On se salakavala kaveri tämä alkoholi: Minut se on tempaissut jo tiukasti otteeseensa, vaikka vuosi sitten olisin nauranut jos joku olisi väittänyt minun alkoholisoituvan. Sen verran kunnollista elämää olen tähän asti elänyt.
Olen yrittänyt lopettaa juomista kaikella tapaa; antabuksilla ja aa:lla. Mikään vaan ei tunnu tepsivän. Onko hyviä vinkkejä, halu on kyllä kova? Edellisen kerran kun lopetin jokapäiväistä juomista sain viinakrampin ja jouduin sairaalaan. Onko hyvä lopettaa loiventamalla? Millä viinanhimon saa kuriin?
Olen yrittänyt lopettaa juomista kaikella tapaa; antabuksilla ja aa:lla. Mikään vaan ei tunnu tepsivän. Onko hyviä vinkkejä, halu on kyllä kova? Edellisen kerran kun lopetin jokapäiväistä juomista sain viinakrampin ja jouduin sairaalaan. Onko hyvä lopettaa loiventamalla? Millä viinanhimon saa kuriin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä siihen ole muuta keinoa kuin oma tahto. Oma tahto sen sai alkamaankin.
Jos nyt olet niin pitkällä, että myönnät ongelman, niin sitten pitäisi etsiä ongelmalle ratkaisu. Ehkä oma halu ei vielä riitä, uskoisin, että kaikki alkoholisoituneet ja ongelman myöntäneet, haluaisivat olla ryyppäämättä.
Oma halu sisältää paljon asioita, miettimistä, päätöksentekoa, vertailua, heikolla hetkellä itsensä voittamista.
Karkeasti sanoen viinanhimosta pääsee eroon vain olemalla juomatta ja huomaamalla elämän parantuneen huomattavasti. Kai sitä nyt jokaiselle tulee aikoja ja tilanteita, että nyt pää täyteen, mutta kun mikään ei ole paremmin eikä hauskemmin sen juomisen jälkeen, niin silloin jätetään ottamatta.
Loivennukset ovat lääkärien asia ja monelle itselle syy juoda, kun on loivennettu muutama päivä, niin taas voi ottaa täyden lastin ja niin se jatkuu.
Periaatteessa voisi ajatella, että juominen kannattaa aloittaa ja lopettaa loivasti. Eli jos tietää, että "joutuu ottamaan" kännin vaikkapa pe-iltana, niin ottaa sixpäkin torstaina, kännin perjantaina, ja sixpäkin lauantaina.
Alkoholistilla homma on kuitenkin monimutkaisempi. Helposti menee siihen, että on vain kännipäiviä ja loivennuspäiviä. En siksi oikein voi suositella loiventavia tässä tapauksessa. Ja muutenkin usean illan juomisputken jälkeen krapula on täysin erilainen kuin yksittäisen rankan illan jälkeen, eikä siinä loiventaminen enää oikeastaan samalla tavalla auta. Lähinnä siitä saa pahan mielen, että tänäänkin tuli sitten juotua.
Rauhoittavat lääkkeet voisivat olla parempi apu ahdistukseen. Varsinkin se ensimmäinen tipaton ilta kun tahtoo olla hyvin vaikea. Jos ei lääkäriin kehtaa mennä, esim. Valrian on mieto rauhoittava, jota saa apteekista ilman reseptiä.
Viinanhimo on sitkeä vaiva, ja ehkä siitä ei pääse täysin koskaan. Sen voi kai kuitenkin oppia, että vaikka toisaalta tekisikin mieli juoda, niin loppujen lopuksi selvänä on parempi olla. Yrittää ajatella kokonaisuutta, kaikkea kielteistä mitä alkoholiin liittyy.
Sinniä sinulle!
saa kuriin juomalla niin perkeleesti viinaa että ei kertakaikkiaan enää haluta ottaa.
Voi siinä kyllä henkikultakin mennä ja jos ei henki niin terveys , perhe , omaisuus jne...
Ei toki kaikkien tarvitse aivan pohjan kautta raitistua
Olen samaa mieltä että vain tarpeeksi juomalla voi tulla halu lopettaa juominen ja nöyryyttä hyväksyä oma alkoholisminsa
"Alkoholi on paras asianajajamme", toteaa AA.