saako lasta tukistaa?

voida tukistaa, lapsen täytyy saada konkretiaa siitä että hän tehnyt väärin ja että niin ei saa enää tehdä.
Lapsi syliin ja juurta jaksain läpi miksi ei saa enää niin..(mistä lasta on alunperin rangaistu.)
Lapsen tulee tietää että vaikka äiti nyt suuttui ja tukistikin niin lapsi on silti rakas.
Eli lasta ei tule koskaan rangaista ilman selitystä, miksi ja mistä rangaistiin.

että jos ei puhe tehoa niin niskavilloista kiinni vain, itsellä myös lapsi ja olen ajatellut että niitä keinoja käytetään mitä 20 vuotta sitten. Paitsi perinteisiä selkäsaunoja. Se on kumma kuinka omaa lastaan ei saisi enää kurissa pitää, heti ollaan soittamassa viranomaisille. Yleensä nämä vouhkaajat ovat lapsettomia, tai heillä on vain niin kiltti lapsi jota ei tarvi senkummemmin "kurittaa".

Jos vanhemmat tukistaa, ym kotona saadakseen lapset uskomaan, kuinka käy kun lapset menevät hoitoon? Päiväkodissa pph:ssa ei hoitajat voi mennä tukistelemaan lapsia. Jos nämä ovat kotona tottuneet tottelemaan vasta kun kuritetaan fyysisesti, on hoitohenkilökunnalta vaihtoehdot vähissä.

Kasvattaminen on vaikeaa ja monimutkaista. Tukistaminen sattuu ja toiselle kivun tuottaminen ei ole oikein! Olen tukistanut ensimmaisiä lapsiani ja saanut hirveitä "raivo kohtauksia", joiden jälkeen tunsin syyllisyyttä. Lapset alkoivat pelkäämään minua. Sitäkö halusin?! "Vanhemmuuteen kasvetaan" - on vanha hyvä sanonta. En silti voi sanoa tekeväni läheskään aina oikein. Lapsiperheessä tilanteet tulevat niin yllättäen että kuka voisi olla aina valmiina "kirja kädessä" kasvattamassa. (kasvatuskirjoja en ole ikinä lukenut). Lähtökohtana meillä on se että ketään ei lyödä/tukistella/potkita yms. Asiat pitäisi ratkaista puhumalla ja taas puhumalla.Ja Rakastamalla lasta. Esim. Yksivuotias ei ymmärrä kaikkea ja kärsivällisyyttä vaaditaan vanhemmilta, varsinkin jos sattuu olemaan vilkas lapsi. Joku lapsista voi olla niin "kovapäinen", että viimeinen konsti on antaa lapselle "rangaistukseksi" esim."kaverin luo ei mennä viikkoon", "karkkia ei osteta kuukauteen" jne. Hyvä keino saada lapset tottelemaan, on kehuminen/rohkaiseminen; "Kyllä sinä osaat siivota huoneesi varmaan paremmin kuin äitisi". Joskus on niin tiukka tilanne että on sanottava tähän tyyliin: "äitiäkin ärsyttää joskus kamalasti ja tekisi mieli tukistaa" . Jos lapsi on tehnyt sellaista mitä Ei Saa tehdä, on aikuisen oltava Aikuinen ja opettaa lapselle että tuo oli väärin, ethän enää ikinä tee noin. Meillä tämä "vaihtoehtoinen rankaisutapa" on tuottanut hyvää tulosta. Olen onnellinen, että olen löytänyt itsestäni sen puolen, joka haluaa kasvattaa lastaan rakkaudella. Olen tasapainossa elämän, perheeni kanssa. Lapset ovat tavallisia kiukuttelevia ja nauravaisia, vuoronperään. Mikä parasta: lapset luottavat minuun, kiipeävät syliin ja tykkäävät minusta. Jos sinä tukistat lastasi, miksi lapsesi ei saa tukistaa toista lasta? Mistä opitaan hyvä käytös ja kunnioitus toista ihmistä kohtaa?

