Olimme melkein 12 vuotta yhdessä ja menin pettämään.luulin vihaavani miestäni vaikka kaikki oli vaan omaa pahaa oloa.kaduttaa.... mieheni teki kaikkensa eteeni ja piti huolta.ero tuli ja hänellä on nyt uusi joka saa minussa alemmuudentunteita heräämään.en tiedä pitäisikö kertoa miehelle että haluan hänet takaisin sillä kuitenkin vain nolaan itseni sillä hän on selkeästi nyt onnellinen ja uusi kumppani on paljon parempi kuin minä.olen jumissa näissä katumuksen ja kaipauksen tunteissa ja jossittelen enkä osaa jatkaa.kuinka pääsen eteenpäin?osaako kukaan neuvoa?tunnustaisinko nämä tunteet hänelle?voisiko vielä yrittää?
Pettäjän katumus
Ciyya
3312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pyydä häneltä anteeksi, kerro että kadut tekoasi. Sano tämän lisäksi, että kaipaat häntä ja ymmärrät että hänellä on uusi suhde, mutta olisit itse vielä valmis yrittämään. Todennäköisesti hän jatkaa elämäänsä nykyisen kanssa, mutta nyt olet kertonut miten itse tunnet, ehkä hän joskus palaa asiaan tai sitten ei. Näkisin kuitenkin, että tästä pystyt paremmin jatkamaan omaa elämääsi ja muista, että tämän jälkeen et pistä exällesi viestiäkään, jos häntä vielä kiinnostaa hän ottaa kyllä yhteyttä.
Itse sain vasta vähän aika sitten diagnoosin mikä selittikin paljon elämästäni aikaisemmin. Vihaan pettämistä ja tein sen. En osaa sanoa miksi, olin silloin todella hukassa ja pohjalla, en ees osaltaan sanoa ku olin silloin. Pilasin avioliittoni, monet kaveri suhteet ovat mennyttä. Nytkun asiat on saatu selvemmäksi ja lääkitys niin ollaan pohdottu exsän kanssa josko koittaisi saada meidän juttu toimimaan. Itseinho on vaan usein liian suuri ja teko minkä tein, en pysty antamaan itselleni anteeksi. Ja välillä mieskin sanoo ettei tiedä mitä haluaa. Ja rivien välistä välillä luen että voiko sun kaa elää kunnon elämää, luottaa. En tiedä vastausta ja välillä olo että haluan elää lopun elämää yksin jotta en satuta ketään.
En ole uskaltanut myöskään häpeältäni sanoa mitään.meillä on yhteinen lapsi jota ex-mies hakee jokatoinen viikonloppu joten torjunta saisi näistä kohtaamisista liian kamalia.ja ehkä myös sanomatta jättäminen antaa elää haaveissa että ehkä joskus vielä.suora torjunta olisi liian kamalaa.nämä alemmuudentunteet myös painaa mielen alas kun muutenkin on jo mieli maassa.