Tuntuu niin typerältä.. mä haluan, mies ei.. tylsää olla aina se aloitteentekijä.. :( Ei ole kiva aina tulla torjutuksi! Päätin just eilen, että annan olla. En halua tätä typerää oloa, en halua enää haluta. Sen vuoro tehdä aloite.. ja mun vuoro sanoa ei...
tylsää olla aina aloitteentekijä.. plaah..
Kasey
192615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä haluan, nainen ei. Ja sen ehdoilla tässä mennään, kertaakaan ei oo puoleen vuoteen ehdottanut. Itse ehdotan siksi, etten voi olla ilman. Jos odotan aloitetta toiselta, niin saan odottaa toiset puoli vuotta..
Ja vähintään joka toisen kerran saan pakit.
Pahinta on kun on ainoa joka haluaa. Ei se puute.
Niinpä, pahinta todellakin on olla se ainut joka haluaa :/
Mä oon ainakin tosi turhautunut.. aargh.. Miten halut sais pois päältä ;)
Niin se oli meilläkin vuosikausia, varmaan 7 tai 8 vuotta meni että vain minä ehdotin. varmaan 8 kertaa kymmenestä sain pakit. Joskus saunan jälkeen peiton alla pimeässä onnistui. Väkisin siinä jäi ehdottelutkin vähemmälle kun tuli tunne että toinen vain aviovelvollisuudesta...
No, sitten sattui niin että sain vierasta. Aikun teki hyvää mutta kuinka ollakkaan se tuli vaimoni myös tietoon. Ensin oli huuto ja itku melkoinen mutta kun tilanne rauhoittui niin huomasin yllätyksekseni että joudun naimaan kuin kani... aamulla, illalla, yöllä ja välillä myös kesken työpaivää tuli kutsu kotiin. Ei ollut sekään pidemmän päälle kovin mukavaa. Nyt on tilanne taas rauhoittunut ja kotona on seksi käytännössä olematonta. Mutta onneksi on muitakin naisia olemassa ja ei ihan ilman tarvitse olla. Vieraissa on se mukava puoli että ainakin tietää että toinen antaa haluasta ja että menee tarpeeseen jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
mahdoton juttu
ota rakastaja tai käytä kertahoitoja hyväksesi, niitä kyllä löydät helposti.
Sitä kuvittelee että vieraasta löytyy helpotus, ja on itse jo henkisesti valmis. Kun sitten tilanne on edessä niin ei voikaan. Oma rakas jostain syystä kummittelee. Kai se on sitä että kun rakastaa, vaikkei kaikki asiat hyvin olisikaan.
Käytä siippaasi 'itsetyydytyksen' välineenä. Parempi kuin masturbointi tai vieras. Joskus se siippakin lämpenee - usko pois. Varmistut vain siitä että aikaa on, esim. vapaapäivän aamu. Pyydät toisen aamutarpeiden jälkeen takaisin sänkyyn, olet lähellä, toimit hitaasti ja rauhallisesti ja nautiskellen. Seuraavalla kerralla (ei liian pian, esim. viikon päästä) teet muuten samoin, mutta annat siipallesi mahdollisuuden jossain välissä aloittaa. Ellei, ole pitkämielinen ja toista sama niin, että jätät omat toimesi siihen lähelle liimautumiseen. Silittelet vain vatsaa tms. Vähitellen hän oppii jo ensimmäisistä merkeistä. Vähitellen hän oppii että vapaapäivän aamuna... Kaikki miehet eivät tietenkään opi, joten muista ettet koskaan narise aiheesta, et huomauta mitään negatiivista, et mainitse asiasta muuta kuin positiiviset asiat ja nekin hyvin säästeliäästi. Mies oppii kuin koira - toiston ja kiitoksen kautta.
kumppania olet itse noin kouluttanut?
Yhden, tämän nykyisen mieheni. Aiemmin heivasin äijän pihalle kun suhde ei toiminut (muistakin syistä kuin sänkyhommat). Kyllästyin useisiin ja lyhyisiin suhteisiin. Päätin elää yksin loppuelämäni. Kunnes tämä mies tuli kohdalleni. Sovimme jo alkuvaiheessa ettei tämä suhde kummankaan osalta pääty ainakaan siihe, ettei asioista puhuta tai niitä ei pyritä ratkaisemaan.
