Tapasin 3 vuotta sitten miehen, jonka kanssa ystävystyimme ja jossain vaiheessa huomasimme olevamme rakastuneita. Suhde jäi kuitenkin ystävyydeksi, koska itse en ole lesta ja olen eronnut avioliitosta sekä minulla on lapsia. Nämä asiat eivät tunnu miestä haittaavan, mutta hänen perheensä ilmeisesti ei suvaitsisi suhdettamme. Onko mitään keinoa miten voisimme olla yhdessä? Ei taida auttaa edes se, että itsestäni tulisi lesta, kun on lapset ja avioero taustalla.. Tapaamme ystävinä melko usein ja joka kerta sydämeen jää ikävä. Tiedän että hän on se oikea.
Rakastunut lestadiolaiseen
Kiellettyrakkaus
14365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos olisit hänelle se oikea, niin olisitte pari.
Jotain teidän väliltänne( vielä ) puuttuu, se on vain teidän välinen asia.
Toki kummankin osapuolen arvot ohjaavat myös rakkaudessa.
Rakkaus on kuin veskihätä, kun se tulee, niin sitten on mentävä.
Kiitos kommentistasi. Siinä on perää, mutta mies on itse sanonut ettei haluaisi joutua valitsemaan uskonsa ja rakkauden väliltä. Hän on tiedustellut asiaa "viisaammilta" ja ilmeisesti he ovat sanoneet, että koska olen kertaalleen ollut avioliitossa niin tulen sitä myös heidän uskonsa mukaan olemaan kunnes kuolema jommankumman vie.. Aika brutaalia minusta. Olen itse ev.lut. ja uskon Jumalan tahtovan rakkautta ihan jokaiselle. Siksi en ihan ymmärrä sitä, että 2010-luvulla vielä usko voisi olla kynnyskysymys. En ikimaailmassa haluaisi miehen jättävän uskoaan. Jos olisin lesta ja lapseton niin olisimme jo keskenämme aviossa..
Niin ajattele Jeesuksen Äitiä , Mariaa otti ihmisten pilkan
pääleen , ja otti riskin että Josef ottaa eron hänestä joka
oli tosi lähellä, ilman Jumalan lähettämää enkeliä olisi
Josef ottanut eron, he ei kumpikaan ajatelleet enää
itseään vaan Jumalan , ja PH. asiaa ...
-
Tehkää kuten teille varmaan joku on ehdottanut että
mitä välitätte toisten ihmisten sanoista, katseista
te elätte Herralle. Ja toinen toisellnne ...
-
Nyt nostat sen kissan pöydälle. Minulla ja nykyään kihlatullani oli sama ongelma suhteen alkuaikoina. Hän oli vielä silloin näitä vapaaseurakuntalaisia ja ystäviä löytyi helluntailisista sekä lestoista. Jumala oli numero uno elämässä. Mitään hyvää ei sieltä puolelta tullut. Jatkuvia viestejä naiselleni että erottaa ja Jumalalla on sinulle toinen tehtävä. Minusta maalattiin saatanaa. Lopulta sanoin hänelle että en katso tätä pelle touhua enää pätkääkään, valitse. Minä vai tämä jumala-hömppä sössöttäjineen. Olemme edelleenkin yhdessä, kihloissa ja onnellisia. Jäätiin ovat suunnitteilla. Kumpikin on toisilleen se numero yksi elämässä ja teemme toistemme elämästä parempaa. Ja olemme onnellisia.
Oliko sinulla aikaisempi avioliitto tai lapsia entuudestaan? Minusta tuntuu, että suurin ongelma vl uskon näkökulmasta ei suinkaan ole se, etten ole lesta vaan menneisyyteni :( Miestä se ei häiritse suoranaisesti, mutta hänen sukuaan kyllä..
Tänään tätä ja huomenna ehkä toista.
Miettikää toki varmuuden vuoksi missä haluatte iankkaikkisuuden viettää.
Ensiksi haluatteko olla toistenne seurassa ja seuraavaksi missä paikassa.
Ehkäpä kuitenkin ekana huolehditte omasta autuudesta , sitten tulet huomaamaan miten paljon ystäviäsi rakastat , sillä tulet haluamaan kaikki rakkaasi samaan paikkaan.
Vl palata on erikseen.
Ei ollut kummallakaan lapsia tai aiempia kunnollisia parisuhteita takanaan. Mutta kova oli silti mustamaalaus yritys näiden hengen ihmisten puolelta. Olin ns.syntinen koska en käynyt temppeleissä ja antanut elämääni Jeesukselle. Saatanasta seyraava hulluimpien mukaan. Kävin silti puolisoni mieliksi hänen kanssaan kokouksissa ja jumalan palveluksissa. Puolisoni yritti alkuaikoina jopa käännyttää minua siihen roskaan. Ei onnistunut. Aika kului ja puolisoni alkoi nähdä että elämäni oli stressittömämpää kuin hänen. Lopulta hänen omat silmänsä avautuivat herää suomi-tapahtumassa millaiseen roskaan hän on vuosia elämästään tuhlannut. Kiitos kiihko uskovaiset siitä. Minun elämäni ja rakkauteni kuuluu puolisolleni. Elän itse omilla päätöksilläni elämäni. Otan itse vastuun teoistani. Kunniotan kanssa ihmisiä, koska silloin on itselläkin parempi olla. Kaikkia pitää sietää, mutta kaikkea ei tarvitse. Tämä on todennäköisesti ainut elämämme, enkä aio viettää sitä peläten ja vihaten pelkän sokean uskon ja luulon varassa. Rakennan puolisoni kanssa yhdessä kauniin ja onnellisen elämän, jossa meillä on hyvä olla ja vanheta.
menet seuroihin vaan
tunnet "vetoa" kun täällä roikut
Totta, Ei uskovien kannattaa iloita eläessä, koska ne loppuu kuolemaan.
Uskovat voi "odottaa " kuoleman jälkeistä aikaa, jossa ilot ja onnellisuus vasta todenteolla alkaa.
" Jokaisen oma asia"
-
Niin täällä tapahtuvan kuoleman jälkeen on Paratiisi ?
Se on sielujen lepopaikka jonka Jumala loi vähän ennen
sitä pääsiäistä, jolloin Kristus antoi ristin uhrin.
-
Miksi niin ?. Siksi kun Tuonela oli täyttynyt , ja käynyt
vaaralliseksi, ei ollut tarkoitus että sielu lipsahtaa laavaan
ja alkaa ennenaikaisen kärsimyksen . . .
-
Kyllä uskovien kannattaa iloita jo täällä,että saamme olla Jumalan lapsia...totta on,että vasta taivaan kodissa ilo on täydellistä!
"iloitaan "
-
jo täällä , ...
Ensin on Viimeinen tuomio, ja ne jotka siitä selviää
saavat ikuisen ilon. ymmärrätkö. ?
Ajattelinpa vaan vielä tulla kertomaan mitä kävi.. Nostin ”kissan pöydälle” ja asiaa puhuttiin pitkään ja monesta näkökulmasta. Otettiin etäisyyttä muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen mies ilmoitti tajunneensa, että rakastaa minua ja haluaa (vastoin ehkä opetuksia) elää kanssani. Eli tässäpä sitä ollaan, yhdessä <3
Ap