Vahvistimen vika

Melkein ehdottaisin että käytät suoraan 100W & 2ohm kuormalle tarkoitettua piiriä kuten TDA7294 / en ole aivan varma numerosta, mutta tuollaisia valmiita, jotta ei tarvitse riidellä yksittäisten transistorien kanssa.

Se on varmaa, että jokin vahvistinaste säröyttää signaalin, koska toimintapiste, eli bias on pielessä. Pitäisi vielä kysyä, miten nuo transistorit on mitattu.

Voihan se olla joku vastuskin, tai vuotava elko, joka siirtää vahvistinasteen toimintapistettä. Oskilloskooppi olis "poikaa", niin näkis, mikä vahvistinaste säröyttää. Tosin päätevahvistimessa on usein vastakytkentä koko vahvistinasteen yli, joten paikallistaminen ei oo niinkään helppoa.

Mittaat jokaisen vahvistinasteen jäännitteet, niin siitäkin näkee, mikä on pielessä.

Käyttöjännite voi olla liian pieni. Esim 12 voltin jännitteellä "raudattomasta"( = ilman päätemuuntajaa) pääteasteesta 4 ohmin kuormaan saa vaivaiset 5W. Siltakytketystä saisi samalla jännitteellä noin 20W.

Eli tehoa ei voi lukea päätetransistorien tehonkestosta, vaan ulostulojännitteen tehollisarvosta ja kuorman suuruudesta.

Vai niin! Että sulla on peräti 3-vaihekytkentä, joka on kytketty tähteen, eikä kolmioon. Ymmärrän! ｡◕‿◕｡

Niin on, muuten on aika vaikeaa päätellä mikä on vikana, ellei hän sitten yritä laittaa sisäänmenoon tasajännitettä ja vahvistaa sitä.

Kannattaako edes rakentaa yksittäisistä transistoreista enää tuollaisia, aivan hyvä piiri on tämä TDA7294, 300W rengassydän muuntajan laitoin tuollaiselle teholähteeksi.

Käytin 2-puoleista piirilevyä, ja erillisiä elementtejä, reunaan on helppo kiinnitellä tuota TDA;n, ja jokaiselle kanavalle omat irroiteltavat vahvistin piirilevyt.

Helppo vaihdella niitä ja lisätä tai vähentää kanavia.

Todella niin, joskus kannattaa käyttää yksittäisiä transistoreja, ainakin fototransistoreja tietyillä itse valikoiduilla ominaisuuksilla, jos haluaa tietyn tyyppisen (palavat herkästi ylijännitteestä tuollaiset kyllä, eli esim. jotain Philipsin Avalanche fotodiodiakaan ei huvita polttaa huvin vuoksi omilla kokeiluilla kun arvo on satoja euroja/kpl)

Erittäin mielenkiintoinen projekti oli, tehdä tuollainen signaalin analysoija, joka todellakin sisältää 2x radion kautta tulevaa signaalia, sekä Windows-softan: käyttää laillisia radiotaajuusalueita,

PMR sekä muitakin näitä. Kokeilin myös Conexantin BTxxx -piirillä vastaanottaa signaalia... tuli mm "sotilaskäyttö"-taajuusalueelta testikuvaa PAL-standardilla.

Totesin että on parempi käyttää niitä siihen suunniteltuja lähettimiä eli Motorolan PMR -puhelimia, hieman vain muuttelemalla, ja digitoida signaali, FFT-tyyppisellä metodilla reaaliaikaisesti tietokoneelle, jotta se tunnistaa signaalin omalla mielivaltaisella protokollalla.

Alkaa kyllästyttämään kun kaikki on testattu ja hyvin toimivaksi todettu.... tympeä tinailuvaihe vain tehtävänä enää tuossakaan. Kun olisi joku amis jonka määräisi tinailemaan hieman.


Erittäin hyvin toimi hehkulampun tunnistamisessa vs nämä uudet LED-valot tjsp.
- Itseasiassa tuo menee laser-valonsäteen tunnistamiseen tuo juttu.

Joo, silloin puhutaan että muuntajassa on väliulosotto, mutta samalla käämillä ei tule kuitenkaan vaihe-eroa jota voisi hyödyntää esimerkiksi moottorin pyörittämisessä.

Ja jos väliulosoton käämit katkaisee niin että tulee yhteensä neljä natsaa niin sulla on kaksi potentiaalivapaata käämitystä, voit kytkeä ne rinnan tai sarjaan riippuen haluatko virtaa vai jännitettä.

pen-johdin sanana on periaatteessa ihan oikein ja tarkottaa käytännössä samaa mutta PEN:nistä puhutaan kun jakelumuuntajalta tuodaan toision tahtipiste (ensiö kolmiossa) joka erotellaan nousukeskuksella PE ja N -johtimiksi (ja lisäksi kytketään kiinteistön maadoituselektrodiin) eikä niitä saa enää uudelleen yhdistää.

