Kyllä se vain niin taitaa olla

Huokaus huokaus täälläkin ja suru taas puserossa. Jos nyt jotain positiivista hakee niin minua ei enää täällä mikään pidättele. Tai noh, yks juttu. Mutta kunhan sen joskus saa päätökseen niin nostan taas kytkintä. Sinne jonnekin mistä olen tullutkin. Siinäpä se positiivinen juttu olikin heh ja heh. Sauna oli kuumana ja kaljaa meni ja kohta uusiksi mitä väliä

Roikkujat on perseestä jos sana ei meinaa kuulua eikä tehota kun sanoo että ei kiinnosta, mutta itse etsin kyllä usein miehissä luonteenpiirrettä itsepäisyys.

Tiedätkö miksi?

Suhteessa vaaditaan tahdonlujuutta jotta se kestää pitkään. Aluksihan suhde on helppo koska rakkauden ensihuumassa haluaa kauheasti miellyttää toista mutta se on vain alku.

Myöhemmin tulee esiin se todellinen persoonallisuus ja se kun aletaan sanomaan mitä halutaan ja suhteissa nyt on hyvä ja huonoja aikoja. Aikoja jolloin ei pakosti tunne edes enää että rakastaako vai onko vain tottunut ja kiintynyt. Voi olla ristiriitoja ja vaikeuksia. Kommunikoinnin hankaluuksia kun toinen haluaa puhua ja toinen taas haluaa ratkaista ongelmat lakaisemalla ne maton alle ja teeskentelemällä ettei ongelmia ole olemassakaan.

Se hiertää suhdetta kuukausia ja vuosia. Riidellään, on vaikeaa, Suhde ei olekaan juhla eikä ainaista ilotulitusta.. haluaa jo luovuttaa.

Kuka tässä tilanteessa luovuttaa? Se jolla tahto ja tahdonlujuus loppuu. Se loppuu niillä joilta ei löydy itsepäisyyttä ja uskoa ett tästä selvitään ja mennään yhdessä vaikka läpi harmaan kiven,

Jos suhteessa on kaksi itsepäistä ja he päättävät olla yhdessä tuli mitä tuli vastaan. He ovat yhdessä pitkään ja pääsevät yli vastoinkäymisistä ja kriiseistäkin yhdessä ja ovat hekä vielä vanhainkodissakin yhdessä.

Luovuttajat heittä hanskat tiskiin kesken ja lähtee eri teille. Se voi tapahtua ekassa riidassa taikka vaikka 3 vuoden päästä suhteen alusta jne.

Sitä varmemmin tulee pitkäaikainen suhde mitä enemmän kummallakin osapuolella on piirteissään itsepäisyyttä ja jos se asenne vielä on "me" henkinen. Sillä päästään pitkälle.

sooloilijat ja luovuttajat kyhää pätkäsuhteita

Knainen kirjoitti:

Roikkujat on perseestä jos sana ei meinaa kuulua eikä tehota kun sanoo että ei kiinnosta, mutta itse etsin kyllä usein miehissä luonteenpiirrettä itsepäisyys.

Tiedätkö miksi?

Suhteessa vaaditaan tahdonlujuutta jotta se kestää pitkään. Aluksihan suhde on helppo koska rakkauden ensihuumassa haluaa kauheasti miellyttää toista mutta se on vain alku.

Myöhemmin tulee esiin se todellinen persoonallisuus ja se kun aletaan sanomaan mitä halutaan ja suhteissa nyt on hyvä ja huonoja aikoja. Aikoja jolloin ei pakosti tunne edes enää että rakastaako vai onko vain tottunut ja kiintynyt. Voi olla ristiriitoja ja vaikeuksia. Kommunikoinnin hankaluuksia kun toinen haluaa puhua ja toinen taas haluaa ratkaista ongelmat lakaisemalla ne maton alle ja teeskentelemällä ettei ongelmia ole olemassakaan.

Se hiertää suhdetta kuukausia ja vuosia. Riidellään, on vaikeaa, Suhde ei olekaan juhla eikä ainaista ilotulitusta.. haluaa jo luovuttaa.

Kuka tässä tilanteessa luovuttaa? Se jolla tahto ja tahdonlujuus loppuu. Se loppuu niillä joilta ei löydy itsepäisyyttä ja uskoa ett tästä selvitään ja mennään yhdessä vaikka läpi harmaan kiven,

Jos suhteessa on kaksi itsepäistä ja he päättävät olla yhdessä tuli mitä tuli vastaan. He ovat yhdessä pitkään ja pääsevät yli vastoinkäymisistä ja kriiseistäkin yhdessä ja ovat hekä vielä vanhainkodissakin yhdessä.

Luovuttajat heittä hanskat tiskiin kesken ja lähtee eri teille. Se voi tapahtua ekassa riidassa taikka vaikka 3 vuoden päästä suhteen alusta jne.

