Kun tuossa juuri kyseltiin, kuinka paljon itse kukin kulkee jalan, niin otetaanpa esille varsin yleinen liikkumisväline, nimittäin polkupyörä.
Ensinnäkin peruskysymys: osaatko ajaa polkupyörällä?
Jos osaat ajaa, mutta et ajele sillä, niin miksi?
Omistatko polkupyörän? Jos omistat, niin millaisen, perinteisen niin sanotun mummonpyörän, maastopyörän, yksivaihteisen, monivaihteisen jne.
Omistatko useamman kuin yhden polkupyörän ja miksi?
Onko pyöräsi säilytyspaikassaan käyttämättömänä, pölyisenä ja renkaat tyhjinä tai ulkona ruostumassa ?
Käytätkö tarpeen vaatiessa jonkun muun polkupyörää?
Pystytkö pumppaamaan pyörän renkaat täyteen ilmaa?
Meikäläisellä on noin 20 vuotta vanha 2x5-vaihteinen pyörä. Pyörä tuli toista vuotta sitten hankituksi kirpputorilta parillakympillä. Korjaustahan se vaati, mutta toimii nyt. Lyhyitä matkoja varten on Jopo, tosin ei vanha perus-Jopo, vaan uudempi, Koreassa valmistettu, ostettu viime kesänä kirpputorilta kympillä.
Jos vähänkin osaa korjata polkupyörää, esim. pystyy vaihtamaan siihen kumit ja ketjut sekä pystyy voitelemaan sitä eikä vaadi mitään 21-vaihteista tai muuten muotipyörää, niin moni kirpputori on sopiva pyöräkauppa.
Lisäksi meikäläisellä on muualla omassa käytössä kolme polkupyörää. -Kaikki pyörät ovat aina käyttövalmiina,talvellakin.
Polkupyörän käyttö sopii myös monelle sellaiselle, jolla on vaikeuksia kävelemisessä. Talvellakin voi pyöräillä, kunhan pukeutuu lämpimästi.
Polkupyörä on ollut erinomainen keksintö. Tavallinen nykyajan yksivaihteinen luotettava peruspolkupyörä ei sanottavasti eroa 100 vuoden takaisesta. Entisajan polkupyörät tehtiin kestämään. Nykyäänkin näkee polkupyörätelineissä yli 50-vuotiaita polkupyöriä. Nykyisistä uusista polkupyöristä tuskin on muuta kuin muistot jäljellä, jos on niitäkään, puolen vuosisadan kuluttua.
Olipa polkupyörä millainen tahansa, pidetään se käyttökunnossa! Tarpeen vaatiessa reppu selkään, kypärä päähän ja pyöräillään kauppaan, kirkkoon, apteekkiin, tansseihin, kuoroharjoituksiin, vieraisille, jumppaan tai muuten huvikseen, mutta ollaan varovaisia liikenteessä!
Ensinnäkin peruskysymys: osaatko ajaa polkupyörällä?
Jos osaat ajaa, mutta et ajele sillä, niin miksi?
Omistatko polkupyörän? Jos omistat, niin millaisen, perinteisen niin sanotun mummonpyörän, maastopyörän, yksivaihteisen, monivaihteisen jne.
Omistatko useamman kuin yhden polkupyörän ja miksi?
Onko pyöräsi säilytyspaikassaan käyttämättömänä, pölyisenä ja renkaat tyhjinä tai ulkona ruostumassa ?
Käytätkö tarpeen vaatiessa jonkun muun polkupyörää?
Pystytkö pumppaamaan pyörän renkaat täyteen ilmaa?
Meikäläisellä on noin 20 vuotta vanha 2x5-vaihteinen pyörä. Pyörä tuli toista vuotta sitten hankituksi kirpputorilta parillakympillä. Korjaustahan se vaati, mutta toimii nyt. Lyhyitä matkoja varten on Jopo, tosin ei vanha perus-Jopo, vaan uudempi, Koreassa valmistettu, ostettu viime kesänä kirpputorilta kympillä.