Tässä sinun kojeen tapauksessa puhutaan vaiheesta ja nolla-johtimesta L ja N. Suojamaa eli eroteltu PE- kytketään laitteen metalliseen suojakuoreen. PE- ja N johtimen erot on se että Nollassa kulkee virtaa kun kojeta käytetään, ja PE-johtimessa vain vikatilanteessa joka laukaisee vikavirta- tai oikosulku/ylikuormasuojauksen.

Aikoinaan PEN eroteltiin yksivaiheisena vasta pistorasialla ja kolmivaiheisena toisinaan vasta kojeella. Tästä seurasi kuitenkin väärinymmärryksiä jossa Reiskat nollasivat vaiheen asuntovaunun runkoon tai tiskipöytään, milloin mihinkin. Lisäksi suurempi vaara aiheutui jos sähkökeskusella pen-johdin irtosi maapotentiaalista tai altistui huonolle kontaktille, jolloin nollaus laitten kuoressa nosti kuoren jännitteen 230V maatavasten.

Kyllä ne ovat tajunneet mistä on kyse vaikka hiukan vinoilevat hiukan epätarkasta ilmaisusta. Noi jännitteet on ilmeisesti muuntajan navoista. Lyyttien navoissa pitäs olla luokkaa parikymmentä volttia. Äänen säröytyminen voi tulla kaijuttimesta, päätevahvistimesta tai etuvahvistimessa jossa on mm. ne säätimet. Kytkentää näkemättä bias ongelma oikeastaan kuuluu pelkästää pienillä äänenvoimakkuukslla jos se on päätteessä. Suuremmilla voimakkuuksiila saattaa olla etuvahvistimessa. Kaijutin ongelma onkin sitten monipuolisempi. Yleensä juuri suuremmilla kartionliikkeillä esiintyvä. Siis matalilla äänillä. Itse tutkiskelin, aikana jolloin ei ollut käytössä oskilloskoopia, kaijuttimen tilalle vastus (tehonkestoa riittävästi) ja vastuksen kautta ääni pinelle kaijuttimelle tai kuulokkeisiin. Sitten mitataan vastukselta teho.
Nämä aluksi.

Haminaattori kirjoitti:

Kyllä ne ovat tajunneet mistä on kyse vaikka hiukan vinoilevat hiukan epätarkasta ilmaisusta. Noi jännitteet on ilmeisesti muuntajan navoista. Lyyttien navoissa pitäs olla luokkaa parikymmentä volttia. Äänen säröytyminen voi tulla kaijuttimesta, päätevahvistimesta tai etuvahvistimessa jossa on mm. ne säätimet. Kytkentää näkemättä bias ongelma oikeastaan kuuluu pelkästää pienillä äänenvoimakkuukslla jos se on päätteessä. Suuremmilla voimakkuuksiila saattaa olla etuvahvistimessa. Kaijutin ongelma onkin sitten monipuolisempi. Yleensä juuri suuremmilla kartionliikkeillä esiintyvä. Siis matalilla äänillä. Itse tutkiskelin, aikana jolloin ei ollut käytössä oskilloskoopia, kaijuttimen tilalle vastus (tehonkestoa riittävästi) ja vastuksen kautta ääni pinelle kaijuttimelle tai kuulokkeisiin. Sitten mitataan vastukselta teho.
Nämä aluksi.

Lue lisää

Kaiuttimessa on kahdenlaista vikaa. Joko puhekela on purkautunut lämmön vaikutuksesta ja hankaa magneettiin tai puhekelan keskitys jostain syystä muuttunut ja hankaa magneettia.

Yleinen vika bassokaiuttimessa on myös se, että kartion ja liittimen välinen taipuisa johto on murtunut melkein poikki, jolloin isommilla voimakkuuksilla kuuluu säröinen ääni. Tuo on helppo korjata vaihtamalla kartion ja liittimen väliin uusi taipuisa johto. Kartiossa on tinaliitos tuon taipuisan johdon ja ohuen puhekelajohdon yhdistämiseksi.

Noita johtoja ( 2 kpl) liikuttelemalla vahvistimen päälläollessa huomaa, onko po. liitosjohdoissa vikaa.

SirOldTimer kirjoitti:

Kaiuttimessa on kahdenlaista vikaa. Joko puhekela on purkautunut lämmön vaikutuksesta ja hankaa magneettiin tai puhekelan keskitys jostain syystä muuttunut ja hankaa magneettia.

