Onnellisuusprofessori Markku Ojanen sanoo ettei ihminen tarvitse unelmia, mutta tavoitteita tarvitsee.
Unelmat eivät kerro erityisen onnellisesta elämästä.
Brittitutkimuksen mukaan eniten haaveilivat vankilassa olevat ja mielenterveysongelmista kärsivät. Kun elämä ei ole raiteillaan, unelmille on tilausta. Miksi haaveilla, jos elämä on kunnossa?
Mistä unelmoitte, mitä tavoittelette?
Unelmat eivät kerro erityisen onnellisesta elämästä.
Brittitutkimuksen mukaan eniten haaveilivat vankilassa olevat ja mielenterveysongelmista kärsivät. Kun elämä ei ole raiteillaan, unelmille on tilausta. Miksi haaveilla, jos elämä on kunnossa?
Mistä unelmoitte, mitä tavoittelette?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tässä iässä 60 on turha unelmoida.
Kaikki tarvittava on jo saavutettu.
Joitakin typeryksiä tietenkin on, mutta sehän on heidän oma vikansa.
Että jotakin jäi puuttumaan.
-
Unelmointi kuuluu paljon nuorenpien palstalle.
Menehän sinne höpisemään.
-
Siks toiseksee.
Tätä samaa jankutettiin jo keväällä.
H.
"Menehän sinne höpisemään."
Tuolla sinun nyky onneasi jankutat täällä lähes jokaisessa aloituksessa ?
Mietipä ihan ite, kuka voisi lähteä jo sinne mihin muita ajat.
Olen huomannut sinun hunksz pitävän palstalla yllä toisten unelmointia, se kai on tavoitteesi.
"Mietipä"
Missä minä jankutan onneani?
Ja mitä minä ajan?
-
Olehan tarkenpi.
H.
En unelmoi juuri mistään, jos haluan jotain yritän parhaani mukaan saavuttaa sen, ei ikä ole este.
Onneksi en halua mitään ihmeempiä, kai elämä on opettanut realistiksi.
Nyt odottelen että pääsen käymään kaupoilla, uunin lämmityksessä menee puoli päivää.
Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, kohtuullinen toimeentulo ja rakkauttakin.
Terveys on kohillaan, ainakin vielä. Pitää olla tyytyväinen.
Vapaa ja varakas eläkeläinen?
"tavoitteita"
Totta.
Mutta minä en jankuta vanhoista aloituksista.
Kirjoitan aina ihan omaa ja tuoretta.
Enkä minä nyt ihan sanoisi sen olevan tavoitteeni.
Toiveeni kylläkin.
H.
"nyky.nyky.onnea"
Juu.
Olen.
H.
Luuletko hunksz näiden sinusta unelmoivien olevan vankilassa taikka mt-ongelmista kärsiviä, kaipaavat lohtua ja haaveita raskaan elämänsä täytteeksi?
"mitäpuppua"
Kymmeniä/satoja kertoja olen sanonut että en.
Kirjoitukseni ovat ihan kaikille.
Jokainen voi niistä ottaa, tai olla ottamatta.
Kissalleen tai Koiralleenkin.
EOC
H.
Ensimmäistä kertaa tuota kysyn en ole huomannut sun ennen siihen vastanneen.
"Olehan tarkenpi."
Tarkkanapa ollaan, totta vie
ja ny wieder auf see ku on aikaa.
Se on makuasia, onko ne unelmia vai tavoitteita, jos ne ovat toteuttamiskelpoisia.
Tavoitteita kai jokaisella pitää olla, muutenhan ihminen tylsistyy.
Siinä ei kummoista tutkimusta tarvitse, että eniten unelmoivat ovat vankeja ja mielenterveyspotilaita. Onko se viisaampaa, jos onnellisuusproffa tämän itsestäänselvyyden sanoo.
Tällaiset tutkimukset tehdään usein itsestäänselvistä asioista, joihin lähes jokainen tietää vastauksen.
Miksi joku tutkija käyttää aikaa ja rahaa moisiin joutavuuksiin, sitä ihmettelen itsekin.
