Yhteyteen on poikki. En kestä enää. Sano nyt mitä mun pitää tehdä, että tää piina loppuu?
https://youtu.be/EO0p_U1w89A
https://youtu.be/EO0p_U1w89A
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki oli tarkoitettu. Se kohtaaminen ja katseet. Tähtiin kirjoitettu. Ja tämä piinaava ikävä sen jälkeen ei lopu ikinä. Tiiätkö sen mies. Näin se on ja tulee olemaan. Teet mitä vaan. Tie on jo erottanut meidät. Ikävä vain on jäänyt etkä voi tehdä sille mitään. Tulen mieleen kaikesta ja tulet mieleen kaikesta. Niin se universumi työntää meitä yhteen. Mutta meidän suhde on silti vain valinta. Sen takia meitä ei tuotu yhteen vaan annettiin hyvät eväät sen valintaan.
Jos nyt olet hän: voi ei oliko ihan pakko kirjoittaa tuokin?! Ihan tarpeeksi paskana olen tästä kaikesta jo muutenkin, lopetetaan viestittely täällä eikös? :(
Itse kysyit tai joku muu kysyi ihan miten vaan. Itse kaikki valitsee tiensä. Valitsit sen, että annoit minun mennä ja minä valitsin samoin. Helpolla riman ali. Helpoilla vaihtoehdoilla on aina seurauksensa. Valittiin molemmat tämä ikävä alitus sen sijaan, että oltaisiin tehty töitä riman ylittämiseen. Rima on välissämme edelleen. Käveltiin sen ali molemmat omaan suuntaansa.
Niinpä, näinhän siinä taisi käydä. Toivon kuitenkin et jotenkin voisit ymmärtää myös minua. Tuntuu et olisit ollut mulle just se oikea mut jotain ratkaisuja oli vain tehtävä tässä. Sisimmässäni tiedän et kaikki mahdolliset naiset tästedes ovat kuitenkin vain enemmän tai vähemmän korvikkeita sinulle. Paskaa kaikki, lähen kohta nukkuun!
Ymmärrän toki tai ainakin yritän ymmärtää. On ne minullakin sinun korvikkeita, joten älä yhtään valita. Siksi tyydyn myös yksinoloon. En jaksa pelkkiä korvikkeita. Ei se tee suhteelle hyvää, jos ajattelee toista miestä koko ajan sinuksi. Siinä sitten selittämistä jos tästä jää kiinni. Pahimmillaan toinen lähtee, koska ei oikeasti rakasta toista omana itsenään vaan kuvittelee toiseksi. Virhe kostautuu ja virhe oli kävellä toistemme ohi sanomatta mitään. Minkä sille voi kun näin on tarkoitettu jossain ylemmässä tahdossa.
Yksin minä ainakin jatkan, pärjännyt näin jo kauan. Mut hei ei ole mitään "ylempää tahoa", ihmistä älykkäämpi olio kuitenkin on hyvin todennäköisesti jossain universumissa. Sen puolesta puhuu jo pelkkä matemaattinen todennäköisyys. Ei sillä kuitenkaan ole tekemistä minkään Jumalan. Allahin, Budhan tms. kanssa. Ihmisyksilöllä (kenelläkään) ei kuitenkaan ole mitään merkitystä kokonaisuudessa; meistä jokainen on kuin kärpäsen paska Itämeressä, näin se vain menee!
Niin minäkin olen pärjännyt yksin. Ikävä on tietysti sinua, mutta ei sille voi mitään ja täytät kaikki ajatukset jos rakkaudesta kysytään ja pulpahdat yllättävistäkin asioista mieleen. Jos tähän aiheeseen mennään niin uskotko sinä mihinkään ihmeeseen? Itse uskon Jumalaan ja se usko on auttanut minua eteenpäin monessakin asiassa. Olet siis sitä mieltä, että kenelläkään täällä ei ole mitään tarkoitusta, aika tylsä ajattelutapa. Itse uskon elämän tarkoitukseen, ylempään tahtoon ja siihen, että jokaisella syntyvällä on oma tarkoituksensa.
En ole kuitenkaan ehdoton vaan aina avarakatseinen eli kuuntelen muitakin. Esim. äitini hyvinkin uskonnollinen vaikkei sitä koskaan meille lapsille tuputettu. Niitä jotka ovat aitoja uskovaisia ja jopa elävätkin oppinsa mukaisesti kunnioitan ja arvostan. Ovat hyviä ihmisiä. Tuntuu vain että ovat vähemmistönä. Minulla vain tätänykyä ateistinen/ tieteellinen maailman katsomus mutta eihän mikään ole kiveen hakattua. Jotenkin välillä kuitenkin tuntuu että joku/ jokin saa vain elämän kulkemaan tiettyyn suuntaan, esim. muuttamaan jonnekin päin. Mikä se sitten on, niin hyvä kysymys... :)
Ei tarvitse olla kokonaan uskova uskoakseen Jumalaan tai jumaliin. Mielestäni on turhaa luokitella ihmisiä, koska kuka vaan voi uskoa ilman, että kertoo siitä muille. Ei tiede pysty selittämään kaikkea. Kuinka voi selittää kahden ihmisen kohtaamisen silloin kun näkevät ensi kertaa ja tuntuvat tutuilta toisilleen? Kuinka selittää tunteen, että sanaton yhteys toimii ja tietää mitä toinen ajattelee? Tylsää ajatella pelkän tieteen kautta, koska melkein kaikki on mahdollista ja ihmeitä tapahtuu. Ei ihminen pysty kaikkea tapahtunutta selittämään järjellä.
Murusesi on jonkun toisen kainalossa onnellisesti ja juuri kohta he pian alkavat toisissaan kiehnäytyä iho vasten ihoa ja siitä alkaakin intohimoinen loppuyö.