Yleinen vika bassokaiuttimessa on myös se, että kartion ja liittimen välinen taipuisa johto on murtunut melkein poikki, jolloin isommilla voimakkuuksilla kuuluu säröinen ääni. Tuo on helppo korjata vaihtamalla kartion ja liittimen väliin uusi taipuisa johto. Kartiossa on tinaliitos tuon taipuisan johdon ja ohuen puhekelajohdon yhdistämiseksi.

Noita johtoja ( 2 kpl) liikuttelemalla vahvistimen päälläollessa huomaa, onko po. liitosjohdoissa vikaa.

Lue lisää

Lisätään vielä törkyä kelan ja raudan välissä sekä kelan irtoaminen kartiosta. Joo on noita joitain tapauksia liimailtu onnistuneesti. Myös joitain niitä johtimia korjailtu.

Jos tiedät, minkäniminen sarja, niin joltakin hemmolta saattaa löytyä kytkentäkaavio. Jos -70-luvulta, niin oliko germanium- vai piitransistorit. Germaniumtransistoreilla saattaa vuotovirta ajan mittaan kasvaa liian suureksi. Vuotovirran suuruuden voi mitata, kun kanta ja emitteri kytketään yhteen. Silloin piäisi vuotovirran pienentyä lähes nollaan.

Seitsemänkymmenluvulla alko pii yleistymään. 2N3055 oli jonkin näköinen suunnan näyttäjä. Kohiseva, mutta mitäs pienistä kun tehoa sai runsaasti. Niistä minäkin kyhäsin ensimmäiset "isot vahvistimet".

Kytkentäkaavioita liikkui villisti ja tietenkin jokainen oli se paras ja ylivoimainen. Totuus valkeni sitten kun oli toteuttanut sellaisen. Omaksi suosikiksi jäi mukaelma jostakin RCA:n kytkennästä.

Siis aiempia postauksista yhteen vetona: "kotoutuminen" toteutus. Puolisilta kaksoisvirtalähteellä ja jatkettu suoraan mahdolliseti samalle printille etuvahvisti. Monovahvistin.
Äänilähteestä ei toistaiseksi ole ollut puhetta joten se kiinnostaisi ja mahdolliseti millä transistoreilla toteutettu. Siis myös ne etupään. Niistä voi hyvällä onnella päästä jäljille alkuperäisestä suunnitelmasta.

ahaa se on tommonen TO3, wikipediassa on hyvä kuva avattuna:

https://en.wikipedia.org/wiki/2N3055#/media/File:PowerTransistor_2N3055_1.jpg

Joku "lämmitysvastus" siinä on keskellä mitä lämmittämällä C johtaa Eelle. olisi loistavaa opetusmateriaalia noin suurikokoinen purkki jos tuosta tekniikasta jotain ymmärtäisi...

Eihän tuossa päätevahvistimessa voi olla kovin paljoa komponentteja, eli kytkentäkaavion piirtää melko nopeasti. Siinä piirtäessä samalla alkaa valjeta, missä vois se vika olla.

Oletko mitannut transistorien kanta-/ emitteri- ja kollektorijännitteet. Siitä voi jo päätellä paljon. Esim. jos ulostuloasteen lepojännite on toisessa laidassa, eikä ole puolet käyttöjännitteestä, niin alkaa säröyttämään jo pienillä tehoilla.

Mittalaitteilla homma on helpompaa. Arvaukset jäävät vähemmälle. Niitäkin on vain osattava myös käyttää. Audiotaajuuksilla yleismittari on yllättävän tehokas kun tietää mitä mittaa ja osaa arvioda saadun tuloksen. Tuntee siin oman mittarinsa. Toinen hyvä apuväline on sitten äänilähde. Mieluitten säädettävä. Taajuus ja amblitudi. Tämän jälkeen onkin sitten oskilloskooppi.

Skooppeja löytyy ebullisia käytettynä. Banggood:ta löytyy audiomittauksiin edullisia rakennussarjoja muutamalla kympillä. Pelkkä skooppi ei kesää tee, vaan hyvä olla myös se äänilähde niinkuin jo tuossa edellä tähdennettiin.

Audiolaitteita on tullut korjattua pelkän yleismittarin turvin. Pieneen rasiaan koottu siniaaltogeneraattori ollut suuri apu mittauksissa. Yleensä kun mittaustilanteen saa vakavoitua helpottuu tutkimus oleellisesti. Melun kannalta kaijuttimen tilalla parempi pitää keinokuormaa. Ääntä voi kuunnella tietenkin vastuksella vaimennettuna sillä korva on kumminkin hyvä mittari säröjen tunnistamiseen. Usein jopa korva huomaa särön muodostumisen ennen kuin se on skoopilla nähtävissä.