Jos vähänkin osaa korjata polkupyörää, esim. pystyy vaihtamaan siihen kumit ja ketjut sekä pystyy voitelemaan sitä eikä vaadi mitään 21-vaihteista tai muuten muotipyörää, niin moni kirpputori on sopiva pyöräkauppa.
Lisäksi meikäläisellä on muualla omassa käytössä kolme polkupyörää. -Kaikki pyörät ovat aina käyttövalmiina,talvellakin.
Polkupyörän käyttö sopii myös monelle sellaiselle, jolla on vaikeuksia kävelemisessä. Talvellakin voi pyöräillä, kunhan pukeutuu lämpimästi.
Polkupyörä on ollut erinomainen keksintö. Tavallinen nykyajan yksivaihteinen luotettava peruspolkupyörä ei sanottavasti eroa 100 vuoden takaisesta. Entisajan polkupyörät tehtiin kestämään. Nykyäänkin näkee polkupyörätelineissä yli 50-vuotiaita polkupyöriä. Nykyisistä uusista polkupyöristä tuskin on muuta kuin muistot jäljellä, jos on niitäkään, puolen vuosisadan kuluttua.
Olipa polkupyörä millainen tahansa, pidetään se käyttökunnossa! Tarpeen vaatiessa reppu selkään, kypärä päähän ja pyöräillään kauppaan, kirkkoon, apteekkiin, tansseihin, kuoroharjoituksiin, vieraisille, jumppaan tai muuten huvikseen, mutta ollaan varovaisia liikenteessä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meidän piti lapsena oppia ajamaan liian isolla pyörällä ilman apupyöriä, kyllä se taito iäksi jonnekin selkäytimeen jää. Oman uuden polkupyörän ostin kesätienesteilläni seitsentoistakesäisenä, tavallisen vaihteettoman peruspyörän. Sen ritsille kiinnitin nuorena äitinä lastenistuimen, hyvin palveli . Neljääkymmentä lähestyessä sain eräänä äitienpäivänä 3-vaihteisen Steyerin tehtaan valmistaman sinisen Puckin, laadukkaan tyylikkään menopelin, josta pidin hyvää huolta ja se matkasi kanssani lähes kolme vuosikymmentä.
Kolme kesää sitten ostin modernin kaupunkipyörän, tällaiselle mummoihmiselle sopivan matalarunkoisen, jalanheilautuksen ei enää niin lennokas tarvitse olla. Alumiinirunkoinen on kevyt, 7 napavaihteessa liikaakin, on tietysti myös jalkajarru. Ajoasento on ryhdikäs, näkee hyvin liikenteen ja maisemat. Vakiovarusteena on kiinteä etukori, valo ja pinnansuojus - voi vaikka hame hulmuten kesällä ajella. Näin jossain lehdessä aivan hurmaavan virkatun pinnansuojuksen ohjeen, mutta tämä muovinen on kyllä sporttisempi ja helppo pitää puhtaana. Punainen on ajokkini väri, kypärä valkoinen, hiukan sotilaskypärämallia.
Enää en tansseihin pyöräile, mutta nuo muut kohteet ovat tuttuja, lisään vielä marja- ja sienimetsän ja kirjaston. Asiointireissuihin yhdistän useimmiten huvittelukierroksen, ellei ole kiire. Vielä en ole talviteloille pyörää laittanut, ajelen jos ei ole liukasta tai pakkasta, talviajelua en ole harrastanut enkä nastarenkaita ole koskaan käyttänyt . Pari-kolme kertaa olen aikuisiällä kesäkelillä pehmeällä hiekkatiellä kaatunut, naarmuilla ja pintaruhjeilla on selvitty. Olen varovainen, mutta nautin valtavasti varsinkin kevään tuoksuissa ja linnunlaulussa, kesätuulessa ja syysauringossa ajelusta.
Meillä oli lapsena ensin vain yksi miesten polkupyörä ja tangon alta oli lasten kitkutettava. Pyöräily voisi olla mukavaa ja pieniä ostoksia voisi kuljettaa, mutta en enää uskalla kun huimaa välillä jalkojen päälläkin. Olen nähnyt kolmepyöräisiä mummeleilla, mutta katsoin hintoja ne maksaa maltaita.
