos koira pentuna "karatessaan" tottelemattomuuttaan onnistutaan pelästyttämään piiloutumalla pentua, saattaa se myös myöhemmin olla epävarmepi lähtemään ohjaajan luota.
Riistavietin omaavaa koiraa ei kyllä kannata ottaa kouluttaa. Kissa voisi olla käytännöllisempi aloittajalle.