Ohessa kuvaus Ruotsista.
1) Enemmistön kieli on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli (lainsäädäntö on enemmistön kielellä mm. Sveriges lag).
2) Koulujärjestelmä toimii enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille.
3) Kielivähemmistöt opettelevat enemmistön kielen koulussa.
4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskouluissa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. (5 kpl). Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta,ei lapsen perhe, mikäli ryhmän suuruus on riittävä.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, jos haluavat opiskella kotikielellään. Valtionapu on kuitenkin pienempi niissä kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä paitsi muutama kunta, joissa asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä.
irkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä (tulkki- ja käännöspalvelut). Tämä täyttää myös Euroopan Neuvoston suositukset.
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta, mutta jokaisessa julkishallinnon virassa on osattava valtakunnan enemmistökieli.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan ruotsalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista
(Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla. KIelen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa).
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näin osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti Ruotsi ottaa vastaan ulkomaalaisia. (Kts. Ruotsin tilastollinen vuosikirja).
11) Vähemmistökieliä ei mainita perustuslaissa.
Laki kirjoitetaan enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille. Muussa lainsäädännössä todetaan joltain osin, että maassa puhutaan perinteisesti joitakin vähemmistökieliä.
12) Eduskunnan ainoa virallinen kieli (asiakirjat ja keskustelu) on enemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita.
13) Valtio voi määritellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen
(Esimerkiksi ns. ”meänkieli” viidessä pohjois-Ruotsin kunnassa)
14) Vähemmistöjä koskevat kysymykset käsitellään tarvittaessa vaikkapa maatalousministeriössä jos Euroopan Neuvosto vaatii vähemmistökieliä koskevia selvityksiä.
15) Katukilvet ja tienviitat ovat vain enemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen vähemmistökielistä kilpeä enemmistökielisen alapuolelle oikeusistuimelta. (Esim. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
16) Kielikiintiöt yliopistoista ja muista opetuslaitoksista puuttuvat vähemmistökieliä puhuvilta. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti enemmistön kielellä.
17) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei tarvita, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan enemmistön kielellä.
18) Kaikki armeijayksiköt toimivat enemmistön kielellä. Erillisiä yksikköjä vähemmistökieliä puhuville ei ole, ja näin myös saadaan merkittäviä säästöjä.
19) Kansalaisten rekisteröinti kielen perusteella ei tehdä, koska yksilön intimiteettisuoja menee sen edelle. Valtio ei
urki kansalaisten kieli-identiteettiä.
20) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään
ole kielletty.
Ruotsissa ei ole enää 1980-luvun jälkeen kieltänyt suomen puhumista. Ruumiillinen kurituskin suomen puhumisesta poistettiin siellä jo niin varhain kuin vuonna 1958.
..............................................
Tarkistakaa tiedot. Kiitos! Uskoisin,että juuri tällä keskustelupalstalla on asiantuntemusta tarkistaa listan paikkansapitävyys.
Listaa voi vapaasti lainata ja kopioida mikäli tarvetta on.
1) Enemmistön kieli on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli (lainsäädäntö on enemmistön kielellä mm. Sveriges lag).
2) Koulujärjestelmä toimii enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille.
3) Kielivähemmistöt opettelevat enemmistön kielen koulussa.
4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskouluissa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. (5 kpl). Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta,ei lapsen perhe, mikäli ryhmän suuruus on riittävä.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, jos haluavat opiskella kotikielellään. Valtionapu on kuitenkin pienempi niissä kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä paitsi muutama kunta, joissa asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä.
irkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä (tulkki- ja käännöspalvelut). Tämä täyttää myös Euroopan Neuvoston suositukset.
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta, mutta jokaisessa julkishallinnon virassa on osattava valtakunnan enemmistökieli.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan ruotsalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista
(Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla. KIelen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa).
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näin osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti Ruotsi ottaa vastaan ulkomaalaisia. (Kts. Ruotsin tilastollinen vuosikirja).
11) Vähemmistökieliä ei mainita perustuslaissa.
Laki kirjoitetaan enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille. Muussa lainsäädännössä todetaan joltain osin, että maassa puhutaan perinteisesti joitakin vähemmistökieliä.
12) Eduskunnan ainoa virallinen kieli (asiakirjat ja keskustelu) on enemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita.
13) Valtio voi määritellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen
(Esimerkiksi ns. ”meänkieli” viidessä pohjois-Ruotsin kunnassa)
14) Vähemmistöjä koskevat kysymykset käsitellään tarvittaessa vaikkapa maatalousministeriössä jos Euroopan Neuvosto vaatii vähemmistökieliä koskevia selvityksiä.
15) Katukilvet ja tienviitat ovat vain enemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen vähemmistökielistä kilpeä enemmistökielisen alapuolelle oikeusistuimelta. (Esim. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
16) Kielikiintiöt yliopistoista ja muista opetuslaitoksista puuttuvat vähemmistökieliä puhuvilta. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti enemmistön kielellä.
17) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei tarvita, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan enemmistön kielellä.
18) Kaikki armeijayksiköt toimivat enemmistön kielellä. Erillisiä yksikköjä vähemmistökieliä puhuville ei ole, ja näin myös saadaan merkittäviä säästöjä.
19) Kansalaisten rekisteröinti kielen perusteella ei tehdä, koska yksilön intimiteettisuoja menee sen edelle. Valtio ei
urki kansalaisten kieli-identiteettiä.
20) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään
ole kielletty.
Ruotsissa ei ole enää 1980-luvun jälkeen kieltänyt suomen puhumista. Ruumiillinen kurituskin suomen puhumisesta poistettiin siellä jo niin varhain kuin vuonna 1958.
..............................................
Tarkistakaa tiedot. Kiitos! Uskoisin,että juuri tällä keskustelupalstalla on asiantuntemusta tarkistaa listan paikkansapitävyys.
Listaa voi vapaasti lainata ja kopioida mikäli tarvetta on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomenkielen puhuminen oli vielä 90 luvulla kielletty välitunnilla Johannedalin koulussa Sundsvallissa.
Koti ja kouluyhdistyksen puheenjohtaja.