Sähköavusteinen kolmipyörä olisi helpotus, kun ei pieniäkään ylämäkiä oikein jaksa polkea.Hinta vaan on niillä kova. Melkein kannataa ostaa sitten jonkinlainen invamopo jolla saa ajaa jopa jalkakäytävällä.
Liikunta ja sen hyödyt terveydelle
jäävät silloin saamatta, jos sähkövempaimilla siirtää itseään paikasta toiseen.
Opin 6-vuotiaana ajamaan isolla polkupyörällä, ja osasin ajaa myös miesten pyörällä rungon alta .
Ajan edelleen paljon.
Keuhkot puhdistuvat ja paino pysyy sopivana siinä kyydissä. Ja onhan se iloista menoa!
oppii myös tarkkaavaisuutta ja tässä hetkessä oloa.
Autojen seassa en uskalla pyöräillä, onneksi täällä on pyöräteitä . Tosin niilläkin on ne kiitäjät joita pitää varoa. Joskus pidän fillaria vain kuormakamelina, lastaan kauppatavarat taakse kiinnitettyyn lootaan. Talutan pyörää jos en uskalla ajaa.
Joskus 50 sisaren kanssa pyöräiltiin oikein urakalla koko kaunis kesä. Pisin matka jonka pyöräilin päivässä oli yli sata kilometriä, perillä kävin uimassa ja syömässä, sitten poljin takaisin. Aivan tavallisella retkipyörällä, kolmivaihteinen. Nyt on tarkoitus hankkia sähköpyörä mutta en tiedä uskaltaako kerrostalon pyöräkellariin niin arvokasta pyörää jättää, vaikka akun ja mittariosan voi viedä aina pois.
Parintonnin pyörän kun joku varastaa niin itku pääsee meikätytöltä.
Miten lie vakuutukset korvaisi, en tiedä vielä.
Muuten pyöräily on ihanaa! Siinä vasta näkee kesäluonnon kauneuden. Kyllä yksinkin voi pyöräillä vaan joskus pelkäsin kun joku auto ajoi metsävälillä ohi ja olikin pysähtynyt kuin olisi odottanut minua, käännyin takaisin ja ajoin talon pihaan.
Sisar oli nähnyt yksin ajellessa itsensäpaljastajan, ne tekee juuri niin että pysäyttävät auton ja sitten hemputtelevat ohiajavalle. Tytär oli koulumatkalla kaverinsa kanssa ja olivat nähneet kun itsensäpaljastaja hyökkäsi esiin autonsa takaa, likat ajelivat ohi ja päästivät hirmuisen naurun, siinä sai äijä kiksit.
Pyöräily avartaa monella tavalla 😊🚴
Paljon mieluummin ajan ajoradalla autojen seassa. Helpompaa ja vähemmän onnettomuuksiakin.
Kauppamatkat teen pyörällä, talvellakin jos ei kovin huono keli 4 km edestakasin, tavarat tarakalla eikä tarvitse kävelessä riiputtaa kädessä.
Sama täällä, mutta talvirenkaita en ole laitattanut, joten kieli keskellä suuta jäisissä paikoissa!
Autoni on hallissa, jonne on pari 'korttelia', ja tavarat pitäisi aina ajaa tänne pihaan, sitten peruuttaminen ja auton vienti paikoilleen autohalliin tuntuu työläämmältä kuin hurauttaa pyorällä ja ajaa tavarat talon alle pyöräsuojaan, josta hissillä ylös. Muuten en hissiä käytä, vain tavarain ollessa raskaita.
Nyt on täysi talvikeli, ja auton renkaiden vaihto vasta ensi viikolla.
Pyöräkassi ja apostolin kyyti ovat tänään keinot ja konstit.
Itsellä on nastarengas etupyörään,mutta en ole sitä kertaakaan käyttänyt. Kun on tottunut ajelemaan talviliukkailla, ei siinä juurikaan kaipaile nastarengasta, joka hidastuttaa ajamista.