Noniin! Asiaa! Viimeiset 20 vuotta ollut ilman unelmia, pelkkiä suunnitelmia vaan elättänyt.
Olen saanut kuulla että ihmisellä PITÄÄ olla unelmia, ja tuntenut pienen tyhjyyden sen takia. Mutta, kun käänsin vihdoin katseen sisäänpäin, eikä kohti muiden näkemystä... se on oikeasti vapaa olotila.
Unelmaton elämä pakottaa elämään hetkessä. Näin mä väitän.
Myös mä elän unelmatonta elämää ja tää on ok.
En pidä unelmia ja tavoitteita toisiinsa verrattavissa olevina.
Onhan sillä väliä että tavoitteeni saada kaveri ylös lattialta, syömään ja ulos, ei se nyt unelma ole. Sinnikästä houkuttelua, vähän voimaa vaativaa, vaan ei mitään tekemistä unelman kanssa.
Unelmat ovat usein juuri höttöä, oi kun olis ja ai kun sais, milloin mitäkin.
Voi toki toivoa jotain, tavoitella sitä ja joskus tavoite toteutuukin.
Sulla on kouriintuntuvia arkipäivän tavoitteita, tässä ja nyt elettäviä.
Se on sääli, että kaikkeen miten ihminen toimii, tarvitaan professori tai tutkielma nykyään. Unohtamatta terapeutteja sun muita hilapilluttimia.
Ihminen ei voi olla onnellinenkaan ennen kuin laki ja professori määrää.
Lähimmäiset kyllä huomattaa jos alan näyttää onnelliselta, liian onneliselta ni vievät hoitoon.
Jaa, mulla on vähän tavoitteita, paljon haaveita, useita unelmia ja sitten ne jokuset asiat mitkä on välttämättömiä pakkoja.
Mielenterveysongelmista kärsivä vanki unelmoi vapaudesta, tavoitteena tehdä iso keikka ja rikastua.
Voi se olla niinkin.
Unelmointia käytetään markkinoinnissa. Luodaan haavekuvia.
Pankit esimerkiksi jossain vaiheessa mainostivst: unelmista totta.
Arkitodellisuudessa rahako ratkaisee? Voi olla, että monen osalta kyllä: autonvaihto, asunnonvaihto, matka jne. Ihan tavallisten ihmisten arkipäiväisiä juttuja, joita ei ehkä juuri nyt ole mahdollista toteuttaa eri syistä.
Ei unelmointi ja haaveilu ole pahasta, kunhan jalat pysyvät maassa.
Ne voivat kantaa, jos pitää niitä mahdollisina. Vai onko tämä romanttinen näkökulma. Olen siis eri mieltä proffan kanssa.
En tunne vankilatyyppejä tai mielenterveystapauksia, joten en voi heidän puolestaan sanoa. Ehkä ne ovat erilaisia, ne unelmat.
En minäkään tunne yhtään vankia, kenenkään mielenterveyttä en ala pohtimaan, joitain selviä tapauksia tiedän, virallinen diagnoosi kun on.
Voiko ihmisen saada mainosten avulla unelmoimaan?
En usko, että kaikkien kohdalla se onnistuu, jos esim. inhoaa tropiikkia, ei mainos saa siitä unelmoimaan.
Voihan unelman kehitellä itsekin mielessään, vaikkapa täällä virtuaalimaailmassa.
Eikä sekään pahasta ole, saattaa auttaa kestämään paremmin todellisuutta.
Onni on ansaitsematon lahja tulevaisuudelta :)
Onko onni yhtä kuin unelmointi tai tavoite, vaiko saavutus?
Yllätys. Ei voi päättää olla onnellinen, korkeintaan tyytyväinen.
Unelmointia ei voi ulkoistaa, se on ilmainen haavematka.
Lisään. Tavoiteiden asettelu on harkittua, järkeiltyä, laskelmoivaa, tietoista toimintaa.
Eikö tavoitteen asettamisen pohjalla ole kuitenkin aina unelma, haave, jostain paremmasta. Jos vaikka haluaa omakotitalon, eikö siitä ensin unelmoida.
Toinen asia en se, kuka siihen sitkeäasti pyrkii, kuka taas vaan haihattelee.