Aikansa kaikki sujuikin hyvin, ihan hämmästytti. Ja sitten tuli ongelmia, niinkuin useissa suhteissa jossain vaiheessa tulee. Ajattelin, tässä miehessä on niin paljon muutakin kuin seksikumppani, mutta seksi kuuluu suhteeseen. Ensimmäinen vaihe oli puhe. Ei auttanut. Mietin. Mietin miten hankalarotuisiksi luonnehditut koirani olivat niin hyvätapaisia, kilttejä, tottelevaisia.
Aloin kokeilla samaa "koulutustapaa" mieheeni. Tein kuten aiemmassa kirjoituksessani selvitin (noin suurinpiirtein) ja nykyisin herään vierelläni rakas äijäni, joka on jälleen oppinut tekemään aloitteita ja huomioimaan minut. Ei ollut helppoa - myönnän. Turhauttavaa pitkän päälle, mutta kiristin hampaita ja ajattelin että helpolla en luovuta. En ole miehelle tästä puhunut, enkä todellakaan allekirjoita menetelmän toimivuutta muihin miehiin, mutta sen voin sanoa, että jos todella rakastaa ja haluaa elää sen kumppaninsa kanssa, niin kaikenlaista voi joutua kokeilemaan. Joskus on oltava jopa nöyrä, mutta lopputulos palkitsee. Eikä kaikki suhteet siltikään pääty hyvin. Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja keksii jonkun keinon palauttaa ilo suhteeseensa.
..luitko jostain kirjasta ton?
Jos toista ei huvita ja on sitä mieltä että se on mun ongelma että mä haluan....
Lopputuloksen tietänette..
Kaikki on jo kokeiltu - tarkoitan tällä ihan kaikkea :(
nyyh
sinun yhden kerran onnistunut juttu on yleispätevä lääke kaikille?
Et tainnut lukea kirjoitustani.
kyllä luin. en minä ainakaan pidä naisia koirana
niinkuin sinä miestäsi
Sinä taidat olla joko kakara tai muuten yksinkertainen? Kouluttajan tekstissä lukee: En ole miehelle tästä puhunut, enkä todellakaan allekirjoita menetelmän toimivuutta muihin miehiin. Eli siinä vastaus edelliseen kirjoitukseesi.
Pitääkö kouluttaja miestään koirana? Yksi äiti yirttää houkutella pikku-Liisan ottamaan kalanmaksaöljyä. Liisa ei tahdo. Äiti keksii keinon, jolla Liisan saa suostumaan toimenpiteeseen. Toinen äiti tuskailee pikku-Lauran kanssa samasta aiheesta. Pikku-Liisan äiti kertoo miten sai Liisan ottamaan kalanmaksaöljynsä. Lauran äiti kokeilee samaa Lauraan. Mielestäsi siis Lauran äiti pitää Lauraa Liisana, toisen äidin lapsena?
Kouluttaja on varmaankin kohdistanut tekstinsä alkuperäiselle kirjoittajalle, en tiedä vastatkoon siitä itse. Ulkopuolinen henkilö eli sinä et näytä ymmärtävän mistään mitään
Älä hyvä ihminen hautaa halujasi.Ne on iso osa sinua itseäsi,ja jos hautaat ne--sairastut varmasti vakavasti.Seksi,luovuus ja aggressio ovat samaa vietti perustaa,ehkä löydät jonkun muun tavan selvitä tyydyttymättömistä haluista.
--Mulla itselläni on muuten ihan sama tilanne.Mieheni on haluton..osaksi sen vuoksi että sairastaa.Mutta kyllä kai meilläkin silti suurimmaksi osaksi on kyse ihan klassisista vuorovaikutus ongelmista.Niistä seksiongelmissakin on kyse.Mistään hinnasta en kyllä halujani aio haudata.Menipä tää selibaatti mite pitkälle tahansa.
Tästä tulee mieleen parin kolmen- ja neljänkympin välillä olevan miehen keskustelu.