Sitä varmemmin tulee pitkäaikainen suhde mitä enemmän kummallakin osapuolella on piirteissään itsepäisyyttä ja jos se asenne vielä on "me" henkinen. Sillä päästään pitkälle.

sooloilijat ja luovuttajat kyhää pätkäsuhteita

Mitäs jos se suhde onkin koko ajan yhtä vääntämistä jos kaks itsepäistä pässinpäätä yrittää olla yhdessä. Molemmat haluu mennä omiin suuntiinsa ja tehdä omia juttuja eikä jousteta yhtään.
Ei hyvä. Itsepäinen ja me henkinen ei sovi oikein samaan muottiin.
Kyllä se rakkaus ja tahto ovat asioita mitkä pitää yhdessä kauan ja isoasuntolaina...
Hankala ihminen on itsepäinen.

Hyvää_tahtoa kirjoitti:

Mitäs jos se suhde onkin koko ajan yhtä vääntämistä jos kaks itsepäistä pässinpäätä yrittää olla yhdessä. Molemmat haluu mennä omiin suuntiinsa ja tehdä omia juttuja eikä jousteta yhtään.
Ei hyvä. Itsepäinen ja me henkinen ei sovi oikein samaan muottiin.
Kyllä se rakkaus ja tahto ovat asioita mitkä pitää yhdessä kauan ja isoasuntolaina...
Hankala ihminen on itsepäinen.

Jos itseäisyyden suuntaa vääriin, nin varmastikin on noin. Minä kuitenki itse seurustelin itsepäisen kanssa ja olen sitä myös itse. Meillä oli pitkä ja paljon kestävä suhde koska kumpikaan ei osannut luovuttaa vaikeillakaan hetkillä.

Luovuttajat luovuttaa tasan heti kun ei ole kivaa ja siihen asti vain on olemassa me-henkisyys ja sitten kun kivuus loppuu alkaa minä-henkisyys.

Itsepäisillä me-henkisyys vahvistuu vaikeuksien tullen eikä millään pystytä luovuttamaan ja lopettamaan suhdetta koska se mikä on kerran aloitettu se on vietävä loppuun. ei vaan voi jättää kesken.

Riitapukarimaisuus ja vänkyrä känkyryys on aivan eri asia kuin itsepäisyys. Itsepäisyys piirteenä ei tarkoita että on raivohullu riidanhaastaja. Itse esim. vihaan riitaa jonka takia vetäydyn omiin oloihin ja sulkeudun omaan rauhaan jos joku alkaa hyökkään päälle.
Tyypillistä on että lähen pois, suljen puhelimet ja hakeudun turvaan omaan rauhaan ja siinä olen jääräpää. Kun päätän että haluan olla rahassa moiselta riehumiselta niin sitten olen. Eikä mikään saa minua siitä halusta luopuun vaikka riidanhaaastaja yrittää riitaa jatkaa sadoin haukkuma viestein ja sadoin haukkuma puheluin ja riehuen jossain oven toisella puolella kuinka paljon vaan

Minua kun ei riehututa niin en siihen osaltu vaan vetäydyn siitä hommasta pois vaikka se sitä raivohullua ärsyttää kun ei saa tappelukaveria

Hyvää_tahtoa kirjoitti:

Mitäs jos se suhde onkin koko ajan yhtä vääntämistä jos kaks itsepäistä pässinpäätä yrittää olla yhdessä. Molemmat haluu mennä omiin suuntiinsa ja tehdä omia juttuja eikä jousteta yhtään.
Ei hyvä. Itsepäinen ja me henkinen ei sovi oikein samaan muottiin.
Kyllä se rakkaus ja tahto ovat asioita mitkä pitää yhdessä kauan ja isoasuntolaina...
Hankala ihminen on itsepäinen.

Tämä on se juttu! Itselläni kestävämmät suhteet ovat olleet rauhallisten ja riitaa haastamattomien kanssa. Jos taas vastaan on tullut minä henkinen jästipää, joka vänkää kaikki asiat omista eduistaan tinkimättä, niin sellaiset suhteet olen jättänyt melko pian. Eihän riidatonta suhdetta olekaan, mutta riidellä pitää osata oikein. Omista eduista ja omasta päästä kiinni pitävä kyllä tulee jäämään yksin, mutta joustava ja riidassa myös toista osapuolta ymmärtävä selviää suhteessa pitkälle. Itse lähdin juurikin tuollaisesta edellä luetusta kommentista ja sen tyylisestä suhteesta sentakia, koska kumppani ei ollut pätkääkään kiinnostunut minusta, vaan aina se oma etu edellä. Ja koska muutoinkin vihaan riitaa haastavia ihmisiä, niin haen kyllä ja olen löytänytkin ihmisen joka huomioi myös minut. Tämä tarkoittaa aina roimaa vastahuomiota ja siksi suhteemmekin ehkä on "ällöromanttinen"

Olen skitso mies, tapa ittes :-)

No löytää löytää mutta miten sen saa pysymään rinnalla niin siinä ainakin itsellä haastetta.

Sealoittaja kirjoitti:

No löytää löytää mutta miten sen saa pysymään rinnalla niin siinä ainakin itsellä haastetta.

Jos nyt lähtisit siitä, että hyväksyt sairautesi. Kuka nyt sitä kestää kun aikaajoittain oot omasta mielestä "terve" ja kaikki vika toisessa.

Ei täällä paikkakunnallani missä asun, ole yhtäkään selväjärkistä asiantuntijaa

Mitenhän toi kuulostaa niin tutulta. Ainoo selväjärkinen on siis aloittaja. HmmHmm.