Mun kaveri joka nyt on parikymppinen sai kauheita hysteerisiä itkukohtauksia nuorempana jos se kysys jotain asiaa niiden isältä ja se isä katto sitä hetken sanomatta mitään. Ajatelkaa, että pelkkä katsominen sai sen ihan itkemään ja vapisemaan. Mitäköhän kauheuksia se on joutunu kokemaan.

Jossei ole minkäänlaista auktoriteettia lapsiaan kohtaan, niin mitäs siitä seuraa? Oletteko lukeneet tämän ketjun?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000382&posting=22000000006501061

Väkivallan kierre? Jos olette tosissanne en halua koskaan nähdä moisia ämmiä ja teidän kakaroitanne, on ehkä hieman eri asia vetää nyrkillä päin turpaa tai ottaa vähän niskavilloista kiinni. Eikö? Tietyt rajat pitää olla mitä saa tehdä ja jossei puhe riitä niin pakko sitä on tehostaa jollain toisella tavalla eli ei karkkia, arestia tms. ja viimeisenä tehokeinona niskavillat tms. Traumoja tästä? Nämä valtaisat traumatkin ovat parempi asia kuin 13v teini kuten tuossa linkissä ...

Aluksikin, ruumiillinen kuritus on lainvastaista.
Toiseksi, jos aikuinen lyö/tönii toista aikuista, raastupaan mennään. Väitättekö siis, että pieniä lapsia saa tukistaa ym.? Väkivallalla ei sivistynyt ihminen ongelmiaan ratkaise.

Minua on pienenä tukistettu, on saatu piiskaa (kunnon koivurisu), pesty suuta saippualla, tehty luunappeja, saatu nahkavyöstä ja kun nyt ajattelee niin kasvatustahan se on.
No big deal.

Ei saa. Sopivan tiukka keskustelu, mietiskelypenkki tai tekoon liittyvät seuraukset (esim. omien sotkujen siivoaminen / anteeksi pyytäminen / rikotun korjaaminen jne.) on meillä käytössä. Pienen fyysisesti kokonaisvaltaisesti reagivan riehujan kanssa on tarvittu kiinnipitämistä, eli fyysistä rajoittamista joka ei saa satuttaa mutta estää lasta satuttamasta muita tai itseään tai esim. hajottamasta paikkoja.

Näillä on pärjätty. Suuttumuksen saa ja minusta se pitääkin ehdottomasti näyttää, se kuuluu tunnekirjoon siinä missä ilahtuminenkin, mutta käytännössä varmaan tuskin koskaan se fyysinen kuritus on puhtaasti opettamista, kyllä se on vähintään osittain aikuisen vihan purkamista epäoikeudenmukaisella tavalla. Mitä se opettaa lapselle oman suuttumuksen tai harmin käsittelystä, sen saa suunnata muihin väkivaltana?

Ei minulla todellakaan aina ole keinoa joka tilanteeseen. Mutta niin kuin aikuistenkin kanssa, minusta myös lasten kanssa on yksinkertaisesti PAKKO keksiä se muu keino, kokeilla kunnes se löytyy, eihän sitä puolisoa tai työkaveriakaan saa letistä pyörittää jos toisen toiminta ei miellytä. Ei vaikka ajattelisi puolison/työkaverin oppivan sillä kunnon tavoille.

Lapselle ei saa suuttua. Olet aikuinen, käyttäydy sen mukaisesti. Lapselle suuttuminen ja riehuminen on pahempaa kuin tukistaminen.

EI, ei missään tapauksessa saa! Onneksi sen jo lakikin kieltää.

Joskus tein erheen ja käytin tukistusta, mutta todellakin huomasin, että silloin tavallaan sallin sen että saa satuttaa toisia! Sen huomasin lasten käytöksestä.

Mikä kukaan on toista kieltämään, jos itse tekee niin!