Toinen kertoi ylpeästi, kuinka on aina se joka antaa eikä koskaan se joka saa. Vaikka kuinka tekisi mieli, niin vaimo oli se jonka pitää pyytää. Yritin tähän keskusteluun väliin, mutta minut tyrmättiin, koska olen niin nuori... enhän minä voi tietää. Luulisi vaan sen toisen ihastelevan äijänkin tajuavan, että vaimosta tuntuu silloin samalta, kuin hänestä tuntuu, kun oma vaimo käyttää seksiä aseena.
Kai tuo seksin käyttäminen jonkinlaisena aseena esim. riidoissa on enemmän naisen hommaa, mutta kyllä sen me miehetkin osaamme. Oli miten oli, niin tyhmää se on.
No, syy nyt ei tässä ko. tapauksessa ole tämä, mutta tulipahan sanottua.
Inhoan sitä kun joutuu pyytämään, ehdottamaan.. tuntuu kuin ois kauhee vaatija.. sehän aiheuttaa paineita enkä sellaista halua aiheuttaa. Tulee fiilis että on väärin haluta.. ja se vituttaa. :(
...tuollaista partneria?
Jos itse huomioit toisen,autat kotitöissä ja alat lämmitteleen siippaasi jo päivällä pikkuhiljaa yötä varten ja ei onnistu...Annahan sen mennä!
Ota itsellesi hiukkasen nuorempi nainen,asu siitä erillään ja ah mitä seksiä tuut saamaan.Ooot ihmeissään,miten jaksoit ennen!
Vaimoskin virkkuu,alkaa huolehtiin ulkonäöstään,lahduttaa ja ottaa uuden miehen ja arvaa mitä...alkaa nauttimaan estottomasta seksista.Uskomatonta mutta totta!
Sorry,sä olitkin nainen joka kirjoitit!
Noo,pätee se noinkinpäin...eli uus mies rinnalle,johan alkaa säpinät....
Meillä on ihan sama juttu. Useimmiten saan jos ruikutan, mutta sellanen on masentavaa ja vie halut. Mies ei ikinä tee aloitetta ja joskus tuntuu, että sillä ei oikein seisokkaan (pakkopanoo). Tällänen on kauheen ahdistavaa, etenkin kun naitiin kuin kanit sillon, ku tavattiin. Nyt ollaan oltu vasta 2 vuotta yhdessä ja ollaan nuoria. Tarkoittaako tää nyt sitä, että tulen lopulta elämään loppuelämäni selibaatissa!!!
Rakastan miestä kovasti ja muuten suhteemme on loistava, mutta tällaset seksiongelmat heijastuu muihinkin elämän osa-alueille. Musta ainakin tulee tosi katkera ja tuntuu siltä, et mies ei halua mua tai sitten miehessä on jotain vikana jne. jne. Ahdistaa lukea joka paikasta, kuinka miehet on mukamas tauotta hirmu kiimaisia ja nais ketä tahansa koko ajan. Ei meillä vaan...
Ahdistavaa on myös se, että asiasta ei voi puhua. Oon yrittänyt monta kertaa, mutta itseasiassa puhuminen vain aiheuttaa lisää ongelmia. Seksistä katoo ikäänkuin sellainen mystinen spontaanisuus, kun sitä liikaa keskenään vatvoo. Pitänee varmaan kokeilla "koirankouluttamis" temppu. Tosin en näe sen ratkaisevan mitään, joutuisin yhä aina tekemään aloitteen ja ruikuttamaan seksiä, ihan niinkuin se olis ainoastaan mulle nautintoa (palkinto) tjms. ÄÄÄÄÄÄÄÄH!
mäkin joudun aina tekeen aloitteen,tehnyt jo viis vuotta.Kyllähän äijälle kelpaa kun oikein lämmittää mut ite ei viittis tehä asian eteen mitään.Kerran oltiin puol vuotta ilman seksiä!Mies kyllä sano jo suhteen alussa ettei oo kauheen viriili ja että vois olla ilman naistakin.Ja minä tyhmä en uskonu!Ei muuten pidä suutelemisestakaan!