Kaikkihan alkaa ajatuksesta.
Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan, jolla ei koskaan olisi/olisi ollut unelmia, tajuaa sen tai sitten ei.
Entä saavuttamaton unelma, unelmoida unelman vuoksi, vailla toteutumisen mahdollisuutta. Masentaako se lopulta, kun huomaa ettei onnistukaan.
No se on sitä haihattelua.
Vain ihminen itse pystyy arvioimaan, ovatko hänen unelma realistisia vai eivät.
Unelmoida voi vaikka 300 huoneen linnasta ja silti tietää, että se ei milloinkaan toteudu.
Kyllä moni unelmoi isosta lottovoitostakin, tietäen, että se on hyvin epätodennäköistä.
"eppu2"
Menen piakkoin asennuttamaan autooni uudet talvi-renkaat.
Hienoa! Eikö olekin?
-
Mutta en minä niistä unelmoinut, 640€ hei?
On vaan niin että renkaatkin vanhenevat.
H.
Mä en usko että sä hunks osaisit unelmoida mistään. Tiedät tavoitteen ja hankit sen kuten nuo uudet renkaat.
Tuo on totta, että kukaan tuskin elää ilman unelmia. Onhan niitä, minullakin ollut. Vaan ei tällä hetkellä. Vai onko?
Liekö tämä joku tulkinnanjuttu? Onko kaikki hatarat suunnitelmat ja mielitekoja unelmia?
Jos mietin että viikonloppuna olisi kiva syödä kalaa, niin onko se unelma? Onko mun pakko taas syödä sanani.
Jos hän haaveileekin sakottomasta ja turvallisesta elämästä? :))
Käsittääkseni hän elää sitä.
"humps"
Nuoren ihmisen pitää olla Peter Pan.
-
Kun hän alkaa vanheta 40
On hänen aikansa alkaa elää todellisuutta.
Todellisuuteen eivät unelmat enää kuulu.
Kuuluu reaalisuus.
H.
Älä valehtele, kun katsoo noita Sinun lirkkumusaketjujasi, et muuta teekään, kun unelmoit.
Kymmeniä/satoja kertoja olen sanonut että en.
Kirjoitukseni ovat ihan kaikille.
Jokainen voi niistä ottaa, tai olla ottamatta.
Kissalleen tai Koiralleenkin.
EOC
H.
Eppu, ei hän unelmoi, hän ruokkii riimeillään toisten unelmia.
"mitäpuppua"
Nooh.
Olenhan siellä minäkin.
Jossain.
H.
Niimpä olet, riimittelemässä unelmoijille.
"mitäpuppua"
Niissä riimeissänikin.
Unelmoi sinä vuorostasi minulle.
H.
Tulkinta kysymyksiä... Markku Ojanen on tosi symppis mies....hän on sanonut : Tee unelmastasi tavoite.... ja korostanut sitä kuinka suomalaiset ovat realisteja unelmissaan.... Selvästihän unelmat ovat erilaisia kaksikymppisellä ...kuin kuuskymppisellä.. 20v. unelmoi rakkaudesta..lomamatkasta...hyvästä työpaikasta...60 unelmoi esim. riittävästä toimeentulosta...hyvästä vanhuudesta...terveydestä... Unelmia pitää olla...mielestäni....tylsä paikka olisi ilman niitä....
Kuusikymmentä täyttäneellä pitää olla hankittuna se riittävä toimeentulo, vaikea enää sitä alkaa tavoitella.
Hyvä vanhuus, terveys, ym. eivät voi olla unelmia vaan tavoitteita.
"tavoitteita"
Kuten minä tuolla aiemmin kirjoitinkin.
Aikasti surkean kopion teit.
H.
Niin näitä unelmia on kuitenkin mitattu....onko se unelma kaikilla tavoitettu...siitä voidaan olla erimieltä...Keski-ikäisten päällimmäisinä asioina on riittävä toimeentulo sekä lasten pärjääminen elämässä....
Tänään muuten juuri kuulin kun nainen oli huolissaan vanhan äitinsä raha tilanteesta....tilillä 0 euroa...
