Niinpä sitä sanotaan että kun pääsee pois työkiireistä niin elämä alkaa? minulla kesti n. vuoden ennenkuin tajusin seisovani kuilun reunalla eikä siellä ollut ketään auttamassa pois. Olen työtapaturman kautta sairaseläkkeellä ja tuntuu että jos en hae apua masennukseen niin sitten saunan taakkse.....Kukaan joka ei joudu suoraan oravanpyörästä kaltaisteni tilanteeseen ei asiaa tajua vai kuvittelenko turhia??
"uusi elämäkö?"
tapta44v
8880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sitä varmaan tajuakaan ennen kuin kokee itse. Henkilökohtaisesti en haaveile vielä eläkkeestä, mutta muutaman lyhyen työttömyysjakson olen kokenut. Ei ollut välttämättä kauhean hauskaa. Hetken nauttii siitä, että ei tarvitse mennä töihin. Sitten alkaa ahdistaan, kun ei tarvitse mennä töihin. :(
Parempi hakea sitä apua ajoissa. Ei siellä saunan takana sen hauskempaa ole...
Sitten vaan pikku hiljaa nokka kohti sitä "uutta elämää". Varmasti sekin löytyy, kun jaksaa etsiä. Maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa vaikka ei töissä olisikaan!!
Voimia tulevaan.... :))))
Olen syvästi ja sydämmeni pohjasta kiitollinen, että teitä vilpittömästi muistakin ihmisistä välittäviä on
Ystävälläni kävi noin. Hän joutui työttömäksi eikä saanut töitä, onnekseen pärjäsi taloudellisesti ja vakuutti kaikille että hienoa ja upeeta kun saa olla kotona. Valehteli kirkkain silmin meille ystäville ja me tyhmät uskoimme ja kadehdimmekin.
Sitten tapahtui jotain joka aukaisi silmämme, ystäväni koki itsensä yksinäiseksi, tarpeettomaksi ja oli menettänyt elämänhalunsa. Hän oli toki kautta rantain yrittänyt viestittää pahaa oloaan, mutta me emme nähneet kun suora viestintä oli muuta.
Suurin osa meistä koki jonkinlaisen pysähdyksen. Seurasi kaikenlaisia keskusteluja ja tapaamisia, ystävämme ei halunnut kääntyä virallisten tahojen puoleen, vaan halusi meidän tukea ja ymmärrystä. Meillä sakissa ystävyys on vahvaa ja sitovaa. Hän halusi kuuntelun lisäksi tarvitsevansa tarpeellisuuden tunnetta ja onnistumisia. Pienin askelin tajusimme mikä voimavara meillä onkaan ystävässä jolla oli aikaa. Toinen tarvitsi mukaansa lenkkeilijää, yksi lastenvahtia, joku tarvitsi kiirusapulaista firmaansa, jonkun iäkäs isä piti viedä lääkäriin, eräskin halusi laihdutuskaverin, kaukana asuva ystävämme sähköpostikaverin jne. Pikkuhiljaa ystävämme sai elämäänsä tarkoitusta ja nyt hän on taas sama "kiirusta valittava" oma itsensä, mutta selvästi valituksen takana on tyytyväinen ihminen.
Tämä on vain yksi tarina, mutta ajattelin kertoa että jokaisen meistä ympärillä olevista voisi katsoa tarkemmin lähimmäistänsä ja tarvittaessa tukea ja antaa jotain.
Minä kehotan sinua ottamaan yhteyttä jonnekkin, jos et tiedä mihin, kysy paikkakuntasi terveyskeskuksesta. Ja jos sinulla on läheisiä ystäviä, kerro myös heille ja pyydä apua, sillä ystävätkään eivät aina näe kaikkea.
Uskon myöskin että harva tietää miltä sinusta tuntuu, se on itse koettava ennen kuin sen pohjakosketuksen tietää.
Kiitos myötätunnosta,en kumminkaan voi verrata tilannettani työttömyyteen, koska työhaluja olisi vaikka koko komppanialle. mutta fysiologiset esteet rajoittavat tekemiset linjalle siivous/tiskaus.
Arvaappa ottaako pattiin sellaista joka ennen on tehnyt jopa kivitaloja/reissannut ympäri maailmaa tekemässä periaatteessa mitä haluaa.Ölö om kuin heräisit teho-osastolla kaulasta alaspäin halvaantuneena, vaikka olit hetkeä aiemmin menossa autolla töihin. Elikkä niinniin pihalla kuin lumiukko pakkasella (yksin...)
Tilanteesi on vaikea mutta luulisin nopeamman
avun sinulle tulevan oman ohjelman myötä.
Sinun on aloitettava erilainen elämä ,katsot-
tava mahdollisuudet uuteen järjestykseen.
Korttipelissä sanottais uusin kortein.
Mutta elämää eteenpäin!!!!!
Se uuden aloittaminen on kohdallani hieman hankalaa, koska työelämä vei fysiikkani siihen kuntoon ettei paikat kestä rasitusta.(jos sairaalabakteeri MRSA, riehuu elimistössäsi juuri kun sinulta on leikattu niveliä). niin silloin arvaat ettei kesäolympialasissa pääse edes pistesijoille.
Mutta kiitos kannustuksesta. Hyvää jatkoa sinulle
ja ymmärtää.Kaikea ei tarvitse kokea ollakseen empaattinen.Voimia ja kärsivällisyyttä uuden elämän alkuun:o)
Olen tähän ikään asti ollut omasta mielestäni voittamaton, mutta pienen pieniMRSA-bakteeri laittoi miettimään elämääni uusiksi ja siinä te kanssaihmiset/myötäeläjät olette suureksi avuksi.
Joten suuri kiitos teille kaikille.