Hermot menee!!!!
Jokainen ilta kun lapsemme 2v ja 7kk menevät nukkumaan, niin katselen heidän untaan hetken ja kuiskaan: huomenna äidillä on pidempi pinna.
Ei sitä huomista sitten kuitenkaan ehdi kulua kuin korkeintaan puoli tuntia, kun jo ensimmäisen kerran sille päivälle huudan tuolle 2-vuotiaalle pojalleni.
Hän alottaa mahottoman teatterin jo klo 6. Kitisee, kiusaa siskoaan, vinkuu, vonkuu, roikkuu lahkeessa, sotkee yms. Hän vain mulkasee kun huudan ääni käheänä.
Olen kyllä yrittänyt tuota puhumistakin, mutta ei se auta. Tai, mulla on niin pinna jo kireellä, etten malta enään puhua, vaan huutamalla yritän takoa poikaani järkeä.
Jo heti pian kohtauksen jälkeen mulle tuleekin aivan hirvee olo. Tunnen itseni kamalaksi äidiksi.
Miten teillä muilla menee uhma-ikäisen kanssa ja oletteko keksineet parempaa keinoa, kuin tuo huutaminen. En enään haluaisi huutaa muuten niin ihanalle pojalleni.
Olen muutenkin niin mahottoman trauma pelkoinen. Pelkään huutamiseni aiheuttavan hänelle jotain traumoja. Hölmö pelko kai...
Jokainen ilta kun lapsemme 2v ja 7kk menevät nukkumaan, niin katselen heidän untaan hetken ja kuiskaan: huomenna äidillä on pidempi pinna.
Ei sitä huomista sitten kuitenkaan ehdi kulua kuin korkeintaan puoli tuntia, kun jo ensimmäisen kerran sille päivälle huudan tuolle 2-vuotiaalle pojalleni.
Hän alottaa mahottoman teatterin jo klo 6. Kitisee, kiusaa siskoaan, vinkuu, vonkuu, roikkuu lahkeessa, sotkee yms. Hän vain mulkasee kun huudan ääni käheänä.
Olen kyllä yrittänyt tuota puhumistakin, mutta ei se auta. Tai, mulla on niin pinna jo kireellä, etten malta enään puhua, vaan huutamalla yritän takoa poikaani järkeä.
Jo heti pian kohtauksen jälkeen mulle tuleekin aivan hirvee olo. Tunnen itseni kamalaksi äidiksi.
Miten teillä muilla menee uhma-ikäisen kanssa ja oletteko keksineet parempaa keinoa, kuin tuo huutaminen. En enään haluaisi huutaa muuten niin ihanalle pojalleni.
Olen muutenkin niin mahottoman trauma pelkoinen. Pelkään huutamiseni aiheuttavan hänelle jotain traumoja. Hölmö pelko kai...
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikeita asioita... mutta totta on sekin, että joka kerta kun lapselle huutaa, niin seuraavan kerran saa huutaa taas kovempaa, kun lapsi tottuu siihen, että vasta kun äiti on tosi vihainen, niin silloin tarvii totella.
kuulinpa juuri tapauksen, jossa äiti oli pyytänyt viisi vuotiasta tytärtään keräämään lelut. tytär ei ollut kuulevinaankaan ja äiti oli korottanut ääntään. ei vieläkään mitään ja äiti oli korottanut vieläkin ääntää ja vasta sitten oli tyttö alkanut keräämään. äiti oli kysynyt, että miksi et totellut ensimmäisellä pyynnöllä, niin tyttö oli vastannut: "se ei tullut vielä sillä äänellä."
itse päätän joka aamu, että tänään en huuda, vaan selitän ja selitän ja selitän. usein se toimiikin ja kun itse on rauhallinen, on lapsikin rauhallisempi ja kaikki menee paremmin. mutta niinä aamuina kun molemmat nousemme väärällä jalalla, niin ei siinä hyvät päätökset auta.
eipä siihen jaksamiseen poppakonsteja ole. jos omat yöt on esimerkiksi vauvan takia rikkinäisiä, niin väkisinhän sitä on päivällä väsynyt. kokeile erilaisia vitamiinivalmisteita (b-vitamiini (varsinkin b7 ja b12, auttavat masennukseen ja väsymykseen) on todella tärkee) muista syödä hyvin ja liikkua, niistä tulee parempi olo.
keksi itsellesi ja lapselle paljon puuhaa; askartelu, laulaminen, avoimet kerhot, puistot, kauppareissut jne. niin lapsikin viihtyy ja on paremmalla tuulella. 2 vuotiaalle ei enää riitä pelkkä yksin leikkiminen, hän vaatii aktivitetteeja. me käydään kolme kertaa viikossa avoimessa kerhossa ja on ihanaa, kun 3vuotiaalleni on siellä seuraa ja minä saan rauhassa höpöttää muiden äitien kanssa ja nauttia kahvini rauhassa.
Ajattele että lapset on lahja, eivät rasite! Huutaminen on tosi traumatisoivaa. Lapset kyllä uskovat huomattavasti tehokkaammin jos et huuda.
Itse tein niin, että kyllästyttyäni kahden pojan huutamiseen (vanhempi etenkin tosi kovaääninen ja uhma alkanut 1v ja sitä jatkunut viimeiset 5v) menin apteekkiin ja ostin korvatulpat. Kun en jaksa kuunnella sitä meluamista eikä mikään auta laitan lapset omaan huoneeseen riekkumaan pahimmat mölyt pois ja tungen tulpat korviini. Kummasti ovat nykyisin alkaneet hiljentyä ja lupa poistua huoneesta tulee silloin kun ei melua kuulu enää ihan täysillä desibeleillä.
Kun lapset huutaa ja riekkuu, olen huomannut auttavan kun itse hiljentää ääntään ja tarkoituksenmukaisesti puhuu "ylirauhallisella" nuotilla.
korvatulppia en ole hankkinut mutta tuo jälkimmäonen konsti on tehokas: alan itse puhua niin hiljaa että kukaan ei kuule mitää. Sitten lapset yleensä kyselee kohta että mitä sä sanoit. Siihen olen sitten keksinyt esim. että lupasin lähtee uimahalliin teidän kanssa jos olette heti kunnolla, mutta kun ette kuunnelleet niin ei sitten lähetä, siis kannattaa kuunnella mitä äiti sanoo...
Kiitos kaikille vastauksista. Olette kyllä TÄYSIN oikeassa!!! Nyt loppui meikäläisen huutaminen, kiitos teille :)
Olen todellakin huomannut, ettei poikani enää tottele jos en huuda TÄYSIÄ. Poikani tuntuu tosiaan odottavan sitä tiettyä äänensävyä.
Kiitos vinkeistä. Pistän ne täytäntöön heti!