Elokuva - vieläkö viihdyt sen parissa?

Not

En ole käynyt elokuvissa useampaan kymmeneen vuoteen. Kyllä mä leffoista pidän ja katsonkin kotiteatterista. En vaan jaksa istua epämukavalla jakkaralla suuren idioottilauman keskellä. Siis ongelma elokuvateattereissa ei ole itse elokuvat, kyse epämiellyttävästä tilanteesta ja keljusta ympäristöstä. Mä en oikein edes osaa keskittyä leffateatterissa, ympäristö jotenkin stressaaa ja vie huomiota itse asiasta, leffasta.

Tahtoo olla samaa konserttien ja teatterijuttujen kanssa.

Olen aika pitkälti telkkaritarjonnan varassa. Sieltä tulee nykyisin hyvin kaikenlaista rainaa.

Yks mainittava erikseen. Blues brothers. Mä olen kattonut sen vaikka kuinka monta kertaa, joka kerralla siitä löytää jotain uutta. Kulumaton elokuva.

Koittanut jo pitkään sisäistää vanhoja suomifilmejä, niitä tulee telkkarista paljon. Ei voi mitään, mun mielestä liki kaikki on täyttä ulostetta, kaikin puolin :D

Noh, suosikkileffa on kuitenkin High noon:

https://www.youtube.com/watch?v=qZil728hUy0

Siinä leffassa nyt vaan kaikki on kohdillaan. Westerneitä ei nykyisin paljoa näytetä, pitäis kai alkaa osteleen net omiin arkistoihin.

=DW=

Katsoin melkein kokonaan (loput myöhemmin) ja huomasin kaksi asiaa. Kun ase laukeaa kuuluu pam ja sitten se phiuuuuu - vihellys, jota muun genren elokuvissa ei kuulu.
Lisäksi siihen aikaan elokuvan tapahtumia myötäili jokin laulu...tässä selkeästi (suomeksi käännettynä) "mua ethän (älä) hylkää oma rakkain...

70-luvulla Helsingissä asuessani taisin käydä elokuvissa kolme kertaa, Lappeenrannassa käynyt kahdesti eli aika harvoin tulee käytyä.

Nyt on tuolla tallenteella muutama leffa, ne pitää joskus katsoa.
Viimeksi tallennettu Edelleen Alice, olen lukenut kirjan josta elokuva on tehty.

Olen elokuvafani. Meillä kulttuurilautakunta järjestää matineanäytöksiä syksyin keväin. Tänä syksynä en valitettavasti ole ehtinyt yhteenkään.
Ikitien kävimme katsomassa normaalinäytöksenä. Sitä ennen taisin nähdä Syysprinssin.
Draama on minun lajini ja Ingmar Bergman suosikkiohjaajani.
Klaus Härön ohjauksista pidän myös: Näkymätön Elina, Äideistä parhain, Miekkailija... Clint Eastwoodilla on myös muutama hyvä ohjaustyö: Million dollar baby taitaa olla tunnetuimpia...
Elokuvateattereissa minua kyllä häiritsee äänentoistolaitteet. Kuulemma ääntä ei saa pienemmällä ja desipelit ovat kyllä sitä luokkaa, ettei melua kestä ilman kuulosuojaimia, eikä niitä aina tule otettua mukaan.

Tykkään toki kuvissa käydä ja kotisohvaltakin katsella elokuvia.
Joskus kiva pitää kotona elokuvailtoja, yhdessä katsella, järjestää jotain syötävää ja sitten kommenteerata.

Nuorten selän takana olen katsellut fantasiaa ja se joskus tuntui pitkäveteiseltä, tai ehkäpä niissä oli liikaa sitä äksöniä.
Vanhempien immeisten selän takana katselen vanhoja kotimaisia, tänäänkään ei keksitty muuta niin koneessa pyöri Kankkulan kaivolla ja kaikki tunsivat henkilöhahmot ja repliikkejäkin osasivat, itse kuuntelin vain lauluja.

Draamasta ja hyvistä tarinoista tykkään ja tietysti romantiikasta,
hyvä ja onnellinen loppu on hyvä juttu.
On hyvä jos elokuva antaa ajateltavaa ja elokuvateatterista lähdettyä tekee mieli jutella ja kertailla mitä juuri äsken oli nähnyt.

Käyn monta kertaa vuodessa elokuvissa päivänäytöksissä nyt kun on aikaa. Myös televisiosta tulee elokuvia katseltua. Tykkään draamasta, historiasta, romantiikasta ja sellaisista jotka perustuvat tositapahtumiin. Kotimaiset elokuvat ovat usein liian synkkiä minun mieleen, mutta kävin viikolla katsomassa yösyöttö-elokuvan ja se oli ihan mukavaa komediaa jossa ripaus totuuttakin mukana.

Toivon että voin ostaa talon jossa on teatteri ja uimahalli omassa talossa, on Ruotsissa.

Suomalaiset asunnot ovat nollia oli kohde mikä tahansa (oikotie).