Meillä käytetään kieltoa, takavarikkoa ja maksimina nurkkaa. Aina ensin kiellän ja selitän syyn. Riippuen mitä pahaa tekee, mutta jos viimeisen varoituksenkaan jälkeen ei totella voi esim. lelu lähteä takavarikkoon tai tulee karkkikielto tai tulee muu kielto, mikä nyt siihen tilanteeseen on sopiva.. Jos leluja heitellään, ne pitää kerätä.. jne

jos useammin joutuu kieltämään/torumaan ja vaan jatketaan (meno vallan mahdotonta), niin sitten joutuu nurkkaan. Oikeastaan nurkka kuuluu niihin tilanteisiin jos satutetaan tms.. Nurkassa ollaan yksin, jos sieltä poistuu vien rauhallisesti takaisin. Nurkan jälkeen menen luokse, laskeudun alas ja puhutaan mitä on tehty tuhmasti ja lapsen pitää pyytää anteeksi aina. Ja kun on ikää, niin se "anteeksi" pitää sanoa ääneen. Anteeksi pyydetään aina jos satutetaan toista

Muutenkin selitän aina miksi mitäkin ei saa tehdä, ja se jo auttaa todella paljon. Minun mielestäni, jos lapsi ei ymmärrä kiellon syytä, hän ei sitä osaa totella.. Sitten taas kun on pieni lapsi joka kokeilee rajoja, niin siihen ei auta kuin kärsivällisyys ja toistaa kielto rauhallisesti uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

Mutta olen huomannut että oikeastaan silloin käyttäytyvät huonosti jos on nälkä, väsy tai tylsää.. tai sitten on sisaruskiistat, jos käyvät mahdottomiksi, niin pidän pienen "aikaeron" ja laitan molemmat leikkimään hetkeksi erilleen. Samoiten olen ohjannut näiden pienten leikkiä alusta pitäen, milloin menee liian rajuksi. Esim kun sisarukset painivat, niin missä menee rajat..

Sitten kun käyttäydytään nätisti ja esim. jos siivoavat, niin kehun heti ja päivittelen että oi oi kylläpäs olette taitavia, reippaita ja jnejne.. Rupattelen muutenkin päivittäin kun ovat sylissä kuinka rakastan heitä ja ovat ihania..
Lapset siis päälle 4 ja 2 vuotiaita.. Mielestäni käyttäytyvät hyvin, leikkivät yhdessä ja välillä pusuttelevat toisiansa ja kertovat toisilleen myös että rakastavat toisiansa, kuinka toinen on ihana.. välillä sitten riehutaan, kiistellään ja keksitään tuhmia.. Niinkuin lasten kuuluukin

ei ole vielä lapsia, mutta mulla ainaki menis hermot, jos puhe ei auta. tukistaminen on kiellettyä ja sitä ei sais tehdä. siispä voisin kuvitella huutavani naamapunasena, jos sekään ei tehoa, niin saisin kauheat raivarit, on vaan lyhyt pinna, ei sille voi mitää. joillakin vanhemmilla on pidempi, joillakin huonompi.
mä voisin kuvitella jos lapsi ei tottele millään, että en ole enää vuorovaikutuksessa vähään aikaan sen kans. suutun sille niin paljo, että en huomioi sitä vähään aikaan millään tavalla. ja jos lapsi tulee itse siitä puhumaan, niin otetaa asia sitten puheeksi, ku kumpikin on rauhottunut.
oisko hyvä keino???

Tukistaminen on väkivaltaa, sanoivatpa muut mitä tahansa. Väkivaltaan turvautuvat he, jotka eivät sanallisesti enää pärjää ja onhan se koomista, että lapselle ei sanallisesti pärjätä. Kyllä se juntturammalekin menee perille kun kerta toisensa jälkeen jaksaa toistaa. Tukistavat vanhemmat koittavat vain päästä tavoitteeseen nopeammin kyseenalaisin keinoin. Omiani en tukista ja hyvin on pärjätty, eikä lapsistakaan ole kasvanut riiviöitä.

