Väinö Havas kirjoittaa Jumalan armosta: ”Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie, vaan kiusatun kulkijan kotiin se vie. Kun tuntoa polttivat tuomiot lain, niin armosta tiellesi astua sain.” (Vk. 438: 1.)
Mitä armo on? Se on vapautusta rangaistuksesta tai rangaistuksen lieventämistä. Se voidaan ymmärtää anteeksiannoksi tai sääliksi. Armoa voidaan pyytää, anoa ja rukoilla. Tuomari voi ymmärtää ja sääliä tuomittua ja antaa armon käydä oikeudesta. Silloin tuomio poistetaan tai sitä lievennetään.
Jumalan osoittama armo on anteeksiantavaa rakkautta ihmistä kohtaan. Tästä armosta edellä kirjoitetussa Väinö Havaksen virressä kerrotaan.
Yksin uskosta
Paavali kirjoittaa: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8.)
Elävä usko on Jumalan lahja ihmiselle. Tuon lahjan saamme ilman omia ansioita. Emme kykene esittelemään Jumalalle tekoja, joiden perusteella vaatisimme uskoa ja vanhurskautta itsellemme. Paavali toteaa asiasta kirjeessään Tiitukselle: ”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” (Tiit. 3:5).
Kuningas Daavid joutui omakohtaisesti kokemaan ihmisen heikkouden ja sielunvihollisen viekkauden ja voiman. Israelin kuninkaana ollessaan hän joutui raskaisiin synteihin. Jumalan armo oli kuitenkin myös Daavidin pelastus. Siitä kirjoitetaan Psalmissa 103 näin: ”Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:11–13.)
Yksin armosta
Kelpaamme Jumalalle vain armosta, emme omien hyvien tekojemme avulla. Jeesuksen sovitustyön tähden olemme vapautettuja synnin kahleista. Tämä vapaus ei ole kuitenkaan vapautta tehdä syntiä. Armo ohjaa valkeuteen, ei tekemään syntiä. Armo opettaa välttämään syntiä, vaikka ihmisen oma mieli voi vetää synnin teille. Heikkoina lankeamme syntiin, mutta Jumalan armo opettaa panemaan synnin pois, uskomaan synnit anteeksi.
Uskovaista ihmistä ohjaa lain sijasta Jumalan armo. Emme siis elä lain, vaan evankeliumin alla. Raamatussa sanotaan, että Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.
Yksin Kristuksen ansion tähden
Tuhlaajapojan tapauksessa näkyy vahvasti Jumalan armo ja Jeesuksen sovitustyön ansio. Poika eli syvällä synnissä tuhlaten omaisuutensa. Kuitenkin hän sai armon heti, kun tuli isänsä tykö ja tunnusti tehneensä vääryyttä. Hän ei saanut armoa siksi, että olisi elänyt hyvän elämän tai että olisi tehnyt hyviä tekoja isäänsä hyvittääkseen. Hän sai täysin ansiotta armon, kun kääntyi isänsä puoleen syntejään katuen.
Jumala on rakastanut syntistä ihmistä niin paljon, että lähetti Poikansa maailmaan kärsimään ja kuolemaan ihmisten syntien tähden. Olemme armosta pelastetut Kristuksen ansion tähden.
Mitä armo on? Se on vapautusta rangaistuksesta tai rangaistuksen lieventämistä. Se voidaan ymmärtää anteeksiannoksi tai sääliksi. Armoa voidaan pyytää, anoa ja rukoilla. Tuomari voi ymmärtää ja sääliä tuomittua ja antaa armon käydä oikeudesta. Silloin tuomio poistetaan tai sitä lievennetään.
Jumalan osoittama armo on anteeksiantavaa rakkautta ihmistä kohtaan. Tästä armosta edellä kirjoitetussa Väinö Havaksen virressä kerrotaan.
Yksin uskosta
Paavali kirjoittaa: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8.)
Elävä usko on Jumalan lahja ihmiselle. Tuon lahjan saamme ilman omia ansioita. Emme kykene esittelemään Jumalalle tekoja, joiden perusteella vaatisimme uskoa ja vanhurskautta itsellemme. Paavali toteaa asiasta kirjeessään Tiitukselle: ”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” (Tiit. 3:5).
Kuningas Daavid joutui omakohtaisesti kokemaan ihmisen heikkouden ja sielunvihollisen viekkauden ja voiman. Israelin kuninkaana ollessaan hän joutui raskaisiin synteihin. Jumalan armo oli kuitenkin myös Daavidin pelastus. Siitä kirjoitetaan Psalmissa 103 näin: ”Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:11–13.)
Yksin armosta
Kelpaamme Jumalalle vain armosta, emme omien hyvien tekojemme avulla. Jeesuksen sovitustyön tähden olemme vapautettuja synnin kahleista. Tämä vapaus ei ole kuitenkaan vapautta tehdä syntiä. Armo ohjaa valkeuteen, ei tekemään syntiä. Armo opettaa välttämään syntiä, vaikka ihmisen oma mieli voi vetää synnin teille. Heikkoina lankeamme syntiin, mutta Jumalan armo opettaa panemaan synnin pois, uskomaan synnit anteeksi.
Uskovaista ihmistä ohjaa lain sijasta Jumalan armo. Emme siis elä lain, vaan evankeliumin alla. Raamatussa sanotaan, että Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.
Yksin Kristuksen ansion tähden
Tuhlaajapojan tapauksessa näkyy vahvasti Jumalan armo ja Jeesuksen sovitustyön ansio. Poika eli syvällä synnissä tuhlaten omaisuutensa. Kuitenkin hän sai armon heti, kun tuli isänsä tykö ja tunnusti tehneensä vääryyttä. Hän ei saanut armoa siksi, että olisi elänyt hyvän elämän tai että olisi tehnyt hyviä tekoja isäänsä hyvittääkseen. Hän sai täysin ansiotta armon, kun kääntyi isänsä puoleen syntejään katuen.
Jumala on rakastanut syntistä ihmistä niin paljon, että lähetti Poikansa maailmaan kärsimään ja kuolemaan ihmisten syntien tähden. Olemme armosta pelastetut Kristuksen ansion tähden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.