Vähiin on jäänyt elokuvienkatselu.
Väkivaltaelokuvista en pidä, enkä kauhuelokuvista.
Olisihan hienoa, jos elokuvassa olisi onnellinen loppu, mutta tarina ei arvattavissa.
Hiljaiset sillat ja Casabanca ovat varmaat kautta aikain parhaita elokuvia, eikä niissä ole "onnellisa" loppua.
Clint Easvood on hyvä näyttelijä, Marlon Brando Kummisedässä.
Marilyn Monroesta en ole pitänyt, yliarvostettu Suomessa.Sophia Loren oli enempi minun mieleen.
Suomalaisessa draamassa ollaan totisia, mökötetään, nakellaan niskoja, paiskotaan ovia, en tykkää.
Kaurismäen elokuvat on sellaisella tasolla, etten ymmärrä.

Jotkut vanhat kotimaiset kannattaisi päivittää nykyaikaan, kuten tapahtui Tuntemattoman sotkun kohdalla.
Pekka ja Pätkä huoltomiehinä.
Pekka ja pätkä työttöminä.
Pekka ja pätkä ansiosidonnaisella.
Pekka ja pätkä työkyvyttömyyseläkkeellä.
Pekka ja pätkä Tallinnan risteilyllä.

Häpy käden alla.
Kahdeksan hurman puotia.
Uuno Hurmapuro menettää Kelan etuudet.

Ensi viikolla meidän kylän kulttuurikeskukseen tulee uusi Tuntematon.
Totta kait menen sen heti katsomaan, täällä vain muutamia näytöksiä.
Jos tuosta naapurista saisi yhden vanhan immeisen houkuteltua mukaan.
Hänen mielestään on vain yksi ja ainoa oikea Tuntematon, se Edvin Laineen.
Paljon tarvitaan puhetta ja taivuttelua, ennen kuin se pää kääntyy mutta yritän kuitenkin,
saas nähdä kuin käy.

Harvoin katson - nuorena elokuvissa käynti oli enempikin synniksi tuomittua jaa useinmiten joutui ymös rääkkäyksen kohteeksi. Sain joku aika sitten ilmoituksen että olin voittanut jonkun suuren viihdepaketin jostain jutusta - myöhemmin operaattori lähettii vain kyselyn minkä arvosanan annan heidän palveluistaan - olin vain ymmälläni koska ko aikana heidänpalveluitaan edes käyttänyt - ehkä paketti meni jonkun yksityisen kinon yhteishyväksi - en tiedä.
Vammaisihmsten oikeudet jokseenkin minimaalisia vallankäytön ja ikuisuusteemojen ja vajaan toimintakyvyn ohella - ei silleen koskaan tule kuulluksi ei edes oikein ymmärretyksi.

Kävin viime viikolla katsomassa Yösyötön. Olihan se ihan rattoisa. En tiedä mitään elokuvaa, mikä olisi tehnyt erityisen vaikutuksen. Ikitien kävisin katsomassa ihan senkin vuoksi, että aiheesta olisi kiva keskustella, mutta en jaksa enää katsoa sotaa, se ahdistaa. Kaikki kunnia sodassa taistelleille.

En käy elokuvissa, koska ihmiset menevät sinne syömään. Nuorena kun kävin Elokuva-Arkiston näytännöissä ei olisi tullut kuuloonkaan, että sinne olisi menty syömään. Paperien rapistelu ja pop cornin haju yököttävät minua.

Miksi ihmiset eivät mene oopperaan syömään? Tai muihin kulttuuritilaisuuksiin?

Eikö ihmisillä ole tilaisuutta syödä kotona, ravintoloissa tai muualla eli paikoissa, jotka on tarkoitettu syömiseen.

Aki Kaurismäki kumppaneineen hankki kerran elokuvateatterin ja kantoi ensi töikseen popcornikoneen kadulle.

Elämässäni on ajanjakso, jolloin istuin elokuvakerhossa harvase ilta.
Moni elokuva on tyystin unohtunut Joitakin tekisi mieli katsella uudestaan.

Silloin tuli paljon katseltua venäläistä propagandaakin elokuvien muodossa,
paljon oli kuitenkin yleisinhimillisiä hyviä elokuvia, jotkut unohtumattomia.
Nykyisin uudelleen katsominen on niin helppoa, sen kun videon hommaa ja kotisohvalta katselee.

Derzu Usala, se maailma se luonto ei enää koskaan palaa ja olisiko sillä myös vaikutusta suomenkin vihrerpiipertäjien syntyyn, ajanjakso osuu ainakin sopivasti.

Bim Mustakorva, liikuttava, inhimillinen tarina miehen ja koiran ystävyydestä.
Muistan kun olin elokuvaa katsomassa, siinä Mannerheimin varrella silloin sisäpihalta mentiin sisälle, onko enää koko elokuvateatteria, niin sieltä lähti lapsia itkien pois, ei ollut ikäsuositukset osunut kohdilleen.

Nuo molemmat elokuvat saivat aikoinaan oskarinsa parhaana ulkolaisena elokuvana myös amerikan mantereella.