Aikuinen käyttää väkivaltaa kun ei osaa toisin selvittää hankalia tilanteita. Kokeilkaapas joskus vaikka "kutitushoitoa" eli pientä kutitusta kunnes lapsi lupaa olla "kiltti". Tätä ei tetenkään saa suorittaa vihaisena vaan pilke simäkulmassa ja "mukamas" ankarana ja hymyillen. Mielikuvitus vain rajana esim, yksisormikutitus ja jos ei auta kaksisormikutistu jne. Tämä kutistushoito auttaa unohtamaan pahan mielen ja kiukunpuuskat. Lopuksi halitaan ja luvataan olla kilttejä kummatkin. Ei sovi kaikille lapsille mutta jokainen voi keksiä oman vastaavan.

joopajoolle!
Ei se loppujenlopuksi ole niin vaikeaa, kunhan ajatuksen miettii valmiiksi ja on valmistautunut henkisesti ns. tahtojentaisteluun. Kyllä se onnistuu uskokaa pois, kunhan "sotasuunitelma" on valmiiksi mietitty ja suuniteltu. Positiivinen asenne ja nokka kohti tulevaisuutta, tuotta tulosta pitkällä tähtäimellä!:) Hyvää Äitienpäivää vain kaikille!

Ei missään nimessä väkivalta ei ole koskaan ratkaisu se pahentaa vain asioita entisestään jos sinun tekee mieli tukistaa lastasi niin suosittelen hankkimaan apua !! Miettikää asioita lastenne kannalta se ei ole varmastikaan kiva jos on vanhempi käy käsiksi.Olen itse 11-vuotias tyttö Espoosta ja minusta tuntuu että ymmärrän tämän asian paremmin kuin jotku aikuiset .Meillä lapsillakin on tunteet eikä meitä voi riepotella kuin jotain nukkea olemme mekin yhtälailla ihmisiä kuin tekin!!

Ei saa tukistaa eikä antaa luunappeja. Yksikään lapsi ei arvosta tukistavaa ja luunappeja ontavaa vanhempaansa.

Ei saa tukistaa, ei antaa luunappeja tai olla muuten väkivaltainen lasta kohtaan. Onneksi minulla on niin fiksut lapset, että oppivat puhumaan hiukan yli vuoden vanhana ja ovat myös ymmärtäneet hyvin puhetta.

Lapset ottavat mallia vanhemmistaan. Vanhemmat, jotka vetävät yhtä köyttä ja pystyvät harvoissa ristiriitatilanteissa puhumalla päästä yhteisymmärykseen, antavat oikeanlaisen, väkivallattoman mallin selvitä konflikteista, joita jokaisessa perheessä väistämättä tulee.

Ääliöt käyttävät väkivaltaa parisuhteessa ja lasten kasvatuksessa, mutta minä en moiti heitä, koska he eivät pysty parempaan.

Olisiko sinullekin aikuinen sopiva rangaistus tukistaminen, luunappi, korvasta repiminen, remmillä persiille veteleminen tai vaukkapa turpiin vetäminen, jos olet tottelematon, rikot sääntöä? Esim. Ylinopeus vahingossa, roskaaminen, punaisia päin käveleminen, no mikä tahansa rikkomus..
Eipä se varmaankaan kivaa olisi. Puhe ei auta aikuisiinkaan, kyllä sinäkin vanhempana uhmaat etkä kuuntele yvteisön sääntöjä. Tukkapöllyä tommosille kyselijöille?
Mulla omat vanhemmat käytti väkivaltaa. Sitten kun aikuisena pöllytin niitä niiden omilla opeilla kun ei mennyt mun sana perille puhumalla (kyse mun omista oikeuksista eräissä asioissa) niin johan olivat ulisemassa poliisille tästä. Vitun pellet! Meille lapsena vannottivat ettei poliisi usko jos kerrotaannoista pahoinpitelyistä. Tiedettiin jo silloin ettei ne saisi selkään antaa. Saivat maistaa omaa lääkettä :) väkivallalla ei saa kunnioitusta! Enkä mua tippaakaan kiinnosta jos niitä vanhainkodissa huonosti kohdellaan. Ansaittua.

Voit kyllä tukistaa, mutta älä sitten vanhana ihmettele jos lapset ei tulee käymään tai soittele.

Jos minua olisi tukistettu ja annettu luunappeja, en ikinä antaisi anteeksi. Sain piiskaa paljaalle takapuolelle jos ja kun oli aihetta, mutta sen hyväksyin silloin enkä vieläkään muistele sitä pahalla. Jotenkin se oli paljon reilumpaa, kuin tukistelu (jota minulle ei tehty)