Mä vastasin tälle mimmimummolle, ei kait hänkään ollut sun viisauksiasi lukenut.
Minulla on hirveän paljon unelmia, on ollut aina. Tiedän kyllä realistisena ihmisenä, ovatko ne saavuttamattomia asioita vai eivät.
Minusta elämä ilman mielikuvitusta olisi kauheaa. Kyllä minua aikanaan koulu ja monet muut asiat opettivat pois mielikuvituksen käytöstä, mutta eivät ne ilmeisesti täysin onnistuneet. Mielikuvituksen käyttöä tarvitaan mm. kirjoittamisharrastuksessa ja teatteri-improvisaatiossa. Olisin kädetön kumpaankin, ellei minulla olisi mielikuvitusta.
Miksi mielikuvitus-unelmat olisivat sen pahempia kuin vaikkapa tv-sarjat? En ole ikinä katsonut mitään sarjaa, koska en avaa televisiota paljon muutoinkaan, joskus oli useampi vuosi välissä, kun ei kukaan asunnossani käynytkään katsonut.
Aion unelmoida jatkossakin. Ehkäpä tästä syystä en ole ikinä tajunnut sanontaa harmaa arki. Minusta arki ei ole harmaa, vaan arki on täynnä värejä.
"Mikä_milloinkin"
Mieli-kuvitus ei ole unelma.
Se on oma valinta.
H.
Mikä on tämän palstan tarkoitus, kun aiheet pitää valmiiksi kysyä nimimerkki hunkszilta? Aina ja joka päivä moittii aloituksia ja ovat väärällä palstalla. Voisi vähän katsoa tarkemmin omia aloituksiaan ja jankutuksiaan ja renkutuksiaan, eiköhän kaikilla ole sama oikeus kuin hänellä. Kaikella kunnioituksella.
Unelmat taitaa onnenonkijoilta hävitä nyt kun Tanska lupaa sulkea heiltä rajat.
Suomesta paenneita takaisin Ruotsiin saivat kokea kovia,
kun humanitaarinen suurvalta ei tarvitsekaan näiden moniosaajien palveluita ?
Tänään asunnottomien yö... kaatuneita unelmia...A-studio kertoo etenkin naisten lisääntyneestä asunnottomuudesta...olisi se kauhea tilanne ...ei voi kuvitella edes...
Luin koko jankkaavan ketjun, mutta vastaan aloittajalle. En tiedä mikä ero on tavoitteella ja unelmalla. Ihmettelen professorin mielipidettä, lienenkö sitten mielenterveyspotilas. Kertokaapa ero, Kiitos. Katsoin jopa Wikipediasta, en saanut vastausta.
Nuorena mietin, miksi jollakin samalla käytävällä on enemmän palkkaa kuin minulla. Löysin vastauksen, hänellä on enemmän koulutusta. Laitoin tavoitteen, jonka saavutin. Palkka tuli käytävän parhaimmaksi. Ensin se oli unelma. Näitä voisin luetella enemmän elämän varrella, perhe, paremmat työpaikat, kauniimpi/isompi koti, mahdollisimman terveet elämäntavat - aina sama kaava. Kaikki tuli, mutta toki kovalla vaivalla ja puurtamisella. Heppoisesti en ole saanut mitään. Äärirajat ovat minulle arkea.
Nyt vanhana on unelma/tavoite: haluan vaikuttaa kansalaisten taloudellisiin oloihin liittymättä poliittiseen puolueeseen. Pyrin paikkaan, jossa voi siihen pieneltä osalta vaikuttaa. Saas nähdä!
Toinen tavoite on tehdä hyvä hetki niille, joille voin ja mihin rahkeet riittävät. Annan, lainaan, teen puolesta.
Katson aikuisten lasteni elämää: sama rata, voi kun eivät särkyisi.
Unelmat taitaa kuulua enempi nuoruuteen, nyt on vain todettava ei niillä realismin kanssa ollut mitään tekoa, mutta onnentunne ei ole tuntematon vieläkään, siihen ei tarvita unelmia.
Täällä kärsitään katkeruudesta. Niin hapanta ja muita mollaavia on tekstit.