Kun on tarpeeksi vanhalta näyttävä ja yksinkertainen polkupyörä, se ei paljoa kiinnosta varkaitakaan.
Hyvä keino estää polkupyörävarkauksia on muuten poistaa pyörästä satula, ainakin kun sen pysäköi johonkin pitemmäksi ajaksi. Siitä huolimatta kannattaa pyörä pitää lukossa, kun sitä ei käytä. Sen kyllä muistaa meikäläinenkin. Viime vuonna varastettiin taloudesta nimittäin kolme täysin käyttökelpoista pyörää, kaikki lukittuja. Ainuttakaan niistä ei ole saatu takaisin.
Itsellä on nastarengas etupyörään,mutta en ole sitä kertaakaan käyttänyt. Kun on tottunut ajelemaan talviliukkailla, ei siinä juurikaan kaipaile nastarengasta, joka hidastuttaa ajamista.
Kun on tarpeeksi vanhalta näyttävä ja yksinkertainen polkupyörä, se ei paljoa kiinnosta varkaitakaan.
Hyvä keino estää polkupyörävarkauksia on muuten poistaa pyörästä satula, ainakin kun sen pysäköi johonkin pitemmäksi ajaksi. Siitä huolimatta kannattaa pyörä pitää lukossa, kun sitä ei käytä. Sen kyllä muistaa meikäläinenkin. Viime vuonna varastettiin taloudesta nimittäin kolme täysin käyttökelpoista pyörää, kaikki lukittuja. Ainuttakaan niistä ei ole saatu takaisin.
Väähän yli kymmenen vuotta sitten ostin kirpparilta miestenpyörän, Tunturi-merkkisen. Korjasin sitä vähän. Vaaleansininen väri ei oikein miellyttänyt. Maalasin sen messinginväriseksi, jotta sen erottaisi helposti muista pyöristä. alkoi väri sittemmin kyllästyttää. Maalasin sen hopeanharmaaksi. Edelleenkin se eroaa muista pyöristä
Pyöräilin kyllä vielä eilenkin, kävin ihan kauimmaisessa kaupassa, ja vähän se oli paikkapaikoin vaarallisen liukasta varmaan, kyllä kai tästä kävelykyytiläiseksi on ryhdyttävä.. Päivä kerrallaan katsotaan.
Palatessani pyöräsuojan ovea avatessani eräs talon gentlemanneista juoksi apuun, mutta sanoin että kyllä tämä onnistuu, ja niin tekikin. - Kiitin kuitenkin, sillä hyvä mieli oli kotiin mennessäni ystävyydestä.
pyöräilin, siinä kehkot puhdistuvat ja vaa'an numerot eivät nouse niin paljoa kuin muuten!
Sää ja pyöräilykeli olivat paremmat kuin eilen.
Taaskin pyöräilin aamulenkkini, mutta sormikkaat olivat liian vähän, parempi laittaa kintaat ensi kerralla. Muuten olin tosi hyvin topattuna kaikin puolin. Ihana tunne tulla lämpimään kotiini.
Tänään on kyläilijäkin, luokkatoverini, jonka kanssa jutut luistavat!.
Pyöräillessä ranteetkin on suojattava ja takki, jossa hihansuut voi kiristää tarrakiinnittemellä, ovat parhaat, sillä viima pyöräillessä menee hihoihin ja korviin. Korvat peittoon mieluummin paksun päähineen alle ja käsiin kintaat, silloin on helppo ajella.
Multakin varastettu monta pyörää johon olet itse syyllinen kun en ole ollut tarpeeksi huolellinen, hyvä lukitus tapa estää sen.
Kiinnostus sähköpyörään putkahtaa väliin, mutta toistaiseksi ajan ilman sähköä, jos ajasin piempiä matkoja ehkä se olisi käytössäni.
Mukavaa ajaa upeitten puöräilevien naisten takana , takamukset niin kivasti keinuu, suorastaan herkullinen näky . Ja käsivarret ojossa letti tuulessa liehuu. , nammmm!
..... ......